Tempoilua

Sää on pysynyt toiveideni mukaisesti lämpimämä ja järvet näyttäisivät kartan mukaan lämpiävän ihan hyvää tahtia. Ainakin jotkut niistä... Vähän on sadellutkin, mutta se ei ole haitannu ja se vain parantaa ihania tuoksuja ulkona. Siitepölyä on paljon ja se näkyy järvissäkin varmasti... Piti käydä maanantai iltana koittamassa varpaalla Sääksin vettä ja kylmäähän se oli.

Melkein kuin sinileväpuuro loppukesästä :P

Jo maanantaina sain jalkani hyvin jumiin fustrassa. Kehitys alkaa näkymään siinäkin vihdoin, kun mm. lantion nostossa sain pidettyä yläasennossa jo kaksi minuuttia ilman suurempia tuskia. Edellisellä kerralla oli ollut vielä ongelmia puolentoista minuutinkin kanssa. Ehkä ne on ne juoksuvedot sittenkin tehneet salakavalasti jotain, vaikka muuten en tunne niistä olevan ihan hirveästi hyötyä. Ehkä se vauhtikin sitten pääsee yllättämään jossain vaiheessa...

Tiistaina uinnin lisäksi, viimeinen tällä erää Rajamäessä, meillä oli Endurance sportsin Newton natural juoksuklinikka. Se oli ihan hyvä tunti, kun käytiin läpi tekniikkaa, venyttelyitä, asentoa ja lopuksi katsottiin vielä miten kukin juoksee. Yllätyksekseni oma juoksuni oli aika hyvä. Sekin oli yllättävän miellyttävää, kun juostiin vähän aikaa paljain jaloin. Siitähän näkee muuttuuko askellus paljon ns. luonnollisesta askelluksesta, kun vetää kengät jalkaan. Omalla kohdallani en pahemmin ainakaan tuntenut eroa. Nyt pitää enää muistaa kaikki nuo hyvät vinkin, että juoksu pysyisia aina kevyenä ja tehokkaana.

Eilen oli sitten se suuri jännitysnäytelmä eli 20 km tempo ajo. Odotin sitä niin innoissani ilmeisesti, että meni sitten mahakin sekaisin... Ja kun lähdettiin kotoa iski jännäpissa hätä, vaikka olin juuri käynyt vessassa ennen lähtöä :D No sitä sitten piti kestää hetki ennen kuin pääsi liikkeelle. Minuutin välein lähetettiin liikkeelle ja lähdin naisista viimeisenä eli viidentenä, jos nyt oikein osasin laskea. Olin katsellut säätä kauhuissani koko päivän ja toivonut, että illalla ei ainakaan sataisi. Ei satanutkaan, mutta tiet olivat märät. No se tiesi vaan, että rapa lentää ja käännöksissä saa vähän varoa. 

Lähdin liikkeelle pitäen mielessä, että ei saa polkea heti jalkoja alta, vaikka alkuun tuntuukin niin siistiltä. Reitti kulki kisapätkän loppua edestakaisin ja mennessä se on helpompi, kun on enimmäkseen alamäkeä. Ensimmäinen risteys aiheutti pienen säikähdyksen, kun oli ilmeisesti sitten vauhtia kuitenkin niin jyrkkään käännökseen märällä asvaltilla vähän liikaa. Takarengas hypähti vähän pari kertaa, mutta ei mennyt alta. Huokaisin helpotuksesta ja matka jatkui. Aloin saavuttamaan edellämenijöitä ja kun käännyin takaisin alkoi miehiäkin jo tulla vastaa. Kyllä ne vaan ajaa kovaa :D Kaksi meni tosin vaan ohi minusta. Kiukulla puristin ylämäet hampaat irvessä. Reitillä on myös junaradan ylitys. En ole ikinä tosin nähnyt siinä junaa, paitsi tietysti eilen. Ei ihan onneksi tarvinnut pysähtyä, koska sitten jalkani olisivat varmasti vetäneet ihan pökkelöiksi varsinkin, kun sen jälkeen on pieni, mutta pirullinen ylämäki. Siihen hidastamiseen tosin hupeni muutama sekunti, omg. Kisan jälkeen oli kyllä ihan ravassa. Valkoiset kompressiosäärystimet eivät ole ehkä kaikista käytännöllisimmät tällaisessa lajissa. Pitää ostaa ensikerralla mustat.

Aika oli 37 min, keskisyke 163 ja keskivauhti 33 km/h. Olen todella tyytyväinen. Maksimisykekään ei ollut kuin 171. Tämä kertoo sitä, että kovempaakin olisin voinut mennä, mutta kuitenkin aika tasaisilla tehoilla mennyt koko ajan. Wattbikella ajaminen on siis selvästi kehittänyt ajamista. Tästä on hyvä jatkaa ja vielä, kun saisi juoksun samalle tasolle voisin olla melkein jopa tyytyväinen itseeni.

Vähän kurainen, mutta onneksi teräsmies pesi sen ^_^

Viikonpäästä perjantaina on duathlon. Siellä nähdään sitten enemmän mikä on totuus kisakunnosta. Nyt lähden pieneen lääketieteelliseen operaatioon, mikä tosin vaatii vähän nukutustakin, että tämä päivä menee sitten enemmän tai vähemmän taju kankaalla ja saa nähdä miten sitä urheillaan seuraava viikko.