Kaikki taisi lähteä keskiviikon TYHY päivästä. Siellä oli mm. kehonkoostumus mittaus mihin sitten menin jonottamaan innoissani. Huomasin että mittaaja kysyin ihmisiltä kuinka paljon he liikkuvat viikossa. Aloin itse miettimään vastausta jo valmiiksi. Tuli oma vuoroni, mutta mittaaja ei sitten kysynytkään mitään vilkaisi vain. Kysyi kyllä pituuden ja iän. Sain tulokset käteeni ja ensin vähän nauratti, mutta vähän ajan päästä itketti suorastaan kun toimistossa vertailimme tuloksiamme. Eniten nauratti ensin metabolinen ikäni joka oli 34. Seitsemän vuotta enemmän kuin olen. Se alkoi kauhistuttamaan siinä vaiheessa kun muilla se oli 12v, 17v, 24v jne eli monella yli kymmenen vuottakin vähemmän. Ja se oli vain yksi monesta synkän oloisesta lukemasta paperissani. Aloin miettiemään järkyttyneenä, että olenko kaikesta huolimatta noin huonossa kunnossa. Seuraavaksi alkoi ottamaan päähän se kehon tyyppi, koska niitä oli ollut kaksi vaihtoehtoa, ja minkä takia mittaaja oli kysynyt paljonko liikkuu viikossa. Urheilullinen ja normaali. Minulle olisi varmaan sopinut parhaiten löysä... Koska se kävi varmaan mittaajan mielessä kun vilkaisi vaan minua, eikä vaivautunut edes esittämään kysymystä. Olisi nyt ihan kiva jos alkaisi näkymään edes vähän tämä urheileminen. Noh koitan lohduttautua sillä, että viskeraalinen rasva on 3.
Tästä seurasi sitten tämä "ei nyt oikeen huivta" olo, koska on nyt tuloksien varjossa nyt vähän motivaatio hukassa. Torstaina salilla oli treenaamisen "riemu" aivan hukassa. Perjantaina piti mennä juoksemaan, mutta en jaksanut edes katsoa juoksukamoihin päin. Lauantaina heräsin liian myöhään siihen nähden että piti mennä uimaan sillä aikaa, kun koira on parturissa. Päätin sitten mennä ostamaan koiranruokaa ja pyörimään kaupoissa, eikä edes urheilukaupoissa, jotka ovat olleet lähes poikkeuksetta määränpäänäni viimeisen vuoden. Tein siis jotain sellaista koko eilisen päivän mitä en ole tehnyt varmaan viimeiseen kahdeksaan vuoteen kunnolla. Opiskeluaikana koitin välttää vaatekauppoja viimeiseen asti, ja sen huomaa nyt... Toinen mitä en ole tehnyt pitkään aikaan oli lukeminen. Luin vihdoinkin Da Vinci koodin. Ennen luin viikossa vähintään viisi tiiliskiven paksuista kirjaa. Nyt hyvä jos saan luettua saman verran vuodessa. Enkä istunut koneella! Se oli ehkä paras saavutus. Sen jälkeen kun sain ensimmäisen tietokoneeni 2005 joululahjaksi, olen käyttänyt ainakin 50% päivästäni koneen äärellä jos olen kotona. Eli tämä eilinen "jotain-ihan-muuta" päivä taisi tulla tarpeeseen. Nyt on vähän parempi olo. Menen tänään juoksemaan, se on varma. Toivottavasti alkaa taas huvittamaan.
Tsemppiä, kyllä ne treenailut rupeaa näkymään mittauksissa jossakin vaiheessa :) Se on vaan tosi pitkä tie...
VastaaPoistaJossakin postauksessa kirjoitit harrastavasi tankotanssia. Voisitko tehdä kirjoituksen siitä lajista tänne blogiin. Minä kävin tutustumassa lajiin alkuvuodesta ja jonkinlainen kipinä lajiin jäi ja olen miettinyt, että ensi syksynä voisi jonkin peruskurssin käydä.
Kiitos kannustuksesta :) Sitä tarvitaan aina välillä. Vaikka ei pitäisi jäädä tuijottamaan tuollaisia. Ei ne kuitenkaan kerro koko totuutta.
PoistaVoin koittaa kirjoittaa asiasta jonkun jutun, vaikka se on nyt jäänyt vähän vähemmälle. Missä kävit tutustumassa? Jos sopii udella :)
Millä laitteella sua mittailtiin? Noissa kehonkoostumus mittauslaitteissa on kuulemma paljon eroja. Jotkut on ihan sellaisia mitkä melkein arpoo lukemia, ja kuuleman mukaan lukemat heittelehtiin paljon silloin jos on vaatteet päällä tuossa mittauksessa. Näin ainakin omalla kuntosalilla oma ohjaajani osasi sanoa noista laitteista. Kävin itse googlaamassa heidän käyttämän laitteen ja se on monien tutkimusten mukaan parhaimpia mitä markkinoilta löytyy Inbody merkkinen.
VastaaPoistaEli lopeta sen lapun katselu ja nosta katse peiliin. Seiltä ne treenaamisen tulokset parhaiten näkee. Itsellä täysin tilanne on nyt se, ettei tarvi vaa'an lukemaa katsella ollenkaan vaan peilikuvaa.
Ja hei, lepopäivät on yllättävän hyvä juttu välillä. Mun mielestä sulla ei motivaatio kadonnut mihinkään, oli vaan huono päivä, tai pari. Silloin kun on huono päivä se pitää vaan tunnistaa ja jättää treenaamatta silloin. Itse yritän aina tunnistaa itsestäni kummasta on kyse jos lenkillä vaan kiukuttaa tai laiskottaa. Jotta motivaatio katoaisi se näkyisi silloin kun treenistä tulee pitkäkestoisesti näenneäistä eli salille menet useamman viikon ajan nojaamaan crosstraineriin niin silloin ei voida laittaa enää huonon päivän piikkiin sitä meinikiä.
Luit mun yhden lempikirjoista sitten noina päivinä, niin ei se ihan hukkaan mennyt ;)
Kiitos viisaista sanoista :) Mittareissa on eroa se on selvä. Töissä meitä mittailtiin Tanita body compostion analyzer SC-330llä. Sain tänään fustrassa ensimmäisellä kerralla tehdyn mittauksen ja se oli huomattavasti lohdullisempi. Laitteet olivat saman merkkiset, mutta eri mallia ja taisi tämä jonka mallia en tiedä olla vähän parempi. Ja näyttäisi olevan aika paljon merkitystä millä ohjelmalla tuloksia analysoidaan. Koska huomasin että kaksi vuotta sitten tehty mittaus on tehty vastaavalla laitteella, kuin fustrassa ja sen analyysi on vain tarkempi.
PoistaTarkoituksenani olisi vain vähän kadottaa tätä massaa, että juokseminen ei olisi niin raskasta, mutta vaikuttaisi siltä että se on tuhoon tuomittu yritys :P
Minun pitäisi pitää enemmän näitä vapaapäiviä, mutta vaadin itseltäni ihan liikaa yleensä ja sitten poltan itseni loppuun ja käy noin. Mutta hyvät puolet siinäkin kuitenkin :) Kirja oli loistava.