Vielä se henki pihisee

Taidan olla vihdoin voiton puolella flunssani kanssa. On ollut kieltämättä vähän tylsää ja meinannut ahdistaakin, kun ei ole voinut liikkua. Eilen, kun kävin koiran kanssa kävelemässä, niin tuli vaan tuskanhiki ja otti henkeen.

Nukutaan

En päässyt eilen töihinkään, vaikka heräsin aamulla toiveikkaana ja söin aamupalan vain todetakseni, että ei pysty. Nenä oli aivan tukossa, päätä särki ja ääni oli kadoksissa. Menin siis vaan takaisin nukkumaan. Herätessä olo ei ollut yhtään parempi, suorastaan huonompi ja migreeni saapui kiristämään taas päätäni. Saman se oli tehnyt sunnuntainakin. Onneksi on ne lääkkeet, jotka toimivat niin ei ole tarvinnut kärsiä kauaa.

Ihme flunssa kyllä ollut kaikenkaikkiaan. Nenä ollut aivan tukossa, mutta mitään ei ole tullut ulos. Nenäkannullakin olen yrittänyt parantaa tilannetta, mutta eihän se mitään auta, kun ei edes se vesi tule läpi. Onneksi on Duacti ja nenäsuihke keksitty, että olen saanut edes yöt nukuttua kunnolla.

Tänään pääsin töihin ja vähitellen olokin on muuttunut parempaan suuntaan. Päätä särkenyt vielä tänäänkin, mutta paine päässä alkoi selvästi hellittämään ja nenäkään ei ole enää niin tukossa. Paras oli kyllä, kun korvat aukesivat. 

Sain kyllä vihdoin luettua lukematta jääneitä lehtiä mm. brittien joku triathlon lehti. Tarttui matkaan ajat sitten Prismasta, mutta jäänyt vain selailu asteelle. On niin paksu lehti ja paljon asiaa, että en jaksanut eilen lukea edes kaikkea kerralla, että nytkin jäi vielä luettavaa.

Toivottavasti loppuviikosta pääsisi jo vähän liikkeelle. Pääsisi edes pidemmälle kävelylle niin tekisi päälle ja kropalle jo varmaan ihan hyvää. En tosiaan ole tehnyt mitään sen Käringsundin sprintin jälkeen. Ihan kamalaa! En varmaan jaksa enää edes juosta :D