sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ihanampi viikko

Nyt on ollut astetta parempi meno koko viikon. Päässyt kokeilemaan pitkästä aikaa miten kolmen kopla sujuu vielä yli kuukauden tauon jälkeen. Hyvin ja huonosti. Kylki/selkä ei tykännyt tietenkään kaikesta, mutta tulipahan tehtyä. Ollut vähän parempi olokin, kun on saanut tehdäkin jotain. Ja säätä täytyy vähän hehkuttaa! Varmaan parempi viikko ollut senkin puolesta kuin koko kesänä! Hyvä että vähän edes paistaa tänne risukasaan.

Maanantaina kävin jälleen naprapaatilla ja sain hyvää hoitoa mm LPG:llä ja jumppaohjeita. Selkärankaani mobilisoidaan nyt, että loppuisi tämä kipuilu, kun se heijastuu läpi etupuolle asti aiheuttaen kipua ja vaivaa.

Sain kuitenkin luvan koittaa kaikkea, varovaisesti tietysti. Tästä ja hyvästä säästä intoutuneena lähdin heti tiistaina pyöräilemään ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen kunnolla. Olihan se vähän jännää laskeutua aika-ajoasentoon ja hetken tuntui huteralta, mutta kyllä se siitä taas lähti. Oli ihanaa ajella vaan ja lämminkin oli. En ajanut kuin tunnin ja 27 km. Vähän alkoi loppua kohden kylkeä kivistämään, mutta ei sen pahempaa. 

Voi onnea, kun pääsi pyöräilemään


Torstaina koitin juoksemista. Mietin juoksisinko 6 vai 8 kilometriä. Lähdin sitten kasille, kun reitti on kivempi ja eihän se ole pitkä matka. Tai niin luulin. Viiden viikon tauon jälkeen nimittäin oli. Kuuden kilometrin kohdalla jalat alkoivat ilmoittelemaan, että nyt riittäisi. Pari kilsaa mentiinkin sitten ihan vaan tahdonvoimalla. Ei juoksukaan sinällään sattunut mihinkään, mutta on tässä edelleen hanuri hellänä siitä.

Aurinko paistoi niin, että ei nähnyt mitään, kun koitti kuvaa ottaa

Lauantaina vaan venyttelin ja kävelin koiran kanssa. Istuttiin ihanassa illassa puoli tuntia koirapuistossakin. Hyvä tekosyy, kun siinä on pokestoppi ja laitoin luren siihen :D Tuon epelin kanssa on vaan niin rasittavaa mennä koirapuistoon, kun se vaan istua tönöttää siinä vieressä ja alkaa rähjäämään, kun tulee muita koria. Nyt se sentään uskoi ja oli rähjäämättä, kun isoon tarhaan tuli pari koiraa. Yritti kyllä, mutta uskoi kerrankin minua. Ja nuo lenkit on muutenkin sen kanssa aika rasittavia, kun koko ajan pitää vetää perässään. Paitsi sitten, kun se tajuaa, että ollaan menossa kotiin päin.

Koirapuistossa ilta-auringosta nauttimassa

Tänään menin uimaan. Hääräsin koko päivän, kun odotin niin innoissani uimista ja piti saada aika kulumaan. Venyttelin ensin kotona lihakset lämpimiksi ja lähdin hallille. Uinti tuntui heti omituiselta. Kädet olivat voimattoman tuntuiset ja kuski vaan kiihtyi. Jumissa ollaan ja tukevasti. Kaikenlaista tekniikkaa tehtiin ja muuten tuntui hyvältä. Jossain vaiheessa alkoi taas kiristämään kyljestä ja pahasti. Hiljesin menoa huomattavasti. Loppu verrassa totesin 50 m jälkeen, että eihän tästä tule enää mitään, kun kädet ovat ihan turrat. Potkin sitten sen loput 250 m. Tulipahan tehtyä jotain edes ja nyt on ainakin henkisesti parempi olo. 

Härkiksestä makaronilaatikkoa. Hyvää oli!

Kyllähän tämä aavistuksen turhauttaa, mutta tällä mennään. Huomenna on neljäs kerta naprapaatilla ja katsotaan kuinka käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti