Elossa?

Olipahan kova tauti. En muista, että tässä aikuisiällä olisin ollut yhtä kipeä, kun nyt olin. 

Vaikka puhuin viimeksi, että menen perjantaina lääkäriin, niin menin jo torstaina. Omegawave antoi silloin ykkösen ja se oli vanhassa softassa jo niin huono lukema, että ehdotti lääkäriä. Kaikki muukin oli punaisella. Kuumetta oli melkein 39 ja leposyke 96. Viimeinen pisara siihen oli se, että koira ei laskenut silmistään. Normaalisit se seuraa teräsmiestä kuin hai laivaa ja viis veisaa siitä mitä minä teen. Nyt se jäikin makuuhuoneen ovensuuhun tuijottamaan minua. Koitin hätistää sitä siitä takapihalle, mutta nousin sitten itse ja se pyöri hyvin tiiviisti jaloissani. Olin aivan varma, että nyt on henki menossa.

Teräsmies jätti minut sitten työmatkalla terveyskeskukseen ja pienen odottelun jälkeen pääsin lääkärille. Lääkäri totesi, että vaikuttaa influenssalta. Tuli helpottunut olo, kun en kuolekaan :D Nyt ymmärrän miksi heikommat heittää veivinsä tähän. On melko tukeva tauti. En ole koskaa aikaisemmin sairastanut, niin ei ollut mitään käsitystä asiasta. Harvoin tulee muutenkaan oltua näin kipeänä.

Terveyskeskuksesta kävelin hiljalleen reilun kilometrin matkan kotiin. Oli niin kaunista, tinttiset sirputti ja oravat vilistivät puissa. Olo oli kevyt särkylääkkeen ja helpottuneen olon ansiosta. Tosin olin kyllä niin kujalla, että puistossa hätkähdin katsomaan ympärilleni missä hitossa olen?! Lumi ja kaadetut puut olivat muuttaneet maisemaa sen verran, että vähän aikaa sekava pää haki suuntaa. Onneksi ei ollut muita liikkeellä, kun olisivat soittaneet pian vielä poliisit noutamaan tällaisen höperön hoipertelijan, joka mutisi ja hihitteli itsekseen.

Perjantaista sunnuntaihin menin vähenevällä kuumeella, mutta olo oli hutera edelleen. Piti hoitaa teräsmiestäkin vielä itsensä lisäksi, kun hänkin tuli kipeäksi.

Lauantaina iho oli vielä niin arka kuumeesta, että oli todella inha pukea vaatteet ja lähteä kauppaan ja apteekkiin. Oli aavistuksen rankka reissu sekin, mutta piti tehdä, että ei kuole nälkään. Se mikä oli ihme koko sairastamisen ajan, että oli kamala nälkä, vaikka ruokaa ei tehnyt mieli. Kuume kuluttaa. Löysin jonkinmoisen "kuivapainonkin" itselleni eli 68.8 kg. Pari kiloa vielä :)

Tänään kävin jo töissä, mutta aika hutera olo edelleen ja väsyttää. Toivottavasti alkaa voimat elpymään loppuviikkoa kohti.