Juoksun jälkeen, on poutasää

Alkuviikko meni kyllä uudelleen kävelyä opetellessa jalkojen ollessa niin kipeät puolimaratonista. Täytyy sanoa kuitenkin vielä viime viikkoisen masentelun jälkeen, että tein parhaan noin kovan juoksun tähän mennessä kuitenkin. Ei sattunut mihinkään niin, että olisi haitannut juoksua. Aikaisemmin näin on ollut lähes aina. Syksyistä maratonia en laske, kun siinä meni jalat vaan pökkelöiksi.

Maanantai aamuna yritin sitkeästi lähteä töihin, vaikka olin aivan pihalla. Tuntui, että en olisi nukkunut kuin kaksi tuntia, vaikka todellisuudessa olin nukkunut enemmän. Kävelin päin seiniä, kun koitin nousta ylös ja totesin, että oman ja muiden turvallisuuden vuoksi jään kotiin... Nukuinkin sitten 12 tuntia. En meinannut herätä senkään jälkeen millään. Keitin kolmen kupin mutteripannullisen kahvia ja totesin, että jos en tällä herää, niin menen takaisin nukkumaan. Heräsin kuitenkin sen verran, että sain tehtyä vähän tekemättömiä kotitöitä taas, ennen kun lähdin Neurosoniciin ja hierottavaksi sen jälkeen.

Nyt olen testannut Neurosonicin kaikki kolme hoitomuotoa ja palauttava oli maanantaina loistava. Sen jälkeen hierontakaan ei tuntunut niin pahalta.

Tiistaina pääsin töihin, mutta jalat olivat edelleen melko höttöä. Lonkkien lihakset varsinkin. Töissä sai tietysti kuulla leikkimielistä pään aukomista "mitäs sitä on tullut tehtyä", kun kävelin niin hassusti :D Noh sitä se urheilu teettää. Illalla kävin uimassa kevyen kaksi kilometriä ja se tuntui niin hyvältä. Kylmäallas tuntui harvinaisen pahalta, mutta voin sanoa ihan rehellisesti että auttoi.

Keskiviikkoaamuna pääsin huomattavasti kivuttomammin jo liikkeelle. Kauniin sään innoittamana lähdin myös pyöräilemään kevyesti töiden jälkeen. Ei ollut vaihtoehtoja, kun jalat eivät ottaneet yhtään kovempaa käyttöä kovin hyvällä. Ei se mitään oli mukavaa ja kävelin vielä reilun tunnin koiran kanssa pyöräilyn päälle. Koira ei ollut kauhean mielissään asiasta, laiska kun on.

Auringonlasku keskiviikon kävelyllä

Torstaina menin taas uimaan. Vähän kovempaa kuin tiistaina ja uin 400 m enemmän. Uinti tuntuu hyvältä taas, mikä on onni. Olen joutunut opettelemaan kaikissa kolmessa lajissa sen, että pitää osata mennä hiljaa, että voi mennä kovaa. Ja se alkaa löytymään. Nautin siitä tunteesta nykyään, kun vesi virtaa kivasti kroppaa pitkin ja vauhtikin tulee vähitellen rentouden myötä. Pyöräilessä ja juostessa nautin siitä fiiliksestä ja linnun laulusta, tuoksuista, kaikesta. Olen vihdoinkin päässyt siitä kiukkuisesta suorittamisesta, mitä koko elämäni on tuntunut olleen tähän asti. Hyödyllinen laji tämä triathlon, kun opettaa parhaimmillaan elämän hallintaakin :D

Perjantaina olin vihdoin palautunut kokonaan, ainakin kellon mukaan. Tein päivän parin tunnin pyörätreenin pyöräilemällä kaverin luokse, missä sain munkkia ja simaa, että jaksoin pyöräillä takaisin. Hämmästytin itseni taas sillä, että vaikka koitan ajaa hiljaa, niin ajan silti melko kovaa. Meinaa vaan käydä niin, että alkaa nämä lähiseudun lenkit jäämään vähän lyhykäisiksi ja olen melko arka lähtemään kauemmaksi yksinäni.

Viikon pitkälle pyörälenkille lähtiessäni lauantaina olikin edessä se ongelma, että minne menisin. En jaksanut ajaa kolmatta kertaa taas Linnatuuleen. Jäi varmaan niin paha muisto vastatuuliajosta pari viikkoa sitten. Ajan neljässä tunnissa hissuksiin kuitenkin sen vähintään 90 km. Päätin hyödyntää mootoripyöräilystä tuttuja reittejä ja lähdin Otalammen suuntaan Selkin kautta. En vaan todellakaan muistanut, että siellä on niin mäkistä. Oikea jalka ei ollut selvästikään vielä ihan iskussa puolimaratonista, koska ensimmäisen tunnin se veti vaan kaikissa ylämäissä ihan pökkelöksi ja pohkeeseen sattui. Tuli sellainen olo, että olenko näin huonossa kunnossa, mutta jälkeenpäin reitin profiilia katsoessani totesin, että olihan siellä aikamoista nousua ollut. Olen vaan ollut vähän laiska lähtemään mäkisille reiteille, että taisi olla eniten nousua mitä olen tähän mennessä noussut :D

Otalammen kohdilla aloin kaipailemaan kovasti kusiputkaa, mutta eihän siellä mitään yleistä vessaa tuntunut olevan. Juuri, kun olin luopua toivosta, kuulin nimeäni huudettavan ja sattuikin hauskasti, että tutut olivat huomanneet minut ja ihmettelivät mitä etsin. No siellä on nyt sitten paikka ja olen aina tervetullut :D Ihanaa!

Tämän onnekkaan pysähdyksen jälkeen taivas veti sen verran pilveen, että tuli aavistuksen viileä. Jatkoin Lepsämä kautta Klaukkalaan ja sieltä Palojoelle ja heitin vielä lenkin Nukarin ja Uudenkylän kautta kotiin. Sitten väsytti. Kylmyys vie voimat.

Ensi lauantaina olisi tiedossa kuudentunnin lenkki. Haetaan seuraa tositarkoituksella sinne. Ei ehkä jaksa omaa seuraansa niin kauaa aina. En aja kovaa eli keskari max 25km/h. Helpompi näin niin ei tarvitse ajaa niin kauaksi, vaikka kuudessa tunnissa ehtii jo heittämään melekoisen lenkin. Reitistä ei mitään havaintoja, että senkin suhteen ideoita vastaanotetaan.

Tänään juoksin. Olikin yllättävän lämmin päivä, niin laitoin shortsit ja teepaidan ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Onnistuin vielä valitsemaan täydellisen hetken, että ei aurinko paistanut pilven takaa sen 105 minuutin aika ollenkaan. Olisin varmaan sulanut, kun ei ole tottunut sellaiseen lämpöön talven jäljitä. Oli ihan täydellinen juoksu. Ensimmäiset kilsat tuntui taas karmeilta, mutta siitä se lähti sitten rullaamaan. Taisi se puolimaran mittainen vauhtikestävyyslenkki viikko sitten tehdä ihan hyvää juoksuvauhdilleni. Loppumatkasta koin taas jonkun ahaa- elämyksen ja tajusin kunnolla mitä kaikkea se ponnistus vaatii. Nyt on kyllä taas perse hellänä, kun on käyttänyt sitä kunnolla. Aivan mahtavaa, että saan vihdoinkin käytettyä kunnolla lihaskapasiteettiani.

Niin tosiaan, nythän oli vappu. Moneen vuoteen ei olla jaksettu juhlia sitä sen ihmeemmin. Lakkejakaan olla kaivettu naftaliinista aikoihin, jos ne ovat edes enää tallessa. Lauantaina sentään tyhjennetiin skumppapullo, popcornien ja Tenavat leffan seurana. Tänään korkattiin sitten grillikausi. Oli kyllä ihan hyvä setti. Ehkä sitä vielä joskus jaksaa.

Ensi viikolla alkaakin sitten kovin kuukausi treeneissä ennen kesää. Laskin äkkiseltään, että treeniä saisi 18 h viikossa, jos vaan jaksan tehdä kaiken... Vähän epäilen, mutta ainahan sitä voi yrittää...