Aloitin viime viikon tiistaina Fustran. Ja ajattelin että repäisen ja juoksen sinne töistä ja takaisin. Siitä tuli lähinnä vitsi kun huomasin että sinne on vain kilometrin matka. Fustra itsessään on ollut todella loistavaa treeniä löysälle olemukselleni, jossa on kaiken näköistä virheasentoa. Olen nyt käynyt neljä kertaa kymmenestä. Tulokset tuntuvat ja näkyvät.
Sunnuntaina päätin mennä juoksemaan, vaikka olikin se ei huvita olotila. Ensin juoksin 20min ihan hiljakseen, 30min vähän kovempaa ja 10min aerobisella kynnyksellä. Kun olin juossut 35min jalkoihin sattui ja kaikki tuintui olevan ihan peestä niin ajattelin, että jos tämä ei nyt ala muuttumaan lopetan. Koska yleensä tällaisissa tilanteissa minulle on ennenkin tapahtunut se käänteen tekevä muutos jos olen vaan jaksanut yrittää. Ja se tuli taas. Huomasin yhtäkkiä että juoksu tuntui ihan erilaiselta! Ohjaajani fustrassa oli sanonut heti ensimmäisellä kerralla, että en käytä lähes ollenkaan pakaralihaksiani. Siitä suivaantuneena oli pingertänyt koko matkan napaa selkärankaan ja yläselkää suoraksi. Alku matka oli siis mennyt kamalassa kouristuksessa... Mutta kun asento alkoi luonnistumaan niin sain sen ansiosta juoksuuni sen puuttuneen tekijän. Juoksu alkoi tuntumaan pakaralihaksissa ja ponnistin eteenpäin. Lönköttelyni muuttui vihdoin juoksuksi.
Kotiin päästyäni hämmästelin sitä kun ei sattunut enää sääriin. Pystyin jopa hyppimään. Kipu joka on ollut sietämätöntä oli kadonnut. Onneksi. Olen edelleen aivan äimänä kuinka paljon se asennon korjaus auttoi. Hyvä se ei ole vieläkään, mutta paranee koko ajan.
Maanantaina sain itseni uimaan vaikka ajatus ei innostanut, koska inhoan palelemista. Fustra näkyi myös siinä, koska syvien vatsalihasten vahvistuessa saan uintiasennon paremmaksi. Ja se nähdään tänään, kun on uintikuvaus, että onko se oikesti parempi.
Huomenna on pyörä-juoksua ja en edes muista mitä muuta kaikkea, kun on tällainen treenileiri viikonloppu. Toivottavasti en väsähdä kesken kaiken.
Hei!
VastaaPoistaLöysin blogisi Kahvakuula kainalossa sivuston kautta. Mielenkiinnolla jään seuraamaan blogiasi. Itse olen myös Fustrannut. Ensimmäisen triathlon-kisani oli Kiskossa Sprintti-matka. Haasteita itselläni riittää- ja ihan siitä lähdetään etten osaa vapaauintia. T:Heli Matero
Kiva että kiinnostuit blogistani! Olen kuitenkin niin tuore täällä blogimaailmassa, että jokainen uusi lukija tuntuu ihan lottovoitolta :D Välillä kun tulee sellainen olo, että lukeekohan tätä edes kukaan.
PoistaUinti on minullekin edelleen aika haastavaa. Olen vihdoin pääsemässä siitä kauhusta vettä kohtaa ja pystyn keskittymään itse asiaan. Mutta pitäähän sitä olla haasteita! Eihän tätä muuten jaksaisikaan ;)