Maanantain huokaisin leväten edellisen viikon rasituksista. Tiistaina menin ensimmäistä kertaa pyörällä töihin tälle vuodelle. Aamulla oli kaksi astetta lämmintä lähtiessä. Vähän hankala pukeutua, kun aamulla melkein pakkasta, mutta auringossa tulee kuuma ja varjossa kylmä. Ajoin kuitenkin ennätys hiljaa töihin, niin ei tullut liian kuuma tai kylmä.
Kotimatkalle heitin kaikki ylimääräiset pois ja ajoin shortseissa ja teepaidassa kotiin. Pyöräilytamineet kuitenkin. Ihan uskomatonta, mutta kotimatka meni helpommin kuin menomatka, vaikka onkin enemmän ylämäkeä. Pyöräilyn jälkeen lähdin juoksemaan vielä tunniksi. En vaihtanut TYRin triathlon housuja pois vaan lähdin juoksemaan ne jalassa. Kilometrin jälkeen totesin, että ei ollut hyvä idea. Housujen pehmuste on minun makuuni liian paksu ja tuntui kuin olisi ollut köntsät housussa... Lisäksi se vielä hankasi...
 |
| Kotimatkalla |
Keskiviikkona kävin jalkaterapeutilla polveni takia. Selvisi helpotuksekseni, että polvessa itsessään ei ole mitään vikaa ja lihaksetkin tasapainossa. Ilmeisesti vaan katkenneen hermon aiheuttama löysä nahka hämää vaan niin paljon silmää. Liitin tähän nyt diagnoosin, mikä ei tavallaan yllättäny. Tuo aktivointikin on ollut osittain tiedossa, mutta nyt sain vasta selkeät piirteet sille ja ymmärrän korjata sen. Kiitos Anu! Ja Niklas, kun kerroit :)
Keskivartalon (selän), pakaran ja takareiden aktivoitumisjärjestykseen parannusta. Nyt selkä lähtee mukaan viimeisenä, pitäisi olla ensimmäinen. Jos juostessakin ensimmäinen aktivaatio tapahtuu reiden lihaksista, kuormitus jalalla kasvaa suuremmaksi, kuin jos selkä on mukana tukemassa. Pakaran tehokkaampi aktivoituminen on myös tärkeää. Se on iso lihas, jonka tarkoituksena on tuottaa paljon voimaa. Jos se ei aktivoidu, voimantuotto ja tukeminen tapahtuu muilla lihaksilla jotka joutuvat taas kovemman kuormituksen alle.
Polven sisäsyrjässä kipukohta vaikutti olevan erityisesti M. grasiliksen (hoikkalihas) alaosa. Reisiluulla taipumusta kääntyä sisäkiertoon jolloin myös polvi liikkuu oikeasta linjasta mediaalisesti ja kuormittuu huonosti (Sisäsyrjän rakenteet venyy). Reiden ulkokiertäjissä ja lantiota tasapainottavissa lihaksissa hieman heikkoutta, joka helposti korostuu juostessa: Lantiosta pettää -> polvi kuormittuu väärin.
Illalla kävin uimassa pari kilsaa. Uiminen tuntuu nykyään melkein helpolta vaikka tekisi vähän kovempaakin pätkää sinne sekaan, niin kuin nyt. 8x25m kovaa ja kaikkea.
Neljän päivän miniloma alkoi torstaina nukkumalla tarpeeksi. Päivän treenit olivat 90 min pyörää ja 90 min juoksua. Sain seurakaverin matkaani ja mentiin yhdessä koko kolme tuntia. Oli ihanaa vaihtelua normaaliin itsekseen pusertamiseen. Juostua tuli vähän tavanomaista kovempaa, mutta se ei ollut ollenkaan huono juttu. Yllättävän lämmin keli kyllä vei veronsa tottumattomasta. Olin loppu illan ihan titityy.
 |
| Lähtökuopissa päivän treeneihin |
Perjantaille oli ohjelmassa 4 km uinti, ikinä aikaisemmin uinut noin pitkää matkaa. Olin edellisestä päivästä edelleen niin ryytynyt, että uimahallille ajaessa alkoi itkettämään, kun mietin Alcatrazin kisaa ja kaikkea. Oli sellainen olo, että en selviä edes tästä. Kuinka ollakaan uinti meni oikein miellyttävästi. Vähän reilu puolitoistatuntia tuli vietettyä altaassa ja olo oli sen jälkeen todella hyvä. Uidessa mietin jalkaterapeutin vinkkeja mm "häntä koipien väliin" ja yllättäen vartalonkierto tasapainottui. Pullarilla uidessa tuli vaan oikean lonkan seudulle sellainen fiilis, että kohta jotain kramppaa. Ei kuitenkaan krampannut, niin kestin sen. Kyllä nämä huonot tavat ja löysät lihakset tästä koulitaan vielä pois ennen täyttämatkaa.
Enää oli viikonlopun treenit edessä. Lauantain ja sunnuntain vaihdoin päittäin, että ei tarvitsisi ajaa kuutta tuntia pyörällä yksinään. Lauantaille napsahti sitten uinti-pyörä-juoksu. Totesin, kun ei tässä ole enää kuin kuukausi sinne jäätävään Alcatrazin uintiinkaan, niin pitää mennä uimaan järveen. Alunperin suunnittelin meneväni Kuusijärvelle, mutta siellä alkaa vesi olemaan jo "liian" lämmintä. Alcatrazissa merivesi kun on sen 12-13 asteista, niin ei pidä päästä tottumaan liian lämpimään...
Jännitti kyllä aavistuksen miten selviän niin kylmästä vedestä. Märkkäri päällä tuli taas hirveä hiki jo rannalla, mutta sitä ei kestänyt kauaa. Marssin reippaasti järveen, olin ajatellut hypätä, mutta ei ollu laitureita vielä, ja yllätyin, kun ei tehnyt kipeää. Ilmeisesti, kun olen koko talven seissyt uinnin jälkeen viisi minuuttia kahdeksan asteisessa kylmäaltaassa uimahallilla, on siitä ollut jotain hyötyä. Noh rinulilla liikkeelle ja koitin vaparia. Aaargh, kun sattui naamaan. Vuorottelin siis niitä kahta. Jossain kohtaa meinasi tulla paniikki, kun huomasin alkavani kangistumaan. Ajattelin oikeasti kuka minut tulee täältä nyt pelastamaan jos hyydyn. Sain kuitenkin rauhoitettua ylivilkkaan mielikuvitukseni, kun määränpää eli seurakunnan ranta alkoi häämöttämään lähempänä. Lapset rannalla katsoivat minua kuin parastakin merihirviötä minun noustessa vedestä. Hetken siinä lämmittelin auringossa ja vastailin uteliaiden lasten kysymyksiin.
 |
| Huh hellettä ja kylmää vettä |
Paluumatka uimarannalle ei tuntunut enää niin pahalta. Aurinko lämmitti selkää ja vesi oli ihanan kirkasta. Kylmää kylläkin, niin vaparia ei taas pystynyt kauhean pitkiä siivuja vetämään. 900 m tuli matkaa eli 450 m suuntaansa. Aikaa meni 25 min, kun niin hissukseen uin. Nopeammin olisin selvinnyt tietysti nopeammin, mutta eka kerta märkkärilläkin vaikutti uintiin hidastavasti. Ehkä ensi kerralla paremmin. Selvisin uinnista noin kylmässä vedessä, mikä oli sinänsä jo saavutus kuitenkin.
Uinnin jälkeen oli aika raikas olo lähteä pyöräilemään tunniksi. Pyöräilyn jälkeen juoksin vielä kaksi tuntia. Kaiken tämän jälkeen olin ihan puhki. Mietin miten selviän sunnuntain pyöräilystä, kun väsytti niin paljon. Treeniä oli tässä vaiheessa jo 13 h takana.
 |
| Jalat hajoilee |
Sunnuntaina lähdin sitten seurakaverin kanssa pyöräilemään, sama teräsnainen kuin torstainakin. Puoli tuntia ennen lähtöä vai oliko peräti vartti keksin, että ajetaan Porvooseen. Lähdettiin sitten iloisella mielin ajelemaan. Keravan kohdalla iski pieni shokki, kun tiet oli käännetty mullinmallin ja muutettu ihan omituisiksi. Käytiin huoltoasemalla vessassa ja koitettiin uudestaan keksiä minne mennään. Sekoiluksihan se meni, mutta päästiin paremmalle puolelle lopulta ja matka jatkui tietä 148.
 |
| Pönötysta sunnuntai aamuna |
Olin tutkinut karttaa ja kokeiltiin Kuninkaantietä Porvooseen asti. Se oli ihan mukava, vaikkakin vähän huonossa kunnossa paikoitellen. Niin kuin varmaan nykyään kaikki pienemmät tiet... Matkaa tuli 54 km sinne päin. Perillä syötiin vohvelit. Itse mutustin pekonivaahterasiirappi version. Oli niin hyvää. Meinasin nimittäin ensin tilata ihan pelkän vaahterasiirappi version, mutta onneksi järki huuti hetken päästä EI! jotain suolaista.
 |
| Ihanat naiset Porvoossa |
Matka jatkui ja kotiin päin tultiin 170 ja siitä käännyttiin 148 taas. Ehkä vähän triathlonpyörille sopivampaa ajoa. Nähtiin myös motarilla sattunut hirvikolari. Onneksi näytti siltä, että vaan hirvi oli päässyt hengestään. Paluumatkalla mentiin smoothisti autojen seassa Keravalla ja aiheutettiin varmaan karmea ruuhka samalla :D Hups, sori siitä hei. Pysähdyttiin vielä samalle huoltoasemalle vessaan ja matka jatkui sen jälkeen raskain jaloin siinä vaiheessa, kun molemmilla painoi parin viikon treenit. Matkaa tuli yhteensä 113 km, minulle, viiden tunnin lenkistä. Huikean hienoa.
Matkalla oli molemmille tullut sama ajatus, että pitäisi varmaan kehittää sitä henkistä kanttiakin, kun ei kisassa 180 km aikana pahemmin pysähdellä vohveleille tai vessaan. Itse päädyin siihen lopputulokseen, että pitää varmaan taas nykäistä Nokialle, mutta tällä kertaa pysähtymättä kertaakaan. Okei pis pis on ehkä pakko, mutta kuitenkin.
Tämän viikon ennätykset olivat siis 1) Uin neljä kilometriä 2) uin järvessä, jonka vesi oli vain 10 asteista 3) treeniä viikossa 18 h. Ja edelleen hengissä. Väsyttää kyllä, mutta ihan mahtavaa. Ensi viikko levätään sitten ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti