Yskän tuska

Tässä on nyt vierähtänyt vuoden viimeiset viikot yskiessä. Karmea köhä pukkasi pari viikkoa sitten. En kyllä tiennyt silloin vielä miten karmea, koska vaikuttaisi vahvasti keuhkoputkentulehdukselta. Kaikki vähänkään reippaampi liikkuminen tai jos joutui puhumaan pidempään, eli suunnilleen kolmea lausetta enempää, alkoi yskittämään ihan holtittomasti. Viikko sitten alkoi irtoamaan vihdoin jotain, että pääsi siitä kuivasta hakkaavasta yskästä eroon. Alkuviikosta keksin uuden määritelmän kovalle yskälle. Yskinyt niin, että persiiseen sattuu...

Joulukin meni lähinnä selviytyessä. Tuli todettua, että neuvolalääkärin vaihtamat migreenilääkkeet, sumatriptaania, eivät toimi hortoniin minulla, jonka sain ilmeisesti yskimisestä. Ne tekivät vain tokkuraiseksi. Vanha lääkkeeni haluttiin vaihtaa, koska joissain rottakokeissa oli havaittu sikiötoksisuutta. Löysin kuitenkin, että tässä uudessa lääkkeessä oli havaittu vastaavaa, mutta kaniinikokeissa... Otti vähän päähän, että olin ottanut uutta lääkettä lauantaina ja sunnuntaina, kunnes maanantaina kyllästyin ja otin viimeisen jäljellä olevan vanhan, joka auttoi välittömästi ja tuntui kuin silmät olisivat auenneet. Olisin selvinnyt yhdellä kolmen sijaan, koska ihan samaa "myrkkyä" ne molemmat on loppujen lopuksi ja uudet ovat vielä vahvempia. Vaikuttaa vaan vähän eri reseptoreihin tms. Ja joulukin olisi ollut parempi.

Joulun parhaat lahjat oli Huubilta neopreenitakki, enää ei palele avovesiuinnin jälkeen ikinä ja pikkusiskon tekemät villasukat. Ei palele varpaitakaan. Ihan parasta.

Töiden jälkeen olen vetäytynyt vähintään puolentunnin päikkäreille molemmilla viikoilla ja sitten vaan pelannut. Melko aneemista. Vetää väkisinkin vähän mieltä mustaksi, kun olisi kiva liikkua. Liikkumis yritykset on vaan kostautunut kauhealla yskäkohtauksella, jotka ovat olleet lähinnä koiran kusetus lenkkejä. Keskiviikkona sain kuitenkin jo käveltyä koiran kanssa pari kilometriä ilman kohtausta ja eilen, että on tämä selvästi jo parempi.

Toissaviikolla kävin myös naprapaatilla LPG:ssä vähentämässä turvotusta ja jumeja ja tällä viikolla hierottavana. Ihmeen kipeä sitä vaan on. Hieroja alkoi olemaan jo sitä mieltä, että menee lihakset jumiin jo tekemättömyydestä. Hyvin todennäköistä, kun on nyt toisella viikolla alkanut olemaan jännityspäänsärkyjäkin. Niihin on auttanut onneksi kävely aika hyvin.

Ensi vuodesta tulee tuskin sen ihmeellisempää muuten, paitsi mikään ei ole enää ennallaan. Maanantaina on rakenneultra ja jos pääsisi vähitellen taas liikkumaankin taas yskän hellittäessä. Puolessavälissä mennään tätä kärsimystä. Odotan oikeasti sitä, että saan itseni takaisin. Jotenkin ihan vieras olo omassa kropassa ja siitä varmaan sen suurin ahdistus. 

Meidän tiimin uudenvuoden toivotukset lukijoille