Ihan kuin kesä

Tänään on ainakin tuntunut kovinkin kesäiseltä oli niin ihanan lämmin päivä. Taisi lämpö huidella parhaimmillan melkein 25 asteessa. Onneksi vihdoinkin näin, koska kylmyys tuntui kangistavan muutenkin kuin treenit. Oli meinaan harvinaisen aktiivinen viikonloppu taas. Teräsmiestäkään paljon näkynyt kotona, kun ajeltu mopolla niin, että pitää viedä pyörän kumit vaihtoon, kun ei ole takana enää edes kuvioo jäljellä. Varma kesän merkki sekin siis..

Treenien puolesta ollut vähän löysää, mutta kaiken olen silti tehnyt mitä pitikin. Maha ehkä vähän vaikutti asiaan negatiivisella tavalla. Torstaina kävin taas kentällä juoksemassa vetoja 2x 5x 200 m. Ensimmäiset viisi meni yllättävän hyvin eikä pahemmin sattunut edes jalkoihin. Ai niin maanantaina kävin kans hölkyttelemässä ja siellä alkoi löytyä taas rullaavuus puolen tunnin itkusilmässä juoksemisen jälkeen. Sitten, kun aloitin toiset viisi niin alkoi närästämään ja tuli vähän huono olo. Vähän piti löysätä jo entisestään melko löysää vauhtia. No pikkaisen oli maha sekaisin juoksemisen jälkeen, mutta onneksi vain vähän.

Iltalenkillä auringonlaskussa

Perjantaina meinasin mennä uimaan ennen hierontaa, mutta menikin jälkitarkastusta odotellessa pari tuntia, että jäi sitten menemättä. Hierojani laittoi niskaani teipin hieronnan lopuksi, kun se on ollut enemmän ja vähemmän koko tämän vuoden jumissa oikealta puolelta. Nyt täytyy sano, että se toimii, kun ei satu enää. En edes muista milloin niskani olisi rutissut näin paljon ja minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että se on kunnossa. Tosin vaan toinen puoli, ehkä molemmille puolille ensi kerralla. 

Kaiken tämän lisäksi tässä alkaa vähän iskemään kauhu, että joutuu kohta järveen, kun Rajamäen uimahalli suljetaan ensi perjantaina vuodeksi totaali remontin takia. Kyllä siellä rempan jälkeen kelpaa taas uida, mutta vuodesta tulee mielenkiintoinen...

Se mistä tällä hetkellä olen todella onnellinen niin pyöräilystä, koska se sujuu. Lauantaina oli ohjelmassa pk-lenkki. Oli vaikea mennä rauhassa, kun kulki niin hyvin. Mutta onneksi tuli sitten vasta- ja sivutuuli, joka sitten rauhoitti kummasti... Kotona ei ollut tuullut juurikaan, koska tuulen suunta oli mukavasti sellainen, että meille ei juurikaan tuullut, niin ei ollut aavistustakaan siitä puhurista mikä oikeasti kävi. Räkä poskella paahdoin sitten menemään kiitos tuulen. Oli oikeasti niin räkä poskella, että aurinkolasien toinen linssi sai siitä osansa... Välillä vähän harmitti, että se siitä rauhallisestä lenkistä, mutta keskisyke oli sitten kuitenkin aika lailla sen mitä pitikin eli 140.

Illalla tein sen taas. Jotain hyvin minulle epätyypillistä. Leivoin tällä kertaa mustikka muffinseja. Olin tehnyt jo ruuan, ja vaikka oli ihan kamala nälkä, tein silti vielä ne muffinsit. En oikein edes tiedä miksi. Ehkä ajatus lähti siitä, kun ei ole mitään jälkkäriä. Miksi kävelisin kauppaan, kun voin tehdä samassa ajassa jotain itse. Jotta asia ei olisi ollut liian helppoa tietenkään, ei minulla ole kuin kahdeksan silikonista muffinsivuokaa ja taikina oli 12sta. No piti vain paistaa kahdessa osassa ja unohdin sitten loput neljä vielä vähän liian pitkäksi aikaa uuniin. Eivät sentäs palaneet syömäkelvottomiksi. Omasta mielestäni muffinsit eivät olleet edes kauhean hyviä, mutta onneksi teräsmies ylisti niitä. 

Kahdeksan ensimmäistä, jotka eivät palaneet

Tänään, kun herättiin oli jo viisitoista astetta lämmintä eli kello taisi olla lähempänä kymmentä. Mitäs me aamuvirkut. Ei millään olisi huvittanut lähteä uimaan sisälle perjantaina missattua uintitreeniä. Keksin siinä sitten, että hei! Hyvinkäällähän taisi olla se maauimala ja siellä 50 m allas. Sinne siis ja siellähän se oli. Aivan jumalaisen mahtavaa uida pitkässä altaassa ja ulkona! Kivat rusketusrajatkin tuli uikkarista :D Se mikä hämäsi alkuun altaassa oli se, että allas on valettu eli siellä ei ole laattoja. Tuntui kuin ei olisi liikkunut mihinkään :D No nyt ei tarvitse olla huolissaan, että joutuu vielä väkipakolla järveen, mutta sinne sitä on mentävä ihan kohta joka tapauksessa.

How cool is that

Tämän päivän kruunasi vielä vedot pyörällä. Siitepölyä on näköjään entistä enemmän, koska huomasin renkaiden olevan jossain vaiheessa ihan keltaiset. Onneksi itse en ole allerginen, mutta kyllä se nenässä tuntuu silti. Lämmin oli kuin hiustenkuivaajassa. Vedin ensimmäistä kertaa tällä vuodelle pelkässä triathlonhaalarissa ja se oli ihan riittävästi vaatetta. Jälleen löysin raivoisan vasta- ja sivutuulenkin. Olen onnistunut nyt siis valitsemaan molempina päivinä väärän suuntaiset reitit. Olisi pitänyt mennä päinvastoin.

Ensi viikon jännitysnäytelmä on keskiviikkona, kun on hypy-cupin 20km tempoajo. Jos se ei mene hyvin niin sitten pitää hakea jo varmaan apua masennukseen, joka siitä seuraa. Tämän viikonlopun pyörimisen perusteella voisin kuitenkin sanoa, että siitä ei ole pelkoa. 

Toivottavasti säät pysyvät tällaisina ainakin seuraavan kuukauden, kun on kisatkin kuukauden päästä (omg) ja järvet lämpiäisivät.