Hengissä vielä

Melko löppönen viikko ollut, kun pitänyt vähän kuulostella selän mielipiteitä kaiken tekemisen suhteen. Hyvältä vaikuttaa vähitellen, mutta ei sitä vieläkään voi laittaa ranttaliksi, että ei mene uudestaan jumiin.

Tiistain hieronta keskittyi kerrankin pelkästään selkään. Sai siinä lonkan syvät lihaksetkin osansa, kun kerrankin oli pinta niin hyvä, että pääsi sinne ytimeen. Auts. Selkäkin oli melko auts, mutta parani loppua kohden. 

Keskiviikkona lähdin sitten kävelylle vetrein lihaksin ja pistelin menemään pari tuntia tuota seitsemän veljeksen vaellusreittiä. 11 km siinä tuli sitten käveltyä ja kyllä silläkin jalat saa kipeiksi :D Ne tiistaina auotut lihakset olivat ihmeissään, mutta en usko, että pahalla tavalla.

Puita pitkin

Vähän vesi matalalla

Uskaltauduin uudestaan lenkille torstaina. Se oli sellainen kävely juoksu. Kävelin ensimmäisen kilometrin, toisen juoksin, mutta alko tuntumaan vähän häijyltä selässä, niin kävelin taas kilometrin. Sitten lähdin taas varovaisesti juoksemaan ja juoksin loppu matkan siitä 8 km, mitä lenkille tuli mittaa. Viimeinen kilsa tuli juostua kovempaa, koska pelkäsin, että alkaa satamaan hetkellä millä hyvänsä. No ei alkanut ja siinä pelossa, että selkä jumahtaa vetäisin dynaamiset venyttelyt juoksun päälle. Se ehkä pelasti tilanteen, koska en tullut kipeämmäksi.

Huikeat maisemat

Perjantaina piti tehdä jotain, mutta siitä tuli lepopäivä, kun tuli tehtyä kaikkea muuta. Saattoi olla ihan hyvä, koska lihakset olivat hivenen hellinä edellispäivän juoksemisesta. Eihän tässä nyt enää mitään hätää ole, mutta pitäisi saada vaan itsensä toimintakykyiseksi ensi lauantaita ajatellen...

Lauantaina otin sitten perjantainkin edestä toimintaa ja lähdin pyöräilemään ihan kunnolla. Ajattelin ajaa Linnatuuleen ja takaisin eli 42 km suuntaansa. Jossain vaiheessa mietin, kun oli niin rapsakka vastatuuli, että ihan sama 1½ h suuntaansa pääsin sitten mihin pääsin. Olisin varmaan päässytkin sinne asti, mutta en muistanut, että vähän Janakkalan rajan jälkeen on hullun iso mäki. Pääsin mäen päälle, niin vähän jäin pohtimaan tilannetta suu auki :D Muistin miksi en halua polkea Nokialta kotiin päin :D Ei se ehkä olisi niin paha sitten kuitenkaan, mutta en halunnut rasittaa selkää ihan äärimmilleen, niin käännyin kotiin päin mäen päällä vaikka aikaa oli mennyt vasta 1 h 20 min. Ei siitä olisi ollut enää kuin 6 km linnatuuleen, mutta ei tällä kertaa sinne asti. 

Kotimatka meni ihan joutuisasti, mutta jotenkin ei eri juomat ihan toimineet yhteen ja jano iski. Sitten oikean jalan uusi kenkäkin alkoi painamaan akillesjänteeseen. Hermo kiristyi, mutta pääsin kaikesta huolimatta hengissä kotiin ja selkäkin olihan kohtalaisen ok 72 km jälkeen. Fiilis oli aika paska, kun oli homma ihan hukassa, mutta se nyt ei yllätä, kun ei ole tehnyt kunnolla mitään hetkeen.

Kävin tänään taas pyörimässä ja vaihdoinkin peruslenkin suunnan, kun yleensä olen kääntynyt siitä yhdesta risteyksestä aina vasemmalle, niin tänään repäisin ja käännyin oikealle. Kannatti :) Sieltä löytyi hienoja koskimaisemia ja ihan kiva reittikin. Vähän ehkä ahdisti kapealla tiellä autot, jotka ajoivat melko lujaa ja ei ollut pientareita. En kuollut kuitenkaan :D eli menen uudestaankin. Ja olo oli huomattavasti parempi. Löytyi taas pyöräilyynkin se tatsi.

Tämän päivän löytöjä

Majoitus löytyi Joroisille seuran mökistä ja tiivis tunnelma tulee olemaan, kun 17 hengen mökkiin laitetaan 15 tyyppiä :D Eiköhän sitä kuitenkin selviä yhden yön.