Uudenlaista kampeamista

On taas niin hyvä mieli hyvästä viikosta, joka meinasi musertua väsymyksen alle loppua kohden. Yksi hyvin nukuttu yö pelasti kaiken. Olen alkanut hermoilemaan kummasti sitä Ameriikan retkeä ja Alcatrazia ja kaikkia muitakin kesän kisoja. Jännitän kaiken etukäteen, niin ei sitten sillä kisahetkellä tarvitse jännittää. Ilmeisestikin näin, koska joka vuosi on ollut sama juttu, jos en nyt ihan väärin muista. Messut ja ristiäisetkin ehdin käydä, tosin treenien kustannuksella, mutta siinä väsymyksessä ei treenistä olisi edes tullut kuin paha mieli. Migreenin sai noilla kahdellakin.

Poljin taas töihin ja takaisin tiistaina. Piti lähteä koittamaan tuttua matkaa uusilla kammilla, kun äitienpäivän lenkillä Porvooseen olin niin hämmästynyt vaikutuksesta minkä ne toi. Piti lähteä varmistumaan tutulla reitillä. Juoksin kotiin päästyäni illalla vielä vain kuusi kilometriä päälle, kun oli koiralla senioritarkastus varattu, niin en ehtinyt juosta enempää. Se tarkastus vähän venähti, kun löytyi korvatulehdus ja sen putsaaminen ja lääkitseminen otti aikaa. Kahdeksan vuotta meni ennen kuin tuli mitään ja tuokin varmaan siitä, että pestessä oli jäänyt vettä korvaan. No sitä hoidetaan nyt pari viikkoa ja uudelleen tarkastukseen sen jälkeen.

Kammet, ketjut ja polkimet uusittu. Nyt on koko setti Ultegraa

Keskiviikkona lähdin käymään Kuusijärvellä. Myyn vanhaa hyvää Sailfishin G-rangeani ja yksi kiinnostunut halusi testata sitä. Oltiin sovittu treffit puoli seiskaksi sinne. Vartin yli kuusi jäin sitten jumiin Keravalle, kun sielläkin on tiet käännetty ylösalaisin. Seisoin kaksissa peräkkäin olevissa valoissa 20 min... Ne olivat jotenkin ihan typerästi, kun vuorotellen vihreät. Sitten parit rekat siihen niin kukaan ei aina liikkunut mihinkään. Noh laitoin siinä viestiä, että olen vähän myöhässä. Normaalisti menee Kuusijärvelle Nurmijärveltä ~30 min, silloin meni 50 min. Kiva tietää...

No ei mennyt puku kaupaksi, kun oli sovittajallekin samalla tavalla iso kuin minullekin. Uin siinä sitten suruuni 1500 m, mutta aikaa meni vain 25 min. Ehkä sille uinnille on tapahtunut sittenkin jotain :D Jotain hyvää sentäs. Huubin puvulla saattaa olla myös osuutta asiaan...

Torstaina otin taas maantiepyörän alle ja kävin tuuppaamassa 20 km. En jaksanut enkä ehtinyt oikein enempää, kun piti käydä juoksemassakin tunti. Laitoin pitkästä aikaa saukot (Sauconyt) jalkaan ja kipaisin 8 km. Uskalsin lähteä kepeillä kisakengillä, kun puolet matkasta oli järvenpohjan hiekkatiellä. Alkuun oli kuin juoksisi jonkun muun jaloilla. Alkoi vähitellen taas löytymään kilsan jälkeen ja tuntui hyvältä. Loppuvaiheessa huomasin kyllä juoksemisen tuntuvan taas selässä. Mielikuva siitä, kun välilevyt selässä kirkuu sai minut vähän miettimään taas asentoa tarkemmin. Taisin juosta liian pystyssä. No selän sain siitä lenkistä kyllä jumiin. Ihan hyvä, että otin ne taas käyttöön, kun Kuusijärvellä pitäisi mennä niillä se sprintin juoksu.

Viikonlopulle oli syntynyt pieni haaste sen suhteen, kun teräsmies lähti Jyväskylään, että mitenkäs minä liikun mihinkään. Perjantai-iltana sitten pyörä haaruun ja sotkin uimahallille Rajamäkeen iloisesti 10 km. Uin rauhakseltaan 4 km ja selkäkin alkoi tuntumaan taas paremmalta. Lähdin kotiinpäin yhdeksän jälkeen ja oli ihan mielettömän kaunis ilta. Meinasin pakahtua siitä fiiliksestä, kun olin niin onnellinen. Lintujen laulu, tuoksut, lämmin ilma, auringon viimeiset säteet. Pitää mennä useammin pyörällä.

Ihana ilta

Piti vaan tehdä vielä ruokaa, kun pääsin kotiin ja söin vasta yhdeltätoista. Meni yliväsymyksen puolelle, enkä meinannut nukahtaa ja nukuin aika huterasti. Aamulla olin ihan titityy, kun herätys soi. Piti herätä "aikaisin", että ehdin bussiin ja Triathlonmessuille Otahalliin ajoissa. Meinasi sekin mennä metsään, kun bussi oli myöhässä, niin en ehtinyt seuraavaan Kampissa. Onneksi kaveri pelasti ja otti minut kyytiin.

Toiset kevyet vaimennetut juoksukenkäni (168g) On Cloud

Messut olivat positiivinen yllätys. Siellä oli kaikki mitä itse kaipasin eli märkkärit ja On juoksukengät, jotka ovat taas löytäneet takaisin Suomeenkin. Niitä saa ainakin Onnisportilta. Kävin hypistelemässä kaikki esillä olleet märkäpuvut läpi. Zone3, Mako, Aqua Sphere, Sailfish, HEAD, 2XU, TYR ja HUUB. Sain varmuuden siitä, että millään muulla merkillä ei ole tällä hetkellä tarjota minulle sellaista pukua, minkä olen nyt todennut toimivaksi. Eli sellainen, joka ei nosta jalkoja liikaa. Huubilla uidessani olen tajunnut, että se banaani fiilis ei johdukaan minusta, vaan puvusta, kun se kelluttaa liikaa alapäätä. Löysin siis Huubin Atanalla luonnollisen uintiasentoni myös märkkäri päällä.

Messuilla

Naisilla on luonnostaan enemmän rasvakudosta, yleensä ja itselläni ainakin, kuin miehillä ja sehän kelluu paremmin. Noh totesin tutkiessani pukuja, että naisten puvut on melkein poikkeuksetta kaikilla merkeillä vain vähän eri tavalla leikattuja miesten pukuja. Ei siinä mitään, jos olet tosiaan kisakireä aina tai uinti ei ole vielä ihan hanskassa ja jalat painuu. Eihän se minuakaan aikaisemmin haitannut. Huubin puvuissa on tämä 3:3 vaihtoehto eli 3mm neopreenia koko setti. Ei sen ohuempi, koska ohuemmassa joustavuus heikkenee. Löytyy toki 3:5 vaihtoehtokin eli kelluttavampi.

Toinen mikä teki vaikutuksen oli vetoketju. Sen saa niin sanotusti nykäisemällä auki koko roskan :D Olin ihan WOOOOOW, kun kokeilin ensimmäisen kerran. Todella kätevä. Quintana Roo on joskus kehittänyt systeemin. Todella hyvä. Ja puku istuu todella hyvin. Sillä mennään nyt. Olen päätökseni tehnyt.

Messujen jälkeen rynnin vielä ristiäisiin. En meinannut löytää mekkoa, kun ei niitä montaa ole ja korkkaritkin ahdisti. Pitäisi varmaan käyttää useammin. Oli ihanat juhlat ja lapselle tuli kaunis nimi. Söin itseni ähkyyn kaikella sillä hyvällä mitä tarjolla oli. Hyvä niin, koska kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että heitin migreenilääkkeen kitaani ja painuin nukkumaan. Yhdeksän tuntia tuli nukuttua, niin että heilahti.

Aamulla ei kyllä ollut yhtään sellainen olo, että olisin voinut lähteä pyöräilemään mihinkään suuntaan ja piti ottaa toinen migreenilääke. Tokenin vähitellen ja venyttelin dynaamiset, että sain kropan hereille. Lähdin lopulta kuitenkin innoissani kohti Hämeenlinnaa. Pyörä kulki ja kiitän siitä uusia kampia edelleen. Kyllä ne vaan toi settiin sellasen päivityksen, mitä tuskin olisin saanut paremmalla pyörälläkään, jos siinä ei tietysti olisi ollut vastaavia. No halvempi tämä päivitys ainakin oli. 

Kaunis Hämeenlinna

Ne jotka tietää, niin tietää vanhalla Hämeenlinnan tiellä mäen oikeastaan kumpaankiin suuntaan ennen Linnatuulta, mutta varsinkin Helsinkiin päin. Se oli hyvä esimerkki siitä mitä uudet kammet toivat mäkiajoon, kun ajoin melkein 30 vauhdilla mäen ylös. Huomasin jo ensmmäisellä lenkillä sen parannuksen minkä ne toivat. Lisähuomiona vielä, että nämä ovat nyt ne 170 mm. Saan ihan eri tavalla voiman siirrettyä vauhdiksi. Orkkiksena olleet FSA:n jotkut halpikset, joustivat todennäköisesti niin paljon, että tuli aika paljon tehohäviötä. En omista wattimittaria, mutta tiedän suunnilleen perstuntumalla eron. Peekoo lenkin keskinopeuskin nousi ihan kivasti siis jostain 23-24 km/h 27 km/h. Ja nämä ajan pienellä eturattaalla, että ei tarvitsisi ajaa joka kerta pitkällä lenkillä tyyliin Nokialle :D Eli 133 km riitti melkein 5 h lenkkiin tällä kertaa.

Järvimaisemaa

Viimeinen kova treeniviikko pyörähtää käyntiin ja toivottavasti pysyn vielä terveenä, kun teräsmies toi mukanaan flunssan viikonlopun riennoista. Lauantaina olisi tarkoitus ajaa taas Nokialle se 164 km vähän niin kuin kisademona eli pysähtymättä ja vetää kaikki geelit ja muut kuin kisassa. Toivotaan, että onnistuu.