Menin sitten vähän shoppailemaan eilen. Mukaan tarttui se märkäpuku ja vähän yllättäen toiset juoksukengät. Kärsin edelleenkin kamalasta kulutuskrapulasta. Miten sitä sitten sijoittaakaan niin helposti pienen omaisuuden urheiluvälineisiin, kun muuten kaikki rahan käyttö tuntuu kamalalta.
Kävin eilen, lauantaina, kokeilemass varuste.netin myymälässä Orcan Sonaria. Se oli melko hyvä, täytyy sanoa että parempi kuin TYRin puku. Mutta vähän ahdisti hartioista. Olen siis 174cm/72kg ja tarkoituksena kadottaa muutama kilo (tuli jostain 5kg extraa kun aloin treenaamaan). TYRin puvusta en ollut saanut edes L kokoa kunnolla päälleni, mutta tästä meni se M. Halusin kuitenkin käydä kokeilemassa 4runnersilla 2XU A:1 pukua. Ja yllättäen se osoittautuin parhaaksi ja kalleimmaksi vaihtoehdoista... Tuntuu joskus, että on joku kirous, kun aina se kallein istuu parhaiten päälle... Tästäkin se M oli paras. Melko hikistä hommaa sovitella noita pukuja, mutta on näemmä sen verran eroja, että onneksi en lähtenyt tilaamaan suoraan jotain netistä, kun tiennyt omaa kokoaan kunnolla.
Ja ne kengät... Rakkautta ensi silmäyksellä (kenkäfriikin vikaa). Värikin miellytti silmää, höhö. Sitten, kun ne laittoi jalkaan ilme kirkastui entisestään. Merkki (on jälleen) ja malli Mizuno Ronin 4. Kevyt ja helpontuntuinen mielestäni. Oli vaan tullut vähän olo, että vähemmän vaimennetut kengät voisivat olla välillä hyvät. Saisi nyt lumet vaan sulaa vähän nopeammin, että pääsisi kokeilemaan niitä ihan kunnolla. Muutenkaan jaksa tätä loputtomantuntuista talvea enää...
Eilen käytiin triathlonkouluporukalla katsomassa uintivideoitamme opettajamme luona ja kuuntelemassa hivenen ravitsemus vinkkejä. Meitä on kuvattu pari kertaa unititreeneissä. Ensimmäisen kerran joskus kuukausi sitten ja viime torstaina. Oh god näytin ihan virtahevolta ensimmäisessä pätkässä. Uin pään NIIN pinnalla. Järkyttävää. Toisessa ei ollut enää niin paha. Ensimmäisessä huomasin myös, että oikea jalkani oli todellakin säälittävä kanssamatkustaja, ennen kuin aloin kiinnittämään enemmän huomiota sillä työskentelyyn.
Spinnissä poljettiin taas ilman satulaa. Jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ajattelin, että en tule selviämään hengissä. 25min myöhemmin alkoi kuitenkin kummasti kulkemaan. Mystinen voimaantuminen. Tai ehkä se kunto on vaan kohenemaan päin. Huomasin jälleen kuinka yritän huijata oikealla jalallani edelleen. Jalkaterä kääntyy vaivihkaa ulospäin ja saan olla korjaamassa sitä koko ajan. Todella raivostuttavaa. Vaatii hirveän keskittymisen, että saan pidettyä jalan kurissa.
Tänään hiihdin taas 8km. Piti olla juu palauttava, mutta piti taas mennä niin kovaa kuin suunnilleen jaksoin. Vaikka hiihtäminen on suoraan sanottuna ihan yhtä perseestä, kuin 10 vuotta sitten, niin taitaa olla ratsastamisen lisäksi ainut missä en voi huijata oikealla jalalla. Ja sen kyllä huomasi jälkeenpäin. Hyvä että jaksoin kävellä takaisin autolle, kun toinen jalka oli niin vetelä.
Piti ottaa tänään taas kuvia, mutta kas kummaa, unohdin. Ei ole tuo kameran(puhelimen) kanssa heiluminen ja itsensä kuvaaminen niin helppoa... Varsinkin, kun koitaa vältellä sitä muutenkin. Sää oli kyllä mitä mainioin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti