Pää hajoaa

Valitusvirsi jatkuu kun on niin turha olo, joka vaan pahenee mitä kauemmin on telakalla. Kävelyä on tullut mitä on ehtinyt. Tämä viikko oli jotenkin todella huono, kun päätä särki yläselän takia joka päivä vaan enemmän. Eli pää oli hajoamispisteessä henkisesti ja fyysisesti.

Keskiviikkona kävin sentään kaikesta huolimatta Hypy cupin sprinttiä katsomassa. Oli ihanan lämmin päivä, niin se innosti lähtemään sinne. Tosin harmitti ihan älyttömästi, kun olisi ollut kiva osallistua itsekin. Sitten ei kyllä ollut enää niin kivaa, kun aurinko alkoi laskemaan ja alkoi tulemaan kylmää ja kosteaa. 

Aurinko paistaa ja hyvä meininki

Kotiin päästessä alkoi kummasti kiristämään selkää. Otin panacodin lisäksi buranan, mutta heräsin aamuyöstä karmeisiin kolotuksiin ja nukuin niin huonosti, että aamulla olin ihan kipeä haamu tramalin jäljiltä. Jäin ihan suosiolla kotiin. Nukuin puolillepäiville ja sitten koitin lähteä ulos kävelemään, että saisin päätä paremmaksi. Parin tunnin kävelyn jälkeen nukuin taas pari tuntia. Ajattelin, että ei tule uni illalla, mutta ihmeen hyvin tuli.

Perjantaita olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin varannut naprapaatille ajan Hyvinkään selkäklinikalle. Maiju otti minut hoteisiinsa ja selvitti vähän tapaturman ja minun taustoja ja sitten tutkittiin ja hoidettiin. 

Selkään laitettii aluksi sähkölätkät herättelemään vähän lihaksia. Oikea puoli oli niin juntturassa, että se ei sanonut mitään vaikka laitteesta oli nupit kaakossa varmaan. Sattui jo ihoon, mutta mitään ei oikein tuntunut, mutta kyllä se heräsi. Siihen päälle vielä lämmintä. En tiedä kauan sain nauttia tästä, mutta varmaan jonkun 10 min. Sen jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa LPG masiinan imuun. Sillä rentoutettiin vasenta kylkeä vielä lisää. Lopulta olin selälläni ja Maiju sai naksautettua ruotoni. 

En siinä vielä huomannut mitään, mutta kun nousin laverilta huomasin, että voin seistä taas suorassa. Menin tasapaino tyynyn tms. päälle seisomaan ja vähän testasin itseäni. Voi sitä oloa kun ei korvissa humissut ja silmiä särkenyt enää. Oli niin kevyt ja hyvä olla. Lähdin ihan uusin voimin kotiin sieltä. Tosin kotona pukkasi sitten oikeasti jonkun nuhan tapaisen. Lähti varmaan jotain sontaa niin paljon lihaksista liikkeelle?

Pakko se on jo varmaan myöntää, että tämä kausi oli tässä

Lauantaina tuli lihakset kipeiksi. Voi ristus kuinka kipeäksi ne tulikin. Yhdessä vaiheessa paitakin sattui, kun tuli sellaista pistävää kipua hetkellisesti. En yhtään ihmettele, kun ensimmäiset kaksi viikkoa mennyt lihakset ns. shokissa ja viikko ihan kamalassa jumissa. Näläntunnekin tuli takaisin. En sinällään ollut kaivannut sitä, mutta helpompi muistaa syödä, kun se tunne raapii sisuskaluja.

Sunnuntaina tempaisin ja pesin muutaman maton sillä aikaa, kun teräsmies oli kärkimopona naisten Velotouria vetämässä. Oli mennyt kuulemma ihan mukavasti ilman pahempia sattumuksia liikenteessä. Kun matot oli pesty vahasin lattiat. En tiedä mikä ihmeen siivous puuska minuun iski :D No kerrankin.

Uskaltaiskohan sitä joskus itekin lähtee tollaseen laumapyöräilyyn

Keskiviikkona uudelleen naprapaatille hoitoon ja sitten voisi alkaa jo katselemaan muitakin liikuntamuotoja kuin vain kävelemistä uskoisin. Kyllä se vielä vähän rustoissa kivistää, mutta ei sitä juuri enää huomaa.