Uudenlainen elämä

On tämä nyt vähän erikoista. Ei sitä ole tainnut edes vielä kunnolla ymmärtää, että ei tarvitse enää niitä laseja. Kovin monesti en ole vielä hakenut edes laseja, mutta välillä on vähän hämmentynyt olo, kun puuttuu se tietty "laittaa lasit päähän" vaihe, niin jähmettyy miettimään unohdinko jotain. Illalla aloin pesemään kasvojani ja ajattelin jo, että piilarit pitää ottaa pois. Ai niin, ei muuten tarvitsekaan. Sitten seisoin vaan siinä hetken ihmeissäni.

Silmälasini, jotka ovat nyt historiaa. Kuvasta puuttuvat ensimäiset "harry potter" lasit.

Maanantaina valmistauduin leikkaukseen käymällä hierojalla. Oli myös ensimmäinen totaalilepopäivä kahteen viikkoon. Edellisenä yönä oli nukuttanut huonosti sunnuntai illan kovan uinnin jälkeen. Sunnuntain juoksukin oli aika kuolettava, kun jalat olivat ihan loppu ja piti tehdä erilaisia vetoja. Se oli tuskaa, mutta selvisin :D

Vakkari hierojani oli edelleen sairaana, toivottavasti paranee pian! Mutta hänen kollegansa, joka oli myös todella hyvä, hoiti minun rääkkäämisen. Varoitin häntä, että nyt on infernaaliset jumit jaloissa, mutta ei tainnut uskoa :D Aloitti vasemman jalan pohkeesta ja oli huhhuh. En voinut kuin nauraa ja sanoa, että odotas vaan, kun pääset takareiteen. En varoittanut turhaan ;) Teki kipeää jälleen kerran, mutta nestettäkin lähti mukavasti. Farkut olivat paljon löysemmät kuin mennessä. On muuten jännä huomata miten erilainen tyyli hierojilla on. Ei siis ole siinäkään yhtä ja oikeaa tyyliä ja tapaa.

Kuvittelin, että jännittäisin enemmän tiistai aamun operaatiota. Nukuin yöni hyvin ja lähdin iloisella mielellä kohti Espoota ja Isoa Omenaa. Kahvillakin ehdittiin käydä ennen leikkausta. Silmät tsekattiin vielä ja oli hauska huomata miten leikkaava lääkäri näki sarveiskalvokuvistakin, miten paljon minulla on hajataittoa. Itselleni, kun ne kuvat olivat lähinnä hienoja värejä vaan :D Ensin laitettiin puuduttavia tippoja ja pääsin vielä hetkeksi aulaan. Sitten minut tultiin hakemaan "leikkaussaliin" ja sain myssyn ja kengänsuojat. 

Laserlaite oli pienempi mitä odotin. Töissä ehkä tottunut vähän eri mittaluokan lasereihin :D Vitsailtiinkin asiasta siinä. Operaatio itsessään oli nopea ja siinä vaiheessa kun laserointi oli jo melkein loppu tajusin sen vasta itse. Toinen silmä ei jännittänyt enää niin paljoa. Lentikkelin eli irtileikatun alueen poisto oli ehkä aavistuksen epämiellyttävää, mutta onko se nyt ihme, kun silmää sorkitaan :D Kokonaisuudessaan toimenpide oli itselleni helppo ja nopea. Ei jäänyt edes traumoja. Hoitaja piti kädestä kiinni suurimman osan ajasta, niin ehkä sekin auttoi :) Ja vaikka olen tällainen paniikkiin taipuvainen en ottanut esilääkitystä eli diapamia ja hyvin selvisin. Hyvä minä! Halusin sen lasillisen skumppaa :D

Kiitos Petri Oksman ja Ison Omenan Medilaserin väki!

Eilinen piti pitää kärpäslaseja ja nukkua ne päässä. Smile on niin hyvä, että yksi yö riittää niitä. Vähän kyllä pelkään omaa hajamielisyyttäni, että kun alkaa tuntemukset hävitä silmistä niin saatan huomaamattani hieroa silmää, jos alkaa kutittamaan. Tämä siksi, kun en käytä juurikaan meikkiä, niin voinut olla aika huolettomasti. Ehkä sitä nyt pystyy viikon keskittymään asiaan sen verran.

Tippoja pitää käyttää kahta erilaista. Kaksi viikkoa antibioottitippaa kolme kertaa päivässä ja kostutustippoja kuusi kertaa päivässä varmaan niin kauan kuin tarvitsee. Smilen ei pitäisi aiheuttaa niin paljoa kuivasilmäisyyttä, kuin muiden, kun silmän pintaa ei avata ja niin hermot säilyvät ehjinä silmän pinnassa. Kieltämättä aika hyvältä tuntuu, vaikka aika kuivat silmät omistankin.

Illalla oli vielä Darby Thomaksen luento Hyvinkäällä HyPyn ja Konecranesin yhteistyössä järjestämänä. Oltiin siis Koneen jossain hienossa luentosalissa. Aika paljon oli porukkaa paikalla, niin HyPystä kuin Koneeltakin. Onneksi Hypyn typyt muistuttivat, koska olin aivan unohtanut asian ja sain kyydinkin puolisokeana. Paljon oli mielenkiintoista asiaa treenaamisesta, ravinnosta ja vaikka mistä. Kehon huollosta ei kyllä kukaan tajunnut kysyä mitään. Itsekin keksin sen vasta kotona. Pahus.

Kärpäslasi edustaa...

Nyt tässä on vain totutellut silmiin kotona ja kävin sentään koiran kanssa kaupassa ja takaisin. Kaksi ja puoli kilometriä tuli siitä kävelyä tuulessa ja tuiskussa. Onneksi keksin laittaa yhdet Bollen persimmon linsseillä varustetut pyöräilylasit päähän. Olisi voinut tehdä muuten vähän kipeää.

Huomenna pitäisi koittaa mennä taas töihin. Jännää vähän miten selviä siitä, kun en nyt pysty kauhean pitkiä aikoja tuijottamaan näyttöä. Ehkä huomenna on parempi päivä sen suhteen.