Hyvä minä!

Maanantain juoksulta

Ollut kyllä sellainen viikko, että luulin hyytyväni itse kisassa. Viime sunnuntaina kävin pyöräilemässä ja juoksemassa. Maanantaina juoksu vetoja teräsmies seuranani ja tiistaina juoksu 15 min, pyöräily 45 min ja vielä juoksu 15 min. Keskiviikkona oli vähän ryytynyt olo. Ajattelin, että nyt meni varmaan överiksi. Illalla lähdimme hivenen moottoripyöräilemään. Minä olen tyytynyt roikkumaan kyydissä nyt nämä pari kesää ja se on kohtalaisen rankkaa, kun mennään kovaa. Torstaina oli meinaan reidet vähän tönkön oloiset mopoilun ansiosta. Ou nou. Lähdimme kuitenkin vähän uimaan. Se teki ihan hyvää ja ei ollut niin tönkkö olo enää. En uinut kuitenkaan, kuin 300 m seuraavaa päivää ajatellen.

Rakastan kuvattavana olemista

Koira oli saatu torstaina onnellisesti hoitoon, joten perjantaina alkoi pakkaaminen ja lähtö klo 10. Tuli siinä aamulla viesti, että Fitnestukusta tilamaani Isostarit oli paikallisessa postin toimipisteessä ja koukattiin vielä sitä kautta hakemassa laatikollinen horkkaa :D Eli siis juomajauhetta kolme erilaista, sain vihdoin sitä endurance jauhettakin, joka on tarkoitettu pitkille matkoille. Testasin sitä kaverillamme, joka meni lauantaina puolikkaalle. Ilmeisesti oli ihan toimivaa. Parit erilaiset geelit, joista toista ajattelin kokeilla kisassa. 

Matka meni säätä tarkkaillessa ja toivoessa parasta. Ennen yhtä olimme mökkiä lunastamassa ja kävimme tsekkaamassa sen ja totesimme sen aivan mahtavaksi. Sitten 30 km vielä Joroisille. Ensimmäisenä sinne päästyämme tietysti kisakansliaan. Alkoi vapisuttamaan siinä, kun sain kuoren käteeni. Numeroni oli 200. Nähtiin siinä tuttuja ja mentiin infoon klo 15. Istuimme siellä tosin vain sen hetken, että oltiin varmoja yhdestä hivenen oudosta seikasta. Kisa oli peesivapaa, mutta pyörällä ei ollut väliä. Onneksi kysyttiin asiaa viime sunnuntaina sähköpostilla, koska muuten olisin lainannut sen pyörän. Mielestäni se oli ristiriidassa tämän kovasti mainostetun EI PEESAAMISELLE linjan kanssa. Minuahan se ei haitannut, koska peesaaminen ei kuulu tyyliini ylipäätään ja sain ajaa pyörälläni. Onhan se vähän perseestä suoraan sanottuna vaan, että triathlonissa saa peesata, koska eihän se kuulu lajiin. Ei pitäisi sotkea pyöräilyyn, joka on joukkuelaji.

Juoksukamat pussissa juoksun vaihtopaikalle ja sitten lähdettiin syömään pienen kojujen tutkimisen jälkeen. Oli vähän hankala keksiä mitä söisi, ettei vetäisi ihan tukkoon. Starttiin oli siinä vaiheessa kuitenkin enää kaksi tuntia ja minua alkaa helposti närästämään syömisen jälkeen urheilu. Mentiin sitten Heseen... Söin juustoaterian salaatilla ja normi kokiksella. Ei alkanut närästämäänkään, koska oli niin pieni annos.

Lähdettiin siitä sitten etsimään pyöränkatsastus paikkaa. Opastajat olivat vähän lomalla hommistaan, koska tehtiin vähän turhia lenkkejä ennen, kun saatiin auto parkkiin ja piti siitä sitten vielä vieriä pyörän tarkastukseen. Pyörä paikalleen telineeseen ja lähtöön oli aikaa tunti. 
 

Taivas näytti vähän uhkaavalta

Aloin siinä sitten miettimään kamojen vaihtoa ja aloin ihmettelemään missä voisin laittaa piilarit. Piti kävellä takaisin mäen päälle missä oli sisävessa ja peili. Kiva ravata pyöräilykengissä edes takaisin. No se kun oli hoidettu vaihdoin vaatteet. Sitten alkoi vaan ärsyttämään se, että teräsmies ei päässyt sinne alueelle missä olin. 

Kovin oli tyhjää verrattuna seuraavaan päivään

Ready to race

Ja tajusin unohtaneeni sen geelin mitä piti kokeilla. AARGH iski vitutus. Kiskoin kiukulla märkäpuvun päälle ja vähän rauhoituin. Sitten tepastelin sinne aidan toiselle puolelle missä teräsmies odotti ja laittoi vetoketjut kiinni.

Miehet lähti ensin tasan klo 18. Me naiset lähdettiin 18:05 ja nuoret 18:10. Menin keskivaiheille, koska en osannut arvioida yhtään uintinopeuttani, mutta näin jälkeenpäin arvioituna paikka taisi olla aika onnistunut. Kaikki jännityksen oireet olivat kadonneet lähtökarsinassa. Torvi soi lähdin marssimaan veteen. Tuli vähän yllätyksenä se pohjan katoaminen jalkojen alta. Siinä piti lähteä melkein samantien uimaan. Vesi oli kylmää, niin kylmää, että ennen ensimmäistä poijua sattui kasvoihin. Vedestä noustessa ranta oli aivan yhtä yllättävä. Siinä oli töyräs mihin sitten iskin varpaani ja kaaduin polvilleni. Teräsmies huutaa "SÄ UIT 9 MINUUTTIIN!" Vilkasin kelloa ja totesin kappas perkele niin tein. Todellinen aika 09:07 min.
 

Siellä sitä jossain heitellään kättä toisen eteen

Vaihto meni yllättävän hyvissä voimissa.

Joku pyyti apua puvun aukaisun kanssa

Vähän lataa

Mutaviikset pois :D

Ja matka jatkuu

Vaihtoalueet oli suunniteltu puolikkaalle osallistuvaa yli tuhatta ihmistä varten eli matkat olivat aika pitkiä. Vertaan nyt näihin aikasempiin kisoihin missä kaikki vaihdot ovat tapahtuneet siinä pyörän vieressä samassa paikassa.

Olin ajatellut pyöräillä kohtuullisilla sykkeille, että jaksan juostakin. Ensimmäiset neljä kilometria murehdin korkeita sykkeitäni. Sitten, kun lähdin ensimmäiseltä kääntöpaikalta totesin paskan marjat nyt tuntuu niin hyvältä, että menen sen mukaan miltä tuntuu ja laitoin isompaa silmään ja aloin polkemaan.

Mun piti hymyillä

Lenkin toisessa päässä oli kamalan röpelöinen asfaltti, toisella tiellä mille käännyttiin hetkeksi. Siellä alkoi tulemaan myös pään kokoisia pisaroita. Lisäsin taas vähän vauhtia, koska en halunnut ajaa vesisateessa. Ja koko matkan tuntui, että olisi ollut vastatuuli. Viimeisellä kilometrilla vilkaisin keskinopeuttani. YLI 32 km/h. Olin ihan onnessani. Pyöräilyyn meni siis 39:04 min. Sitten taas kauhean pitkä vaihto juoksuun.

Yleisöä riitti

Sieltä mä tuun

Vähän urheilujuomaa

Ylämäkeen

Juoksumatka tuntui jälleen loputtoman pitkältä. Lähdin TAAS liian kovaa liikkeelle, mutta onneksi tuo ylämäki pudotti vauhtini. Sitten kun tuli ensimmäinen kyltti missä luki 1,6 km totesin itsekseni voi helvetti. Nooh jatkoin päättäväisesti matkaa. Seuraavaksi tuli 3 km kyltti. Taas voi helvetti, kun olin kuvitellut juosseeni jo ainakin 4 km. No sain nostettua vahutiani koko ajan loppua kohden, mutta huomasin voimien hiipuvan ja syke nousi vaikka vauhti ei juurikaan. Sitten alkoi vihdoinkin kuulua urheilukentän ääniä missä oli maali. Sitten tulee kyltti missä lukee 5.1km. Minua on huijattu! Pistivät juoksemaan enemmän kuin 5 km. 

Loppukirin paikka

Ilme kertoo varmaan kaiken :D

Maaliin päästessä syke oli 182 ja ei vaan lähtenyt enempää jaloista enää siinä vaiheessa. Teräsmies syöksyy kameran kanssa yleisön joukosta "SE MENI TOSI HYVIN!" Se oli paras palkinto :) Juoksuaika 33:50 min. Ihan hiton hyvin multa. Näköjään treenit meni sittenkin putkeen \o/

Kokonaisaika 01:30:29. Sijoitus 61/120. Voittajalle hävisin 25:22 min. Paransin taas edellisistä kisoista aika reippaasti omaa tulostani. Enkä ollut maalissa ihan tajunnan rajamailla niin, kuin olen tähän asti ollut aina maaliin päästessä. Totesin vain teräsmiehelle "Taitaa olla kivi kengässä, tuun kohta, käyn juomassa ja otan sen pois". 

Menin sitten ottamaan juotavaa ja syötävää höpöttelin siinä ihmisille, istuin alas ja otin vasemman jalan kengän pois. Siellä ei ollut kiveä vaan reikä jalkapohjassa. Keskellä, ihan vähän päkiän alapuolella, puolentoista sentin pystysuuntainen halkeama. Totesin siinä vaan, että empä unohda talkkia matkasta toista kertaa. Onnuin ensiapuun hakemaan laastarin ja matka jatkui. Tosin nyt sunnuntai iltana tätä kirjoittaessani voin kertoa, että sattuu niin v*tusti. Lähtee nahka melkein koko päkiästä.

Lauantaina oltiin kannustamassa mm. ystäväämme, joka oli ensimmäisellä triathlonillaan. Hänellä meni todella hyvin. Mahtava meno oli koko viikonlopun. Olen edellen yhtä hymyä. Tästä on hyvä taas jatkaa.