Viikko kaksitoista

Tässä pitäisi olla kertomus ensimmäisestä puolimatkan triathlonista Sastamalassa, mutta nyt joutuu tyytymään sairaskertomuksen jatkoon.

Viime maanantain hieronta auttoin paljon. Hetkellisesti. Oli kuulemma kuin kivilattiaa olisi painellut, tuo vasen hartiakin, mistä kaikki lähti pari viikkoa sitten liikkeelle. Samalla sieltä taisi paljastua se syy miksi on mennyt koko korppa vyötäröstä ylöspäin näin jumiin. Taisi olla se kylmä vesi ja krampit jo Kuusijärvellä, mistä tämä surkeus lähti kasautumaan. Kipeä se ei ole ollut, ei kai kun on ollut pitkät selkälihakset niin jumissa.

Tiistaina kävin juoksemassa varovaisesti tunnin ja se oli ihan ok. Ennen lenkkiä otin vielä varman päälle ja tein 20 min alkulämmittelyn dynaamisella venyttelyllä. Alkuun jalat tuntuivat tönköiltä, mutta sitten lähti tossu taas rullaamaan. Tein vetoja loppuun ja olo oli huikea. Kunnes lihakset jäähtyivät ja selkä palasi alkuasetuksiinsa...

Seuraavana päivänä kävin pyöräilemässä varovaisesti tunnin. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana oli pientä kiristystä lapojen välissä, mutta jossain montussa tuntui riks raks, ja selkä paremmaks. Oli ihanaa päästä taas polkemaan. Tosin sama efekti tuli taas, kun lihakset jäähtyivät. Nyt tuntui vaan siltä, että olisi pudonnut selälleen, ilmat pihalle ja vähän kiristi joka paikasta. 

Torstaina pohdin pitkään menenkö uimaan. Menin sitten kuitenkin, koska sitten on kaikki kokeiltu ja lopputulos selviää. Uinti sujui kolmesta ehkä jopa selän puolesta parhaiten. Oli sekin ihanaa. Kaunis ilta niin hetken katselin jopa maisemia järvestä käsin. Vesi oli Sääksissä ~ 18 asteista. Ei ollut kylmää, kun ehti melkein jo tottumaan kylmempään.

Perjantaina kauheassa tuulessa rannalla. Ei ollut kivaa...

Perjantaina oli lepopäivä. Perjantai-iltana nousi myös kuume. Ennen nukkumaanmenoa mittasin 38.3 astetta. Olin ihan musertunut. Lauantaina jatkui sama meno. Ainut missä oli hyvä olla ilman, että paleli, oli ulkona auringossa. Olin niiiiin rikki. Asia, jota varten olin treenannut puoli vuotta ja odottanut intopiukeana meni siinä. Oli todella tyhjä olo.

Lämmin

Sunnuntaina pohdin missä olisin menossa mihinkin aikaan... Samalla seurasin myös Ninnin, Soilen ja yhden seurakaverin menoa Frankfurtissa. Olo oli edelleen hyvin pettynyt itsellä, yllättäen. Illalla alkoi olo vähän heikkenemään. Kai, kun taas pyörinyt itsensä ympäri olon ollessa parempi. 

Tänään kävin sitten lohtu ostoksilla Signaturessa kotimatkalla Nokialta. Ei ollut ihan halpa lohdutus, mutta tuli hyvä mieli :D Nimittäin, tietenkin tottakai milläs muulla nainen voi itseään paremmin lohduttaa kuin kengillä. Ostin uudet triathlon pyöräkengät. Specializedin S-works triventit. Sattui olemaan kerrankin oikea koko, niin eihän niitä sinne voinut jättää :D 

Kyllä tuokin olisi voinut lähteä lohdutukseksi :D

Kenkhät, kuin ihmemaa OZista :D Vain rubiinit puuttuu ;)

Tuli tuossa myös lisää hyviä uutisia, kun olin laittanut itseni jonoon Joroisille ja napsahti viesti, että nyt olisi paikkaa tyrkyllä. JESH! Kesä on pelastettu :) Majoitus pitäisi vielä keksiä yhdeksi yöksi. Se voi olla vähän haastellista. Enää ei tarvitse kuin saada selkä kuntoon ja sen kunniaksi huomenna hierontaan.