Ylienerginen

Ukkosta pukkaa ja ulkona on melkoisen lämmin. Pitää varmaan mennä vasta illalla juoksemaan. Ollut vähän hiljaisempi viikko, kun tuo jalkapohja halkesi sprintissä viime perjantaina. Se oli vielä maanantainakin niin kipeä, että piti siirtää treenikaverin kanssa sovittu uinti tiistaille. Tiistaille tuli myös sovittua fustra. Sain yhden ylimääräisen kerran, kun kaveri otti fustrapaketin "suosituksestani".

Uinti meni tiistaina hämmästyttävän mukavasti, mutta vesi oli jäätävää. Kasvoihin sattui muutaman metrin jälkeen niin paljon, että ajattelin jo kääntyä takaisin. Joko sitä sitten tottui tai turtui niin, että sai sitten uitua koko lenkin. Teräsmiehenkin saanut nyt uimaan, kun hän sai sen hihattoman antiikkisen märkäpuvun veljeltään, joka on heidän kisa ajoiltaan, mutta hyvin tuntuu toimivan edelleen :D Treenikaveri ja teräsmies odottelivat aina poijulla minua, suretti kun kesti niin kauan päästä sinne ja joutuivat kellumaan kylmässä vedessä, itse pysähdyin hetkeksi ja sitten taas jatkui. Uin aika lailla yhtäsoittoa koko 750m. Epäilen kyllä, että tuli lähemmäs 800m, koska uin niin ihmeellistä siksakkia kohtalaisen kovan aallokon takia. Aikaa meni 20min taukoineen. Ja jalkapohjan haavassa hiekkaa yllättäen...

Uinnin jälkeen säntäsin fustraan. Oli kyllä niin ihanan rankka tunti taas. Oli jännä huomata, että suorat vatsalihakset ovat vahvistuneet, mutta kyljet joita käytetään kierroissa ym., olivat heikentyneet. Niskan jumitukseenkin homma auttoin. Pitäisi vaan jaksaa tehä samoja liikkeitä kotona. 

Keskiviikkona olinkin sitten lihakset niin kipeät fustrasta, että en meinannut saada edes housuja jalkaan. Olin ajatellut mennä pyöräilemään, mutta jätin sen suosiolla seuraavaan päivään. Aloimme kuitenkin teräsmiehen kanssa vaihtamaan takarengasta Nishikiin, koska hän oli polkenut sen halki näyttäessään minulle kuinka poljetaan voimalla ylämäkeen :'D Sitten kävi pikku vahinko jarrujen kanssa. Pyörässähän on hydrauliset levyjarrut ja tuli sitten painettua vahingossa väärää jarrukahvaa. Huoltoonhan se piti sitten viedä, kun ei itsellä ole välineitä jarrujen korjaamiseen, kun sieltä sattuu kuulumaan se pienen pieni TIRSK ja nesteet katoaa. Pitää kyllä hankkia sellainen setti. Pyörä huollettiin muutenkin, kun on sillä ajettu jo se noin 1500km. Nyt sillä sitten ajellaankin varmaan maailman tappiin asti. Suunniteltiin myös, että hankitaan siihenkin 23mm renkaat, että pääsee kovempaa.

Keskiviikko iltana alkoi sitten tuntumaan se, että ei ole juurikaan tullut urheiltua. Nukuin kamalan katkonaisesti ja mietin kaikkea "todella" tärkeää vaan. Päätin sitten siinä, että huomenna pyöräilen ihan sama vaikka ei kävelemään pääsisi.

Eilen tuli se odotettu hellekin! Jipii paitsi, että se toi myös loput lentävistä muurahaisistakin... Oli ihana pyöräillä iltapäivällä sellaisessa hiustenkuivaajassa ja kärsiä niistä lentävistä öttiäisistä. Sattuu ihan kivasti, kun laskee alamäessä sellaisen parven läpi. Muistin kyllä pitää suun kiinni. Sykkeissä näkyi myös ylienergisyyteni, koska vasta 22 km jälkeen sain halutun syketason. Loppuun tein vähän vetoja ja yhdessä loivassa ylämäessä huomasin polkevani yli viittäkymppiä. Aika siistiä. Kotiin päästyä piti kyllä maata hetki takapihalla selällään. Ja uni tuli illalla hetkessä.

Koiran kanssa kävelyllä ja tarttui kukkakin varpaanväliin