Jäätävää

Viikko on ollut taistelua kylmää vastaan, niin kotona kuin muutenkin. Pitänyt jännittää lähteekö auto käyntiin aina, kuolenko koiranpaskatuslenkille tai miten kylmä kotona on jne. Auto on käynnistynyt, koira ja minä molemmat ollaan selvitty ja kotonakin lämpesi, kun nöyrtyi laittamaan patterit päälle sen jälkeen, kun ilmalämpöpumppuset eivät enää jaksaneet ja takka ei yksinään riittänyt. Ulkona en ole kuitenkaan viettänyt aikaa juuri ollenkaan. 

Teräsmies luovutti tässä kohtaa ja laittoi patterit päälle alakerrassa :D

Maanantain lepäsin ja tiistaina poljin taas. Nyt on ollut kyllä ihan hyvä polkea, kun sisälämpötila on sen pari astetta viileämpi kuin normaalisti, niin ei huku ihan niin pahasti hikeen. 

Töistä auringonlasku ja halo, jonka toinen reuna jää tosin piipun taakse

Keskiviikkona oli ihana vapaapäivä, loppiainen, mutta edelleen kylmä kuin Siperiassa, niin menin juoksemaan matolle. Vähän mietitytti miten siinä jaksaa 95 min... Huomasin vekottimessa ohjelmavaihtoja ja valitsin mäkisen juoksun ja lykkäsin vitos tason. Taisi olla 5/10. Vähempikin olisi voinut riittää...

Vastakkaisella seinällä on onneksi telkkari, kun olin unohtanut kuulokkeet ja sieltä tuli dokumentin pätkä äijästä, joka meinasi juosta maratonin talvella pelkissä shortseissa ja sandaaleissa. Setä oli sentään treenannut kylmänsietoaan jo 18 vuotiaasta asti. Siinä samalla tuli myös muistutus siitä kuinka suuri merkitys korvienvälillä on. Ennen maratoniaan kaveri sukelsi 57 m jään alla. Ei siinä muuten mitään, mutta lääkärit olivat hämmästyneitä, kun ei verenpaine tai syke kohonnut vaikka olisi pitänyt. Hän pystyi hallitsemaan mielellään kehoaan niin hyvin.

Siinä sitten vaan omaa mieltään hallitsemaan ja juoksin vielä 35 min. Kokeilin samalla ne toiset uudet kengät, nimittäin Hokat. Alkuun tuntuvat vähän hassuilta, mutta juoksun jälkeen olin ihan mielettömän onnellinen kengistä! Nyt on toiset millä voi juosta ja mihinkään ei satu. Oli ihan hölmö fiilis juoksun jälkeen, kun jalat olivat ihan vetreän tuntuiset. En vaan viitsi kuluttaa niitä matolla, että kevättä odotellessa, kun pääsee taas ulos ja asvaltille.

Ihan parhaat Hokan Huakat

Torstaina jatkui ohjatut uinnit ja polskuteltiin pari kilsaa. Perjantainakin piti mennä uimaan, mutta ilmeisesti kylmä ja/tai veto teki sen, että meni niska ja hartiat ihan jumiin. Kotona otin buranan ja nukuin vähän, mutta kun koitin nousta ylös sattui sen verran, että käänsinkin vain kylkeä ja nukuin toisen puolituntia päälle. En sitten ui.

Lauantaille oli ohjelmassa 2:50 pyöräilyä. Siinä sitten illalla pyörittelin sen. Matkaa tuli wattbiken mittariin 79 km. Tajusin, hetki pyöräilyn jälkeen, että taitaa mennä ensi kesänä aika kovaa, kun melkein puolikaan vetäisee peekoolla tuohon aikaan :D

Tänään sitten uin sen mikä perjantaina jäi uimatta juoksun päälle. 15 km matolla 110 min. Ja 70 min 2900m. Jäi 100 m vajaaksi, kun menikin halli kiinni. Olin siinä luulossa, että systeemi olisi sama kuin viikolla, että ysiltä kiinni ja viimeistään puoli kymmenen ulos. No hups :D Tiedänpähän ensi kerralla.

Se mikä tuntuu nyt hassulta, on se, että ei väsytä ihan hirveästi. Kropassa kyllä tuntuu, mutta olen ihan ok. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että olen varmaan oppinut syömään ja juomaan paremmin myös treenin aikana. Taitaa olla enää opittavana se pitkän matkan kestäminen. Pitää jaksaa paukuttaa menemään aika pitkä matka kuitenkin ensi kesänä.