Pullahdus

Yleensä tämä vuoden pimein aika on ollut itselleni hyvin pimeää aikaa. Väsyttänyt ja ollut veto pois. Nyt jostain syystä olen ihan energiaa täynnä. Johtuukohan siitä, että kohta tietää vasta kovien aikojen olevan edessä... Jotenkin tuntuu, että olen pääsyt nämä neljä ensimmäistä kuukautta melko helpolla ja loppua kohden vaan menee pahemmaksi. 

Faktakulma tänä alkuun vuoden treenien yhteenvedon muodossa. 1.12.2015-30.11.2016 354 h. Ja vähän mitä noihin tunteihin pääsääntöisesti sisältyi:

• Uinti: 70 h, 150 km
• Pyörä: 133 h, 2947 km
• Juoksu: 75 h, 613 km
• Kehonhuolto: 36 h

Ei huono! Tuo juoksukilometrien määrä yllätti vähän kuin uintikilometritkin. Noista puuttuu sitten vielä kisoissa tulleet kilometrit.
Viikon aloitin taas mukavasti lepopäivällä ja naprapaatilla vierailulla pitkästä aikaa. LPG hoito oli oikein hyvä tähän vähän pöhöttyneeseen oloon ja nestettä lähti lihaksista aika mukavasti. 

Tiistaina käytiin lääkärillä ja vilkaistiin mitä pikkukaverille kuuluu. Siellä se pötkötti kyljellään ja tuli vihaisesti kyynärpäästä, kun kehdattiin häiritä. Hupaisaa. Ettei vaan olisi minun luonnetta, kun itse olen sellainen kyynärpäällä huitoja, jos häiritään mm. unta. Kaikki hyvin kuitenkin ja odottelu jatkuu.

Kylmiä aamuja

Töiden jälkeen poljin tunnin ja juoksin viisi kilometriä. Kulki huomattavasti paremmin hieronnan ja LPG:n jäljiltä kuin edellisellä viikolla. Lonkankoukistajien aiheuttamat kivut olivat ainakin tämän kerran poissa, mikä oli ihan kiva juoksemisen kannalta. Kyllä se silti alkaa näkymään, kun paino nousee niin vauhti hiipuu samassa suhteessa.

Pipoa tukevampaa

Keskiviikkona särki taas päätä vasemman hartian takia, kun pääsin töistä kotiin. Väsyttikin ihan älyttömästi. Otin tunnin päikkärit, koska olin päättänyt polkea 75 min treenin kuitenkin. Olo oli ihan krapulainen, kun viimein nousin pyörän päälle. Treeni meni kuitenkin hämmästyttävän hyvin, piristyin ja päänsärky kaikkosi. Kannatti siis. Suihkussa tajusin vasta ihmetellä kipeää vasenta peukaloa. Mietin, että miten se voi olla noin arka, kun eihän sille ole käynyt edes mitään. Ei kun hetkinen... Se oli samalla tavalla kipeä kuin kaatumisen jälkeen. Sitten tajusin, että vasen hartia oli ihan eri tuntuinen kuin aikoihin. Jotain oli auennut pyöräilyn aikana niskasta/hartiasta.

Kylmiä, mutta kauniita iltojakin

Torstaina kävin juoksemassa 30 min ja sain juuri ja juuri puristettua 4 km siihen aikaan. Alkoi tosiaan tässä vaiheessa nyt 5 kg painonnousu painamaan... Yöllä alkoi särkemään selkää ja persettä. Aamulla totesin synkkänä, että nyt taitaa olla juoksut juostu tältä erää. Mahankin oli päättänyt pullahtaa nyt niin, että tuntui. Se tuntui todella nihkeältä koko perjantai aamupäivän, kun totutteli siihen. Se tuntui lähinnä siltä, että jotain meni pois paikaltaan vatsalihaksissa. Tätä siis enteili viikolla aikaisemmin olleet jäätävät vihlaisut suorissa vatsalihaksissa koko matkalta, jotka saivat hengityksen salpautumaan hetkeksi, kun koitti keräillä taas itseään suoraksi.

Valmentajan kanssa todettiin, että taitaa olla aika vaihtaa juoksu sauvakävelyyn, kun pitää sitä jotain painetta saada jaloille. Nyt pitää sitten käydä viho viimein ostamassa ne kävelysauvat :D

Illalla menin taas uimaan 2500 m ja se onneksi auttoi. Siinä keskivartalo pääsee varmaan vähän rentoutumaan ja kun uin pullarilla, niin saan rauhassa työstää yläkropalla ilman, että täytyy koko ajan vahtia sykkeitä.

Lauantai-iltana poljin taas reippaanlaisen tunnin ja kävelin 45 min ja 4.5 km. Oli hyvä setti. Joutuu vaan pukemaan enemmän kävelylenkille ja toppahousut meinasi ahdistaa. Mitähän tästä oikein tulee... Ei huvittaisi uudistaa koko vaatevarastoa tämän takia, mutta talvi on vasta edessä ja tässä vaiheessa tekee jo tiukkaa. 

Tänään sunnuntaina oli viikon toinen uinti. Taitaa vähän väsy vaivata, kun oli niin tahmaisen tuntuista uinti. Ihan ok, mutta ei kuitenkaan parhaassa iskussa. Onneksi on huominen tiistain lisäksi vapaata, niin saa nukkua parina aamuna ja kerätä voimia uuteen viikkoon. Ja huomenna vielä LPG parantamaan tilannetta.