Maanantain LPG hoito piristi kummasti taas lihaksia niin, että tiistaina ja vielä keskiviikkonakin jaksoi polkea helposti päivän treenit. Torstaina alkoi kuitenkin jo vähän hyydyttää ja tunti pyörän selässä oli aika työläs. Asiaan saattoi myös vaikuttaa huonon puoleiseksi jäävät yöunet. Joka päivä piti kuitenkin ottaa päikkärit töiden jälkeen, että jaksoi.
Yöunia haittaa, kun en löydä mukavaa asentoa. Olen tottunut nukkumaan varmaan 90% öistäni mahallani jotenkin todella terveellisellä mutkalla. Sitten, kun ihokin kuivaa niin, että huomasin alkuviikolla suihkussa kyynerpäiden olevan vereslihalla melkein, kun saippua vähän kirveli... Olen kyllä rasvannut itseäni kyllästymiseen asti, mutta jotenkin tuo käsivarren takaosa oli jäänyt vähän vähälle rasvalle. Eli siis ihon kipristelykin herättää välillä raapimaan ja kaikki muut saakelin kouristukset ja nipistelyt kropassa. Vaikea rauhoittua nukkumaan.
 |
| Lauantailenkin näkymiä |
Perjataina iski vaatekriisikin kunnolla, kun muutenkin melko suppea vaatevarasto kutistunut entisestään ja pyykit eivät olleet ehtineet kuivamaan aamuksi. Jouduin menemään verkkareissa töihin. Sellaisissa neon oransseissa. Koitin valita kaveriksi kuitenkin kohtuu siistin paidan ja kun ei ollut palavereja kalenterissa, niin ajattelin pääseväni helpolla, kun istun vaan paikallani suurimman osan päivästä. Esimies sitten laittoi heti aamulla yhden palavereistaan minulle, kun ei itse ehtinyt sinne, että se siitä. Onneksi töissä ei nyt ole kuitenkaan mitään kamalan tiukkaa pukukoodia, mutta en silti haluaisi mennä verkkareissa töihin.
 |
| Vähän lisää vielä, kun oli niin kaunista |
Illalla päikkäreiden jälkeen menin uimaan helpottuneena, kun tähän asti se oli sentään ollut mukavaa ja piristävää. Ei ollut enää. Tehoja ei vaan tuntunut löytyvän ja vaikka kuinka yritin, niin aika väsynyttä oli. Ajoin sitten leuka rinnassa kotiin ja surkuttelin valmentajalle, että kaikki on ihan kakkelia. Suortuskyky alkaa selvästi laskemaan ja se ottaa vähän päähän, kun ei enää pysty vaan haastamaan itseään sillai kivasti.
 |
| Naamari jäässä |
Sauvakävely lauantaina kauniissa kylmässä säässä oli varmaan surkeaksi valuneen viikon kohokohta. Tosin niin jäisellä alustalla se oli varsinkin alkuun todella työlästä, kun ei ollut kepittely ihan hanskassa ja ne lipsui aika paljon piikeistä huolimatta. Onni oli kuitenkin Sarvan nastalenkkarit, kun eihän tuolla olisi pysynyt pystyssä ilman niitä. 8,6 km tuli sauvottua puolessatoistatunnissa ja tässä kunnossa silläkin sai väsytettyä itsensä ihan hyvin, kun piti taas ottaa päikkärit, että jaksoi katsoa illalla edes leffan.
 |
| Koiraa ei oikein huvittanut |
Tänään on jälleen kaunis talvisen kylmä päivä. Tosiurheilija olisi ollut varmaan koko päivän ulkona. Minun teki vaan mieli maata naamallani, tosin ei onnistu, niin täytyy tyytyä kylkiasentoon. Väsyttää huonosti nukutun yön jäljiltä. Sain siivottua oman osani kuitenkin ja keitettyä riisipuuroa. Kyllä tässä nyt jotain outoa on, koska siitä on aikaa, kun olen viimeksi riisipuuroa syönyt ja varmaan ensimmäinen kerta ikinä, että tein sitä itse. Uimaan lähteminen jännitti, kun oli vaan niin ryytynyt olo. Olihan se vähän rankan puoleista, mutta loppua kohti ehkä vähän olo helpottui.
Huomenna hierottavaksi ja uutta viikkoa kehiin. Joka viikko varmaan vaan pahenee, että mikäs tässä. Toukokuuta odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti