Voihan se olla alkavan ylirasituksenkin tunne... Noh pitää nyt toivoa ettei ole ja etten tule kipeäksi, mutta se olisi juuri minun tuuria. Pitää koittaa nyt levätä, kun alkoi talviloma. Hankala tilanne, kun voisi vihdoin treenata enemmän, mutta pitäisi levätäkin. Ehkä se auttaa, kun ei ole aikaisia aamuja.
Torstaina, tuntui ainakin siltä, että uinti olisi alkanut vihdoin sujumaan. Nöyryytys katsomalla omaa uintiaan taisi toimia. Mietin vaan virtahepoa, mikä taitaa olla lähimpänä sitä miltä näytin kuukausi sitten. Ja hoin itselleni leuka rintaan, leuka rintaa, nyt se *itun leuka rintaan. Kyllä sillä taisi olla vaikutusta. Vaikea uskoa kun ei näe. Noh vauhdin parantumisesta ja hengästymisen vähentymisestä vain päättelin, että nyt taitaa olla menossa parempaan suuntaan. Sain lopuksi massiivisen krampin jalkapohjaani, kun uitiin viesti. Puolessa välissä omaa osuuttani mietin, pitäisiköhän sitä hengittää. No, hengitin kerran. Enkä ollut juurikaan edes hengästynyt toisessa päässä allasta. Hämmentävää.
Tänään, lauantaina, heiluin lihaskunnon merkeissä aamulla. Olin hiestä läpimärkä. Illalla lähdin spinniin ja päätin kokeilla uusia kenkiä. Juoksin matolla 20min ja olin taas hiestä läpimärkä. Kengät oli kyllä aivan loistavat! Tuli sellainen "JES NÄÄ ON JUST SE MITÄ OON KAIVANNU" olo. Harvinaisen siistiä. Säären sivuun ei sattunut, eikä edes meinannut sattua. Loistavaa!
Spinnissä oli vuorossa jälleen maksimit. Ensimmäinen kierros meni vähän reisille, koska olin vahingossa ruuvannut vastusta hivenen liian paljon pienemmälle. Sitten, kun ruuvasin sen oikealle tasolle, ei kestänytkään enää kauaa, kun oikea jalka luovutti. Henki olisi kulkenut vielä ihan helposti ja vasemmassa jalassa ei juuri mitään väsymyksen merkkejä. Se harmitti. Seuraavaksi tehtiin sama seisaaltaan ja sama tilanne. Harmitti vielä vähän lisää. No, mutta kunto on selvästi kohentunu, koska viimeksi syke nousi niin paljon ennen tuota, ettei henki kulkenut enää kunnolla ja se loppui siihen. Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Yhtä lihasta on vaan vähän vaikea treenata... Ai niin ja yllättäen olin taas aivan läpimärkä hiestä.
Tänään on ainakin tullut hikoiltua. Sinällään jännää, koska ennen inhosin sitä kauheaa hikistä oloa. Lopetin tyyliin siinä kohdassa, kun se alkoi ällöttämään. Johtuu varmaan autistin neuroottisuudesta, mutta onneksi kaikkeen taitaa tottua. Ainakin melkein.
Huomenna koitan raahata itseni hiihtämään. Ehkä muistan ottaa jotain mieltä ylentäviä kuviakin joskus vielä... Pitää alkaa hokemaan sitäkin itselleen. "Ota kuva, ota kuva, ota kuva" niin kuin uidessa leuka rintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti