Matka jatkuu

Sairastaminen on saatu tältä erää voitokkaasti loppuun ja huomenna voi taas aloittaa intoa puhkuen treenaamisen. Olo alkaa olemaan siis aika lailla normaali. Eilinen juhliminen kävi vain vähän vanhan voimille. 

Ystäväni valmistumista juhlistetiin Bläkissä Helsingissä. Oli järjestänyt ihanan juhlan kaiken kaikkiaan. Vieläkin hymyilyttää. Itsehän en juonut kuin alkumaljan, koska olin kerrankin kuskina. Teräsmies siemaili sitten minunkin puolesta. Aamulla oli kuitenkin sellainen henkinen kapula, että meinasi mennä koko päivä sitä potiessa, mutta saatiin kuitenkin siivottua, pestyä pyykkiä jne. Normi koti hösäystä.

Huomenna voisi taas urheilla jotain. En ole yhtään miettinyt vielä mistä sitä taas aloittaisi, mutta ei voi olla kovin vaikeaa, kun ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Tai no saattaa olla kolmaskin, jos uskaltaa harkita tanssimaan menemistä.

Vähän juhlatunnelmista kuvia... Latasin sen pro camera homman 820:ni ja sillä sai aika hyviä kuvia. Ensimmäistä ei lasketa, kun nauratti niin pirusti. Viimeisenä on vertailukuva toiseen laitteeseen.

Kuva taitaa olla yhtä selvä kuin kuvattavakin

Helsingin kattojen yllä

Rakeinen möö (iPhone kuva)

 

Osui se sitten omallekin kohdalle

Ihmettelin tosiaan viikon Omegawaven lukemia mm. leposykettä ja adaption reserves lukemaa. Korkeat sykkeet ja matala vastaanottavaisuus. Myöskin väsymys ja alakuloisuus vaivanneet. Eilen tuntui kurkku vähän kummalta. Tänään alkoi tuntumaan aamupäivällä kummaa kihelmöintiä iholla. Väristykset alkoivat pahenemaan iltapäivää kohden. Kolmen aikaan kuumemittari näytti 37.3 astetta ja totesin, että tämä taisi olla sitten tässä.

Nyt tässä muutamaa tuntia myöhemmin kääriytyneenä vaikka mihin ja edelleen palelee. Ehkä vähän hedariakin pukkaa ja muutenkin meinaa särkee. Mikähän tästä tulee. Kurkku ei tule kipeäksi, kun ei ole nielurisoja, mutta se turpoaa sitten senkin edestä helposti. Oi voi. Treeniohjelmaa päätin siirtää suosiolla viikon eteenpäin suunnitellusta aikataulusta. Onneksi olen kerrankin ollut kaukaa viisas ja aloittanut ajoissa, että ei tällaiset, toivottavasti, pikku taudit haittaa suunnitelmia.

Eilen kävin kuitenkin pitämässä lihaskunto-venyttelyn. Aavistelin pahaa korkeista sykkeistä, jopa venytellessä. Uinti sujui ihan kohtalaisen hyvin olosta huolimatta ja uin jälleen sen 2 km. Ehkä olisin uinut 2.5 km, jos olisin ollut kunnossa. Uintiin sisältyi jälleen tekniikkaa ja eri vauhtista uintia. Todella upeaa huomata kuinka se alkaa sujumaan ja joka kerta vielä ehkä vähän edellistä paremmin. 

Tänään olisi ollut salirääkkiä ja juoksua, mutta arvatenkin jäi tekemättä. Hyvä kuitenkin, että tuli nyt, kun on kerta tehnyt tuloaan tauti koko viime viikon. Pääsee sitten taas treenaamaan kunnolla ja iloisilla mielin, kun on tervehtynyt. Nyt sitten vaan teetä ja lepoa ainakin loppuviikko.

Hidasta palautumista

Palauttava viikko on melkein lopuillaan. Jotenkin on vaan tuntunut, että en ole palautunut kuitenkaan ihan yhtä hyvin ja nopeasti kuin aikaisemmin. Tiistaina Omegawave antoin hävyttömän alhaiset lukemat ja kokonaisarvosana oli 6, leposyke 75 ja ajattelin lukemien perusteella, että jäänköhän henkiin... Ihmettelin moista, koska maanantai oli ihan lepopäivä eli en tehnyt mitään sykettä nostavaa. Tiistaille olin suunnitellut tunnin kevyen pyöräilyn, mutta siirsin sen keskiviikolla ja torstaille juoksemisen ja pidin vain lihaskunnon ja venyttelyn.

Venyttelyssä vaihdan ohjelmaa neljän viikon välein, jotta ei tule tylsää ja nyt olen perehtynyt vähän pakostakin mm. venyttelyn fysiologiaan. Haluan saada itselleni ja muille parhaan mahdollisen hyödyn. Olin saanut myös toivomuksen dynaamisesta venyttelystä. Etsin vähän interwebsistä tietoa moisesta ja törmäsin muutamiin videoihin. Katsoin niitä, otin opikseni ja nyt tehdään sellaista seuraavat kerrat. Mietin aluksi voiko tällaisesta "heilumisesta" olla mitään hyötyä, mutta huomasin itse ainakin oloni melko vetreäksi sen jälkeen. 

Torstaina oli toinen Fustra ja se oli kyllä niin hyvä taas. Se pitäisi saada mielestäni perusterveydenhuoltoon, koska se auttaa niin paljon. Minulle on kuulemma kehittymässä lajille tyypillinen ryhti eli yläselkä köyristyy ja taitaa johtua paljosta pyörällä hinkuttamisesta. No se selittää jatkuvat yläselän kivut ja kipuilevat pitkät selkälihakset. Siinä sitä sitten korjattiin koko hikinen tunti ja kyllä auttoi. Perjantaina aamulla havahduin taas köyryyni ja kun oikasin kuului hyvä rutina. Koko päivän koitin keskittyä pitämään ryhdin ja kyllä se vaan taitaa niin olla et vika on ollut siinä, että lapapito ollut vähän hukassa. Fustran lisäksi kävin myös vähän juoksemassa vetoja. Oli kyllä jännä sää. Pakkasta - 10 mutta silti usvaa. Sellaiseen hattaraan oli ikävä juosta, kun otti kosteus kasvoihin ja jäätyi sitten seuraavassa hetkessä.

Epämääräinen kuva usvahattaroista torstaina

Eilen kävin salilla duunikaverin kyykytettävänä taas. Mahistavaa kuinka hutera tuo oikea jalka on. About kolme kyykkyä, sitten siitä loppui poweri ja en päässyt enää ylös. Sitten oli maastavetoja tangolla ja käsipainoilla suorin jaloin ja vähän prässiä vielä päälle. Illalla piti jaksaa vielä uida.

Uimaan lähtö oli melko tahmeaa. Väsytti aika paljon, vaikka nuikuin tunnin päikkärit. Vesi tuntui kamalan kylmältä altaassa, mutta hyvä että menin. Uinti sujui suorastaan käsittämättömän hyvin ja sain vihdoin ja viimein uitua tunnissa sen 2 km. Ehkä se uusi uimapuku ja lasit auttoivat asiassa ;) Nyt on nimittäis Speedon Fastskinit. Ihan älyttömän siistit. Ei minkään laista vastusta vedestä, ei huurru tai vuoda ja näkeekin hyvin. Ihan kesää ja kisoja ajatellen loistavat lasit.

Tänään oli sitten takareidet vähän kireän oloiset. Aamupalan ja hetken slöijäämisen jälkeen aloitin tunnin polkemisen ja puolen juoksun. Molemmissa oli vähän kovemmilla sykkeillä menoa, mutta en usko, että oli pahasta. Tämän päivän arvosana Omegalla oli 9 niin uskalsin lähteä puristamaan moista, vaikka leposyke oli edellen 67. Ihme juttu. 

Pahin urakka taisi kuitenkin olla shoppailu. Piti etsiä uusi mekko ystävän valmistujais juhliin, kun vanhat eivät mene enää haitarin kohdalta kunnolla päälle. Löysinkin ihanan Stokkalta, kun olin vain sovittanut jonkun kymmenen erilaista ensin. Kauheeta hommaa. Ruokakaupassa alkoivat jalat ilmoittelemaan hienoisestä väsymyksestään särkemällä aika ruhtinaallisesti. Irsvistellen sitten kerättiin ruuat ja äkkiä kotiin. Huomenna kevyt 75 min polkaisu ja sitten alkaa taas raataminen. Edelleen hirvittää.

Still alive

Hengissä vielä 10 h viikonkin jälkeen. Vaikka eilen en ollut siitä enää niin varma. Tänään pukkasi kyllä migreenin. Hyvin hyvin väsynyt siis. Tämän 6 h viikon jälkeen lähteekin sitten kovimmat kaksi viikkoa. Oh my vaikeita aikoja luvassa. Töissäkin vielä hommaa pukkaa niin mukavasti. Kotona se sitten näkyy, että vähän kotityöt jää tekemättä. Onneks se nyt ei ole niin kauhean vakavaa, vaikka vähän ärsyttääkin neuroottista luonnettani. Aika paljon oikeastaan.

Perjantain salirääkin jälkeen ei siitä uimisesta tahtonut oikein tulla sitä mitä suunnittelin. Vähän oli puhti poissa eli sain taas unohtaa 2 km uimisen. Sain kyllä vihdoin uitua 25 m hengittämättä. Se on muuten harvinaisen hyvä harjoitus. Sen jälkeen, kun olen tuota nyt muutaman kerran tehnyt, niin ei ole tullut enää missään vaiheessa sellaista pakottavaa tarvetta hengittää, kun ui ihan normaalisti. Meinaa ihan välillä unohtua varsinkin, jos keskityn esim. käsivetoon tai johonkin muuhun enemmän.

Lauantaina piti herätä ajoissa, kun olin meinannut tehdä päivän pyöräilyt ennen MP-messuja, mutta se oli vaan kiva ajatus. Kymmeneen se taas meni ennen kuin pääsi ylös sängystä. Sitten piti alkaa vauhdilla valmistautumaan lähtöön. Oltiin sovittu poimia yksi kaveri kyytiin ja nähdä toinen messuilla. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, mutta mukavaa oli. Näin yhden vanhan luokkakaverinkin siellä ja oli ihan mahtavaa, koska en edes muista millon ollaan viimeksi nähty. Piti sitten polkea se treeni illalla... Jalat oli aika pökkelöt päivän heilumisesta ja salilla riehumisesta edelleen.

Haaveilua

Sunnuntaina oli vuorossa viikon kauhu. 2 h 40 min pyöräilyä ja 20 min juoksu. Sykkeet olivat aikamoista sahanterää ja sitä ei ole tullut kovin usein nähtyä, mutta se kertoi vaan väsymyksestä. Ei niinkään se fyysinen väsymys vaan myöskin se henkinen. Melkein itketti, kun pääsin lenkiltä kotiin. Olin motivoinut itseäni sillä punkku lasillisella ja kyllä sen ansaitsin :D

Tänään en taas mahtunut aamulla fakkuihini kun piti töihin lähteä. Piti sitten vetää tyylillä trikoot ja juoksushortsit taas.

Rennosti töihin

Olin kyllä niin väsynyt eilen illallakin, että en jaksanut edes stressata sitä, että aamulla joutuu heräämään aikaisin töihin. Olin vaan "Ai niin, huomenna on töitä" ja zzz. Eikä ollut sitä normaalia toinen silmä auki nukkumista. Valitettavasti tällaisesta vaan seuraa se migreeni yleensä aina. Puolen päivän aikoihin alkoi vähän kiristää ja parin tunnin päästä tuntui jo, että verisuoni katkeaa ohimolta. Kuudelta nukkumaan pikku päikkärit. Ja en sitten saanut tehtyä mitään mitä olin ajatellut. Pitää siis huomenna suunnitella uusi venyttelyohjelma, että ei tule tylsää tiistain venyttelysessiossa. Otan kyllä aika iisisti tämän viikon 6 h kanssa.

Vaikuttaa ainakin lupaavalta

Viikko alkoi väsyneissä tunnelmissa. Maanantaina Omegawavekin antoi seiskan, mikä tarkoitti, että olin aika väsynyt. Onneksi se oli lepopäivä ja hierontaa oli vain luvassa. Yläselkä ja oikeastaan koko selkä oli todella jumissa. Taitaa jäädä tankotanssit offseason lajiksi. En vain halua riskeerata kisakuntoani sillä, että tapahtuu jokin äksidetti tanssiessa. Tai sitten pitää mennä vain vähän vähemmän kovatasoiselle tunnille :D Menee kyllä sitten vähän treenipäivien suunnitelmat uusiksi, että saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään.

Maanantaina tajusin myös sen, että taidan syödä liian vähän. Sunnuntaina, kun olin vähän unohtanut syödä ennen treeniä ja puolentoistatunnin jälkeen tajusin sen vasta, kun alkoi heikottamaan. Nälkä oli vielä maanantainakin koko ajan ja olin ihan nuutunut. Nyt, kun olen syönyt vähän runsaammin, ei tiistainakaan herätyksen soidessa enää itkettänyt se, kun joutui nousemaan ylös. 

Tiistaina lähdin töistä vähän aikaisemmin, että voin nukkua rauhassa päikkärit ennen illan lihaskunto-venyttely-uintia. Ihan vain sen takia, kun pääsen vasta puoliltaöin nukkumaan ja se on jo vähän liian myöhään ilman päikkäreitä. Uiminen meni jälleen ihanan sujuvasti venyttelyn jälkeen. Sain jopa tekniikoineen päivineen uitua 1700 m ja sehän on 50 m enemmän kuin viikko sitten samassa ajassa. Aika huikeeta.

Keskiviikkona meni sitten taas töissä vähän pidempään ja pääsin juoksemaan juoksuani vasta seitsemän jälkeen. 80 min oli juoksua luvassa, josta kuitenkin piti kävellä 30 min. Muuten ei pysy ykkösellä. Oli vähän tuskaista, kun pakkasta oli -12 ja vastatuuli 35 min. Sitten piti kääntyä takaisin, kun olin NIIN jäässä. Takaisin tullessa alkoi lämpenemään aika nopeasti. Parasta oli kuitenkin, kun sykkeet pysyivät aika helposti alle 140. Aivan uskomattoman mahtavaa! Keskisyke koko lenkiltä oli 138 ja 9.2 km. Vauhdit ei vielä päätä huimaa, mutta kyllä tää tästä. 

Eilen eli torstaina hinkutin taas 1 h 40 min wattbikella ja juoksin 20 min. Argh ulkona oli taas silmämunia hyytävän kylmä. Juoksin tutun ja turvallisen koulun ympäri lenkin, joksi kutsun sitä. Se on 2.5 km ja se on vielä ainakin toistaiseksi ollut riittävän pitkä tuohon aikaan. Tosin alkaa olemaan siinä ja siinä. Onneksi kuitenkin menin vaikka kylmyys taas hirvitti, koska näin tämän talven ensimmäiset revontulet. Sattumalta katsoin taivaalle, kun olin melkein kotona ja mietin, että ompa erikoisia pilviä... eikun... nehän on revontulia. Näkyvät vaan vähän laihanlaisesti tässä valosaasteessa. Ja se oli pieni hetki vain. 

Tänään repäisin, kun alkaa vihdoin tuo kunto vastaamaan lihaksia ja menin salille. Duunikaveri on lupautunut katsomaan tekemisiäni siellä. Ajattelin, että jee tällainen kiva pikku lihaskunto setti. Se oli kaikkea muuta. Etureisien jälkeen olin jo valmis konttaamaan karkuun :D Ja se oli kuulemma vasta lämmittely. Sitten oli vuorossa jalkaprässi. Voi elämä sitä tuskaa. Taas olin valmis pakenemaan paikalta, vaan kun ei. Vielä oli takareidet ja pohkeet ohjelmassa. Tästä olisi pitänyt saada kuvia. Ei vain tullut niissä tuskissa mieleenkään. Pitää koittaa muistaa ensi kerralla. 

Olisi vielä uiminen tälle perjantaille ja ehkä pääsen tänään sen verran aikaisemmin altaaseen, että saan läpsyteltyä sen 2 km vihdoinkin. Huomenna sitten katselemaan moottoripyöriä messuille. Jipii :) kohta onkin sitten kesä, kun messut on ensimmäinen kevään merkki :D

Viikko 4

Nyt tuntuu siltä, että en jaksa enää edes kävellä ja oikeasti vähän vaikeaa on. Ollut siis tehokasta treeniä. Eihän nämä määrät kuulosta hurjilta, mutta edelleen kyseessä olen minä, joka on ollut aina melko pienellä treenimäärällä. Viimeksi taisin puhua kahdeksasta tunnista, mutta huomasinkin, että se olikin yhdeksän tuntia. Ensi viikolla olisi sitten kymmenen tuntia. Vähän pelottaa kieltämättä...

Lyhyestä virsi kaunis, kun on vähän väsy, aivot ei toimi ja toiveissa olisi päästä ajoissa nukkumaankin saunan jälkeen. Tiistaina oli siis perus venyttely ja sitten uin 1650 m. Olisin ehtinyt kerrankin uimaan enemmänkin, mutta jäin taas suustani kiinni :D Jännitti myös vähän mennä altaaseen wattbike kisoista saamani damagen kanssa... Ei siitä sen enempää, mutta kannattaa tosiaan olla hyvä satula. Jatkossa en polje ilman omaa ISM:ni.

Keskiviikkona en uskaltanut mennä vieläkään tanssimaan jumisen yläselkäni kanssa. Se mokoma kiukuttelee vieläkin. Mutta pyörittelin wattbikella puolitoista tuntia ja vähän vetojakin tuli kiskottua. Keksin yhden hyvän puolen taas pyörästä. Tarpeeksi isolla vastuksella kiskoessa se tuulettaa samalla. Eli trainerissa täysillä vastuksilla luukut auki ilmavastuksesta niin kävi sellainen huju, että paita lepatti päällä :D Sitten piti käydä vielä juoksemassa vartti. Ulkona oli -17 ja tuntui, että silmämunat jäätyy päähän. Hyh kamala tunne. 

Torstaina oli lepopäivä, mutta sen vietin seisomalla Contact Forumilla kaapelitehtaalla seitsemän tuntia ja keräsin sopivia harjottelija ehdokkaita meille duuniin. Jalat olivat VÄHÄN soseena. Onneksi oli kompressiosäärystimet, niin eivät sentään turvonneet muodottomiksi. Sitten näin ystävääni pitkästä aikaa. Testasin myös miten stadista pääsee bussilla Nurmijärvelle. Ihmettelin siinä vain miksi en ole aikaisemmin hyödyntänyt mokomaa. Alle 35 min ja 8,20 €. Voisi melkein ottaa tavaksi.

Perjantaina sain teräsmiehen taas mukaani uimaan katsomaan räpiköimistäni. Sain uitua peräti 1800 m. Jes alkaa vauhti paranemaan selvästi.

Löysää loppuverraa

Lauantaina oli vaihteeksi juoksua ja pakkanenkin putosi vihdoin alle -10. Täydellisempää ajoitusta ei voinut ollakaan, koska piti juosta 70 min ja olisin kuollut yhtään kylmemmässä. Kaikesta rasvaamisesta huolimatta laikukkaalle naamalleni naurettiin, kun pääsin kotiin. Minua se ei tosin naurattanut yhtään, koska posket paleltui. Odotan vaan, kun iho alkaa kuplimaan.

Valoisaa

Sitten oli vähän kevyttä pyörittelyä vuorossa. Piti vaan kaivaa pyörä vaatevuoren alta... Vaikka olin vannonut itsekseni, että siitä ei tule mitään vaatetelinettä. Nyt tuo koko läjä on kyllä siivottu pois *köh köh*.

Tuolilla olevat rytkyt olivat pyörän päällä

Tänään oli viikon kovin rykäisy. 2½ h pk hinkkausta pyörällä ja 20 min juoksua päälle. Onneksi on nyt tuo tietokone tuossa, että pystyin katsomaan animea koko tuon ajan. Olisi kyllä muuten lähtenyt järki. Eikä taida 1½ l urheilujuomaa olla ihan tarpeeksi noin pitkälle ajalle. Vähän janottaa edelleen. No pikku hiljaa tässä oppii kaikkea.

Huomenna lepoa ja vihdoinkin hierontaan! Kaksi viikkoa on tuntunut tuskallisen pitkältä ajalta tämän yläselän kanssa. Selkä ei ole enää niin kipeä, mutta pää on sen sijaan. Jännityspäänsärky ei paljon häviä migreenille ärsyttävyydessään. Toivottavasti voimat riittää kaikkeen ensiviikollakin. Se mikä kannustaa on selvästi parantunut kunto. Ihan uskomattoman hienoa!

Vuosi sitten

Niin mitä tapahtuikaan vuosi sitten. En oikein tiedä mikä minuun silloin iski, kun päätin alkaa kirjoittamaan tätä blogia. Yksi syy oli varmaan se, että olin havainnu töissä miten suuria ongelmia minulla on tekstin tuottamisessa. Sen takia myös inssityöni oli jäänyt junnaamaan paikoilleen. Bloggari ystäväni kannustamana keräsin rohkeuteni ja aloin kirjoittamaan. 

Alkuun en kirjoittanut omalla nimelläni, mutta sitten totesin sen vähän työlääksi, kun piti miettiä mitä kuviakin voin julkaista jne. Sitten mietin mikä minua kiinnostaa toisten blogeissa. Luen itse ainakin mielelläni sellaisia blogeja, joista tulee sellainen tuttavallinen fiilis kirjoittajan kanssa. Siinä vaiheessa päätin, että turha salamyhkäisyys saa jäädä. Onhan se lukijallekin varmasti mukavampaa, jos pystyy vähän samaistumaan kirjoittajan fiiliksiin ja kokemuksiin. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta tässä omani.

Vuodessa on tapahtunut ja muuttunut paljon. Oma suhtautumiseni urheiluun varmaan kaiken päällimmäisenä. Vuosi sitten oli vaikea lähteä haastamaan itseään sinne epämukavuusalueelle, missä henki ei kulje kunnolla ja lihaksiin sattuu. Nyt se on aika itsestään selvyys :D Myös ulkomuotoni on muuttunut takaisin siihen suuntaan mitä se oli joskus kymmenen vuotta sitten. Eli lihakset alkavat taas palaamaan.

Vuosi sitten aloitin myös HyPyssä ja triathlonkoulussa. Olen saanut tutustua kymmeniin mahtaviin ihmisiin ja saanut uusia ystäviäkin. Jälkimmäinen ei ole ollut minulle kovin helppoa koulukiusattuna ja vähän muutenkin erilaisena nuorena. Olen vähän arka ihmisten suhteen. Ehkä tämä yhteinen mielenkiinnon kohde on auttanut tutustumisessa ja luottamisessa toisiin.

Laji on imaissut sen verran tehokkaasti mukanaan, että vuodessa on kertynyt kaikenlaista välinettäkin. Märkäpuku, toiset juoksukengät, tt-pyörä jne. Muutaman kerran tuli mietittyä alkuun mitä kaikkea muuta olisi saanut sillä rahalla, jonka upotin välineisiin. Parit Thaimaan matkat ainakin, mutta olisinko niin onnellinen kuin nyt olen, jos olisin käyttänyt rahat matkustamiseen? En usko. Olen oikeasti paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Olen iloinen, jaksan asioita paremmin ja ennen kaikkea olen motivoitunut.

Lukijaksenikin on ilmoittautunut peräti 22 ihmistä vuodessa. Muitankin varmasti on, mutta tuo on ainakin virallista. Kiitos kaikille, jotka jaksatte lukea höpinöitäni. Laatu varmasti paranee ajan kanssa, kun opin kirjoittamaan joka kerta paremmin. Tälle vuodelle tulee varmasti jänniä ja mielenkiintoisia juttuja, ehkä muustakin kun pelkästä treenaamisesta, mutta en pahemmin suunnittele mitä kirjoitan niin en voi luvata mitään :D 

Ensi kesää odotan innoissani ja tarkoituksena on osallistua kolmeen perusmatkaan ja SM-sprinttiin. Sprinttiin menen ikäsarjaani, koska yleisessä saa peesata enkä omista maantiepyörää. Lisäksi olen peesaamista vastaan tässä lajissa niin vahvasti, että en osallistu peesivapaisiin sarjoihin enää. Se on varma. Kaiken tämän pulppuilun sai varmaan aikaiseksi lepopäivä. Muistakaa pitää sellaisia.

Kaunista, mutta niin kylmää