Läski lähtee

Taas meni yksi viikko. Aika rientää, kun on mukavaa. Töissä on kivaa ja treenaaminen on kivaa. Olen vihdoinkin päässyt siihen pisteeseen kuntoni kanssa, että joka kerta ei ole taistelua. Nautin hommasta nykyään ja olen ylpeä itsestäni ja tyytyväinen, että olen taistellut aikaisemmat vuodet vaikka sitten kiukulla ja päättäväisyydellä, että olen saavuttanut tämän. Tunteja tälle viikolle tuli 10h 50 min. Hämmästytän itseäni edelleen, että jaksan ihan hyvin. Toisaalta kaikki treenit on hyvin pitkälti peekoota.

Maanantaina poljin 2 h ja vähän alkoi jo jaloissa tuntumaan viikonlopun jäljiltä, mutta ei mitään väsymystä pahempaa. Tiistaina ei ollut enää pakkasta niin paljoa, mutta lunta satoi senkin edestä. Tultiin töistä ja olin jo menossa ulos juoksemaan, mutta kun teräsmies tuli koiran kanssa takaisin sisälle, niin totesi, että salille. Lähdin sitten juoksemaan matolle 1 h 45 min. 

Oli vähän koettelemus. Unohdin kuulokkeet kotiin, niin en voinut viihdyttää itseäni edes musiikilla. Sain taas vähän pitkiä katseita ihmisiltä, kun moni tuli tekemään alkuverraa matolle ja minä juoksin. Ei siinä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa, kun samat tyypit tulivat vielä loppuverraan, niin muutama vähän katsoi pitkään, kun minä vaan jatkoin :D Nyt sain sitten vielä karmeat rakot kumpaankin isovarpaaseen. Olin vähän hämmentynyt huomatessani ne, kun otin sukat pois. Juoksin Mizunoilla, joilla olen juossut jo vuoden varmaan. Enkä ollut edes huomannut missään vaiheessa, että nyt tulee rakkoja.  

Tiistaina töissä oli Variston Forever esittelemässä itseään ja oli kehonkoostumusmittausta ja liikkuvuustestiä. Kävin tietysti molemmissa. Mittaus yllätti todella positiivisesti, kun olen saanut rasvaprosenttia aika paljon alas, mutta lihasta ei ole lähtenyt, vaan päinvastoin. Ja henkinen, eikun, metabolinen ikäkin pudonnut ~10 vuotta vuodessa :D nyt olen siis 18. Liikkuvuus oli toisessa testissä keskitasoa parempi ja toisessa keskitasossa. Pitäisi muistaa venyä...

Syntymäaikani ei ole 1.1., jos joku sitä ihmettelee :D

Keskiviikkona pääsin hierottavaksi. Auauau teki kipeää, mutta oli se silti ihanaa. Oikeasta etureidestä löytyi sellainen kipu, että meni hetkeksi silmät nurinpäin päässä. Löytyi vihdoin siis jotain niin kipeää, että löytyi joku raja kivusiedolleni, mutta auttoi taas niin paljon.

Uinti piti hoitaa torstaina ilman valmentajaa. Sain kyllä ohjelman ja uin koko setin 2100 m muutaman muun kanssa. 20x25 m kovaa oli taas aika paha, mutta ei enää ihan niin paha mitä se on ollut.

Perjantaina tuli toinen lepopäivä, kun oli tiimi-ilta poikain kanssa. Käytiin vähän syömässä kiinalaista ja nyt meinasi lähteä taju ruuan tulisuuden takia :D En tiennyt, että korvatkin menee lukkoon, kun tarpeeksi keittää. Sitten jatkettiin vielä muutamilla ja pääsin kolmen aikoihin nukkumaan. Teräsmies urhoollisesti haki minut kotiin. Onneksi on tuollainen supersankari :)

Sitten koitti viikonlopun treenit ja lauantaina 3 h polkemista. Meni ihan kivasti. Illalla vähän ennen, kun menin nukkumaan tajusin, että en ole syönyt kuin aamupalan ja sitten tietysti ne geelit ym polkiessa. Olin vähän kummissani, että mihin on nälkä kadonnut. No söin kaksi leipää ja toivoin selviäväni aamuun. Pitihän sitä sitten käydä syömässä puolikas banaani puoli seitsemän aikaan aamulla ja lasi vettä. Puoli yksitoista heräsin sitten oikeasti nälkään.

Polkee, polkee, kun ei ollut darraakaan

Varattiin illalla vihdoin lennot ameriikkaan! JAU, kun meinaa nyt jännittää ja pukata matkakuumetta :D 6.6. mennään ja 21.6 lähdetään takaisin. Tajusin myös sen, että pääsen sittenkin Kuusijärvelle sprinttaamaan nyt! JES!

Heräämisen jälkeen katselin ulos ja mietin mitähän sitä tekisi... Ulkona pakkanen oli laskenu -18 -> -13 ja päätin sitten, että uhmaan kylmää ja menen ulos juoksemaan 2 h lenkin. Päiväkin oli niin kaunis. Pääsin myös testaamaan juoksun kadenssin mittausta kellossa, joka tuli uutena ominaisuutena päivityksen mukana, ainakin V800, keskiviikkona. 

Juoksu kulki, mutta auraamattomat kävelytiet teki juoksemisesta paikoin hyvin raskasta... 1:45 huomasin sitten, että poskipäät paleltuivat. Kotona hetki juoksun jälkeen tuli aamupala ulos toista kautta... Jos suoli ei ole ollut jo ärtynyt, niin nyt on ainakin, kun sappineste polttanut sen pikatoimituksessa ulos... Kylmä ei ole edelleenkään mun juttu... 

Hetken oli episodin jälkeen sellainen olo, että en pysty lähteä enää uimaan, mutta elin siinä toivossa, että lämmin auttaisi, kun olin ihan jäässä. Lähdin hampaat kalisten, vaikka vaatteita oli. Pääsin lopulta altaaseen asti, vaikka meinasin jäädä kuumaan suihkuun. Uinti tuntui niin hyvältä ja vesi. Uin siinä tunnin ja 2300 m. Maha helpotti, mutta edelleen on arka. 

Huomenna on lepopäivä ja nyt tulee taas ihan tarpeeseen. Toivottavasti maha ei loukkaantunut kauhean pahasti... Ensi viikolla treenit jatkuu samaan malliin nousujohteisesti.