Perus kärsimystä

On kyllä sellaista vaihtelua päivästä toiseen olossa ja jaksamisessa. Välillä ei meinaa edes muistaa ylimääräistään, mutta sitten se kyllä taas osaa muistuttaa ihan huolella.

Maanantaina ollut hieronta pelasti paljon. Pahin oli vasemmassa etureidessä. Se kun saatiin auki, niin lakkasi kiristämästä alaselkääkin. Tiistain otin vieä leväten ja keskiviikkona pyörittelin pyörällä tunnin. Tuntui harvinaisen hyvältä. Torstaina oli sitten 75 min setti. Se oli vähän rankempi ja piti saada tehot 180 W viideksi minuutiksi parhaimmillaan. Se onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ei tuntuinut pahalta. 

Perjantaina iski vaihteeksi migreeni. Pääsin koittamaan uutta migreenilääkettä, jonka neuvolalääkäri oli vaihtanut vanhan tilalle. Otin lääkkeen ennen työpaikan tarjoamaa joululounasta, että vaikuttaa nopeammin. Tömähtikin sitten kesken syömisen niin kovaa, että meinasi jäädä syömättä. Vaikka vaikutusmekanismi oli ihan sama kuin vanhoissa eli supistaa verisuonia, niin tuntui todella paljon pahemmalta. Tajusin katsoa paketista sitten, että nämä uudet olivat 100 mg, kun vanhat olivat vain 40 mg. Ehheh, että ei ihme, kun vähän teki kipeää. Migreeni lähti kuitenkin eikä seuraavana päivänä tullut Hortonia. Eli ehkä ihan hyvä vaihto, kun tämä ollut nyt vähän niin kuin tapana viimeiset puoli vuotta.

Jätin päivän treenit ihan suosiolla väliin oli niin tokkurainen olo loppupäivän lääkkeen jälkeen. Migreeni kuitenkin on itselläni viimeinen hätähuuto, että pitäisi levätä, kun en muuten tajua.

Sinne pitäs mennä latupohjaa pitkin

 
Lauantaina pääsinkin hyvävoimaisena puolentoista tunnin sauvakävelylenkille. Nyt ei ollut niin jäistä kuin viikko sitten, niin oli ihan kiva mennä pikku pakkasessa. Keksin vielä vähän mäkisemmän reitin latupohjasta, kun ei ole vielä latuja. En kyllä ymmärrä kuka pystyy siellä hiihtämään, kun on sellaista ylä-ja alamäkeä ja mutkaa. Olisin nutullani koko ajan ja suksetkin vielä poikki kaupan päälle varmaan :D Loppumatkasta alkoi tehdä tiukkaa varsinkin alamäissä, kun joku potki rakkoa aika napakasti välillä. Selvisin kunnialla kotiin ja dementiahiihtoa tuli 8.5 km. 

Ja sieltä sitä tultiin

Se mikä vähän lenkillä häiritsi oli kumma yskä tai fiilis kurkussa joka paheni iltaa kohden. Tänään olikin sitten herätessä karmea päänsärky ja lihaksia kolotti. Ei taas... Ei jaksaisi olla kipeä. Jäi sitten uimatta ja pyöräilemättä perjantain pyöräily. Ei sillä, että pyöräily olisi välttämättä edes onnistunut, kun häntäluu meinaa kipeytyä kolmesta kerrasta viikossa jo niin pahasti. Palautuminenkin tuntuu hidastuneen huomattavasti. Kaikki on ihan pilalla. Joko tämä on kohta ohi? EI. Ei edes puolessa välissä vielä.