Neljäs viikko, surkea viikko

Tämä viikko ei ole mennyt ihan niin kuin olisi voinut. Elämä on vaihtelevaa ja nyt iski sitten huonon nukkumisen tulokset sitten päälle. Unettomia öitä, pahaa mieltä ja parempia päiviä, kaikkia on mahtunut tähän viikkoon.

Maanantaina oli 20 km tempoajo. 38 min. MINUUTIN huonommin kuin vuosi sitten... Se meni surkeasti, omalla mittapuullani. Olin maalissa niin pettynyt itseeni, että ymmärsin vasta sen tunteen kunnolla, kun tekee mieli paiskata pyörä jorpakkoon ja laittaa vaan pillit pussiin. Oli ihan tyhjä fiilis. Ihan kuin koko vuoden treenit olisivat menneet hukkaan. Taustalla loisti reilun viikon huonot yöunet ja vaikka pohjilla oli lepoviikko ei se näemmä paljon lämmitä, jos hermosto ei ole palautunut. En nukkunut seuraavana yönä, kun harmitti varmaan niin paljon. Aamulla oli sitten migreeni, enkä pystynyt menemään töihin.

Intopiukeana lähdössä

Surkeana maaliin

Kävin tiistai-iltana juoksemassa kaikesta huolimatta, kun ajattelin, että se voisi vähän parantaa oloa. Olin väärässä. Olo oli vielä huonompi juoksun jälkeen. Mietin mitä tässä nyt tekisi, koska en kestä enää yhtäkään huonosti nukuttua yötä. Kaivoin, hehheh, varmaan kahdeksan vuotta vanhat unilääkkeet esiin. Niitä oli kaksi jäljellä. Pelonsekaisin tuntein otin toisen ja nukuin pitkästä aikaa hyvin. 

Ryytynyt olo alkoi helpottamaan vasta keskiviikkoiltana. Jätin uimisen väliin ja venyttelin, kun olin niin väsynyt. Toinen yö meni mallikkaasti nukkuen, tosin lääkkeen voimin taas, mutta torstai oli sitten ihan keskiviikon vastakohta. Olin iloinen ja täynnä energiaa ja tanssiminen oli ihanaa! Tosin kahden viikon tauko on baletista liikaa sattui varpaisiin niin p*rkeleesti. Tarkemmin vasemman jalan isonvarpaan niveleen. Tainnut kovettuma kadota siitä. Mutta muuten oli tosi jees.

Ei satu, ei satu, eiPÄ! Kohtuu kärsivä ilme :D

 
Torstai-iltana elin toivossa, kun oli ollut niin hyvä päivä ja väsytti mukavasti, että uni tulee varmasti. Varasin sitten puoli kolmelta yöllä, kun en vieläkään nukkunut, ajan lääkärille. En jaksanut enempää valvomista. Lääkäriltä sain lisää samoja nukahtamis lääkkeitä ja melatoniinia. Melatoniinilla nyt koitetaan selvitä ennemmin kuitenkin, että pääsisin luonnolliseen rytmiin takaisin kiinni. Sitä on kuitenkin jo iskenyt sellainen pelko perseeseen, kun menee nukkumaan alkaa stressaamaan, että nukahtaako ja se nyt ei auta asiaa ainakaan... Ehkä tässä nyt muutama yö pitää avustaa lääkkeellä, että jaksaa taas kunnolla.

Lauantaina oli karmea tuuli. Mietin, että mitäköhän sitä tekisi. Kolmen tunnin pyöräily vai juoksy-pyörä setin. Valitsin jälkimmäisen ja mukavuudenhaluisena poljin pyöräosuudet wattbikella. En jaksa taistella tuulessa, jos ei ole ihan pakko. Halusin sitä paitsi hyvän mielen. Juoksussa sen tajusin, kun kulki hyvin ja tuli hyvä fiilis, että se maanantai oli ollut vähän kova isku. Nyt taisin päästä siitä henkisesti yli.

Lisää seuravaatteita. En pysty edelleenkään juoksemaan tuollaisessa paidassa,
kun siitä tulee napapaita... Housut oli hyvät.

 Noh tämä sunnuntai meni sitten autossa istuessa, kun vietiin Eetu koira Nokialle ja käytiin vähän äitienpäivääkin juhlistamassa samalla. Eetu pääsi lomalle, kun tässä on seuraava kuukausi sellaista haipakkaa taas. Leiri, blogihommaa, wou wou vapaa viikonloppu, kisat ja juhlat, kisat. Sitten on muutama viikko ja alkaa kesäloma ja puolikas. Ehkä tässä jotenkin selviää :D