Valoa tunnelin päässä?

Vähän ollut jännä viikko, kun on kuulostellut kropan tuntemuksia siitä missä mennään. Fiilikset ovat vaihdelleet vähän päivästä päivään ja hermoa kiristää monellakin tapaa. Onneksi sää on ollut edes heikonlainen, niin ei ole ollut niin pahaa kuumotusta päästä lenkkipoluille, vaikka selvästi alkaa jo menojalka vipattamaan.

Maanantaina en tainnut tehdä mitään järkevää töiden jälkeen, mutta tiistaina, kun ei tainnut sataa enää, kaivoin Nishikin esiin, nykäisin kypärän päähän ja lähdin ajelemaan pokemonien toivossa. Vähän jännitti ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen, mutta ei sattunut mihinkään ja pystyssäkin pysyin. Muutama pokemonikin tuli löydettyä.

Keskiviikkona tuli käytyä toisen kerran naprapaatin korjattavana. En ollut tullut pyöräilystä kipeämmäksi, mikä oli positiivista, mutta aristin vasemmalta puolelta niin paljon, että ei minulle voinut tehdä oikein mitään noin vain. Maiju pisti minut vetämään sukkahousupuvun päälle ja laittoi LPG masiinan pörisemään. Sukkapuku sen tähden, että laitteen imupää rullaa paremmin, kun ei nappaa niin ihoon kiinni. Kaikki pääsee helpommalla, vaikka lihashoitoja voi tehdä ilmankin. Sen jälkeen pystyikin jo vähän tutkimaan selkääni tarkemmin. Jumissa on.

LPG trikoissa valmiina hoitoon laitteella vierelläni

Pitää kirjoittaa tuosta LPG:stä erikseen oma juttunsa, sen verran mielenkiintoisesta vekottimesta ja hoidosta on kyse. Se tuntui vähän niin kuin imurilta, mutta hoitopäitä ja tyyppejä on paljon erilaisia. Hoidon teho perustuu kykyyn vaikuttaa lihasta ympäröiviin kudoksiin ja sitä kautta itse lihakseen. Käytetään ilmeisesti myös paljon kauneuspuolella vartalonmuokkaukseenkin. 

Torstaina olikin sitten mielenkiintoinen olo. Päätä särki koko pahuksen päivän. Migreenin se siitä lopulta generoi ja lääkkeellä pääsin eroon lopulta. Illalla alkoi tulemaan vasta lihakset edellisen päivän käsittelystä kipeiksi. Vähän jännitti kuinka kipeä mahdan olla seuraavana päivänä ja vedin melkoisen koktailin lääkkeitä ja tiikerirasvaa vielä selkään siinä toivossa, että nyt uppoaisi.

Ehkä ne lääkkeet ja tiikeri tekivät tehtävänsä, kun en sitten ollutkaan perjantai aamuna ihan säpissä. Oli ihan hyvä olo. Hyvä niin, koska illalla oli luvassa vuotuiset duunin pippalot. Väsytti vaan, niin olin vähän epäileväinen jaksamisen suhteen. Lähdin töistä ajoissa, koska ystäväni oli lupautunut laittamaan minut juhlakuntoon. Eli meikki ja kampaus, kun itse olen ihan surkea niissä hommissa. Kyseessä oli kuitenkin teemabileet James Bond henkeen Kaivohuoneella, niin piti vähän panostaa. 

Tulevaisuuden Bond tyttö.
En meinannut itsekään tunnistaa itseäni, kun katsoin peiliin :D

En jaksanut kauhean myöhään ja jätin juhlajuomatkin drinkkilippuihin, kun en viitsi rasittaa maksa parkaani alkoholilla kaikkien kuukauden aikana syömieni kipulääkkeiden lisäksi, lähinnä parasetamolin. Kotiin lähdi vähän puolenyön jälkeen. Aamulla olikin sen ansiosta melko freesi fiilis. 

Illalla venyttelin varovaisesti ensimmäistä kertaa kuukauteen. Vähän tuntui, mutta tein varovaisesti. Silti tuli sellainen olo hetki venyttelyn jälkeen, että olikohan sittenkään hyvä idea. Kummia kipuja alkoi taas ilmenemään kyljessä. Tämä on jännä, kun se ei satu sinne missä ongelma on eli vasemman lapaluun vieressä kylkiluiden liitoskohdassa selkärankaan ilmeisestikin. Jokin tekee sen, että kipu säiteilee kylkeen ja etupuolelle pahasti. Siitä seuraa kaikkea mm. ruokahalun puute, kun ei ole näläntunnetta oikein ja vaikeus seisoa suorassa. TUSKAA! Sitä riittää.

Sunnuntaina huomasi, että jalat olleet vähän jumissa varmaan käytön puutteesta, kun tulivat niin kipeiksi venymisestä. Kylki kipuili vähän milloin mistäkin. Melko omituisia tuntemuksia. Kaveri tuli käymään ja katsottiin hänen uutta M600 ja asetukset kuntoon. Oli aika erivekkuli vekotin, kun en ole koskaan pahemmin adroidiin perehtynyt. Kello oli kyllä ihan huikean hieno! Odotan mielenkiinnolla milloin tästä V800 tulee päivitetty versio.

Metsässä, vaikka ei sitä ihan heti arvaisi

Kellon näpräämisen jälkeen lähdettiin kävelylenkille. Kahden toipilaan oli hyvä mennä yhdessä. Käveltiin 5.6 km vaellusretillä auringon paistaessa. Ihanaa kyllä kun oli pitkästä aikaa kaunis päivä. Lauantain rankkasateen jälkeen varsinkin. Kävelyn jälkeenkin piti vähän vielä urheilla. Ei pitänyt, mutta innostuin myös koittamaan lankkua ja minuutti meni helposti. Yllätyin! Ehkä olen tehnyt jotain oikein. Sitten koitettiin pyöriä vielä tangossa. Toivottavasti ei kosta huomenna kauheina kipuina, koska vähän alkoi kiukutella saunassa pari tuntia temppuilun jälkeen. Onneksi huomenna taas naprapaatille.

Toimii! Testasin tänään ja värit ihan oikeasti kirkastui puvussa, niin kuin takana luvataan.

Ensi viikolla koitan mennä koittamaan jotain urheilullista, kun sääkin näyttäisi suosivan, jos naprapaatti antaa luvan...