Urheilu on parasta

Tällä viikolla tuntuu kuin olisin saanut itseni takaisin. Olen nukkunutkin paremmin kuin aikoihin. Kaikesta tästä kuuluu kiitos naprapaatille :) Urheilu on parasta, kun se sujuu ilman, että mikään kohta kropassa kanittaa.

Maanantaina lähdin pyöräilemään Elisan kanssa. Ajeltiin sellainen 28 km auringon laskiessa. Olin kuvitellut laittaneeni tarpeeksi vaatetta päälle, mutta enpä ollutkaan. Olin niin jäässä, kun päästiin kotiin, että piti mennä kuumaan suihkuun samantien. Pahus, kun viikko sitten olin mennyt vielä shortseissa. Nyt ei meinannut pitkähihainen ja takkikaan riittää. 

Tiistaina menin viidennen kerran Hyvinkään selkäklinikalle hoitamaan selkääni. Nyt oli selkäranka ihan kunnossa joten LPG:n jälkeen mobilisoitiin vasemman puolen kylkiluita. Tuntui varsin erivekkulilta yhden kylkiluun kohdalla ja siinä oltiin varmaan ongelman ytimessä, koska se tuntui juuri siellä missä kiristää kyljessä. Tunnin hoidon jälkeen, kun nousin seisomaan, niin pystyin hengittämään ihan eri tavalla kuin tullessa. Eikä sattunut mihinkään! Olin ihan taivaassa siitä tunteesta. Vanne oli kadonnut keuhkojen ympäriltä. Seuraavan kerran katsellaan tilannetta parin viikon päästä.

Keskiviikkona tuli käytyä mm. syömässä Helsingin kattojen yllä Aalto Women in Business miitissä

 
Torstaina kirmasin tietysti heti juoksemaan töistä päästyäni innoissani tiistain helpotuksesta. Päätin juosta vielä sen pidemmän lenkin järvenpohjan kautta eli 10 km. En tiedä johtuiko se jotenkin mystisesti jäätävän hitaasta vauhdistani vai mistä, että matkaa tulikin vähän yli 11 km lopulta. No ei siinä, jalat oli ihan ok eikä tuntunut oikein missään, mutta se, että käytin matkaan puolitoista tuntia otti vähän luonnon päälle. Mitä sille vähällekin vauhdille on tapahtunut?! No, olipahan ainakin peekoota...

Onnellinen juoksentelija

Järvenpohjalla

Ei se perjantai mennytkään ihan harakoille! Piti tulla korjaamaan, kun ensin kirjoitin, että en tehnyt mitään, mutta taisin olla vaan niin väsynyt silloin, että unohdin koko asian, enkä muistanut vaikka kuinka yritin muistella. Kävin yhden toisen kaverin kanssa kahdeksan kilometrin kävelyllä silloin. Aukaisi hyvin jalkoja edellisen päivän juoksun jäljiltä ja väsymyskin vähän helpotti. Lauantain vietin sitten hyvän ystäväni kanssa Helsingissä vähän shoppaillen ja syöden. Mukavaa vaihtelua arkeen tuollainen melko harvinainen päivä.

Lauantaina aamupala nro 2 ystävän kanssa

Tänään piti mennä juoksemaan sinne Laajasaloon, mutta olin onnistunut unohtamaan sen! Aamulla facebook ilmoitti eventistä ja en voinut kuin todeta siinä yhdeksältä herätessäni, että voi hitto. Sinne meni. No koitan ensi lauantaina mennä paremmalla menestyksellä Sääksiin juoksemaan 14 km polkuja.

Illalla oli uintia ja venyttelin ennen lähtöä itseni taas lämpimäksi. Uitiin sitten 2200 m aika paljon lättäreillä lisänä vielä iki-ihana jarruvarjo vastuksena. Ei tuntunut edes pahalta. Mietin taas ilta-auringon paistaessa altaaseen, että on tämä vaan mukavaa touhua. Ihanaa, kun pystyy nykyään nauttimaan uimisesta. Muistaa kyllä vielä ne ajat niin hyvin, kun se oli henkihieverissä verenmaku suussa puuskuttamista, että oikein ihmetyttää mistä sitä onkaan päästy tähän tilanteeseen. 

Jos ensiviikon vetää vielä tällä löysällä linjalla ja sitten alkaisi katsella miten sitä valmistautuisi sille uudelle täydenmatkan yritykselle.