Kahden kuukauden peekoo

Totta tosiaan. Pari kuukautta tässä on nyt väännetty lähinnä peekoota. Ja kyllä sen huomaa, kun pääsee vähän kovempaa sykkeiden karkaamatta taivaisiin. Ajallisesti treeniä kertyi joulukuussa 30 h ja nyt tammikuussa 47 h. Hämmentävän paljon tähän kuuhun on ehtinyt.

Maanantaina pääsin hierottavaksi. Paikkana oli tällä kertaa Riihimäen toimipiste ja siinä vaiheessa, kun nousin motarilta ramppia ylös tajusin, että minulla ei ollut aavistustakaan mihin olen menossa. En nimittäin ollut koskaan käynyt Riihimäellä :D Puhelimeen olin laittanut ensimmäisen kauppakeskuksen, mikä oli listassa, karttaan määränpääksi, kun en uskonut siellä olevan useampia ja se oli väärä. Oikea paikka oli vanha ostari keskustassa... En myöhästynyt onneksi pahasti kuitenkaan. 

Hierojani totesi jalkojeni tuntuvan vähän väsyneiltä ja sitä ne olivatkin. Teki ihan julmetun kipeää, mutta nopeutti varmasti palautumista. 

Seuraavana päivänäkään jalat eivät tuntuneet vielä siltä, että niillä olisi pystynyt pahemmin mitään tekemään. Annoin sen niille anteeksi ja venyttelin. Sitten innostuin tarttumaan tankoon ja koitin ihan hupiin yhtä liikettä mikä ei ollut onnistunut kunnolla viime talvena kertaakaan. Hupsista vaan kun sain sen tehtyä. Se vaatii käsiltä ja keskivartalolta aika paljon. Jos ei olisi ollut verkkarit jalassa olisin saanut vietyä sen loppuun asti. Nooh innostuin sitten kieppumaan peräti puoli tuntia ja se oli yllättävän helppoa. Näemmä, kun on sitä läskiä lähtenyt, niin sattuu nahkaankin vähemmän ja tuli tehtyä muutakin ennen vielä niin hankalaa.

Keskiviikkona uskaltauduin taas polkemaan. Tosin lyhensin treeniä 50 min ja poljin vain puolitoistatuntia. Se oli ihan tarpeeksi, koska jalat oli kuitenkin niin tönkön ja voimattoman oloiset edelleen.

Jaa uimaan pitäs lähtee

 
Uinnissa torstaina extempore tankoilu antoi muistuttaa itsestään, kun kädet olivat ihan makaronia. Sain kuitenkin uitua hyvän setin ja yllätin itseni uimalla 25 m 20 s! Näemmä tekniikka kehittyy sittenkin.

Perjantaina jatkoin uintilinjalla, mutta otin huomattavasti rauhallisemman setin. Harmittaa vaan, kun tuppaa jäämään uinnit aina 2.5 km, kun en ehdi uimaan juuri sen enempää tunnissa...

Mikä kuu? Ai tammikuu

Viikonlopun aloitin juoksemalla kauniissa puolipilvisessä säässä ja lämmintäkin oli +3 astetta. Kova tuuli kyllä jäähdytti. Jalat tuntuivat siltä, että alkoivat vihdoin toipumaan, niin olikin hyvä hetki lyödä ne ihan lukkoon uudestaan :D Juoksin 2 h 20 min ja 20 km. Menin vaan sitten unohtamaan salmiakit matkasta, niin syke alkoi nousta loppua kohti, kun verenpaine tippu. Jalat huusivat armoa melkein koko matkan, mutta en antanut sitä niille. Olinkin lenkin jälkeen ihan valmis kuolemaan. Mietin viimeisellä kilometrillä, että täydellämatkalla juoksun puolessa välissä ei saa missään tapauksessa tuntua tältä! Eli vielä on paljon tekemistä. 

Ehkä tuli puettua vähän liikaa

Kotona piti sitten kiskoa salmiakkia ja odotellessa sen vaikuttamista makasin suihkun lattialla, kun en voinut seistä tai olisi taju mennyt. Olin vielä yksin, kun teräsmies oli työmatkalla. Vaarallista touhua tämä urheilu. Nukahdin sen jälkeen vähän liian pitkäksi aikaa ja tuli vähän kiire syödä, paskattaa koira ja käydä kaupassa, että ehtisin vielä seuran kauden vaihtajaisiin.


Sitten oli viikon ja tämän kahden kuukauden viimeinen setti ennen lepoviikkoa. Aurgh. Koville otti ajatuskin 200 min pyörällä. Se meni kuitenkin kohtuu kivuttomasti. Kai ne jalat olivat sitten elpyneet sen verran, että jaksoi taas. 

Ensi kuussa jatkuu vielä peekoot, mutta taidan mahduttaa sekaan vähän enemmän venymistä ja lihaskuntoilua. Vaihtelu virkistää kuulemma. 

Tulevana lauantaina on wattbiken 10 km SM Espoossa ja siellä pitää tietysti käydä koittamassa taas mitä jaloista lähtee. Mutta nyt vähän lepoa pitkästä aikaa :)