Juokseminen vaan jatkuu

Nyt on ollut jokseenkin väsynyttä. Koko viikon ollut niin veto pois, että hyvä jos mitään oon saanu tehtyä. Kyllähän se sitten sujuu, kun vaan menee, mutta ei ole ollut mitään kauheaa hinkua, kun väsyttänyt vaan. Pahuksen pimeys, joka alkaa taas laskeutumaan...

Olen nyt onnistunut pitämään venyttelyn säännöllisenä, väsymyksestä huolimatta ja kerran viikossa puoli tuntia dynaamista ja rullailua ym. Auttaa kummasti ;)

Nyt pääsin taas tiistaina suunnistamaankin. Kaveri tuli hakemaan ja mentiin asemiin odottamaan kolmatta. Pelipaikalla alkoi satamaan, mutta se oli onneksi lyhyt kuuro, että ei siinä pahemmin kastunut. Valittiin B reitti, vaikka siinä olikin 17 rastia ja pituutta 4.2 km. Luotin siihen, että konkarit kanssani vetävät homman helposti.

Siellä ne meni edellä, kun itse häikäistyin kauniista maisemasta ja kuvasin

Ai että oli mahtavaa saada juosta taas kunnon ryteikössä. Huomattavasti märempi syksy on kyllä nyt kuin vuosi sitten, koska silloin ei tainnut olla kertaakaan kengät niin märät kuin nyt olivat jo melkein alkumatkasta, lopusta puhumattakaan. 

En ainakaan maastoutunut noilla väreillä :D

Suunnistus muuten meni aika näppärästi ja matkaa tuli oman kelloni mukaan 5.2 km, mutta olin laittanut juoksumoodin päälle, niin se stoppasi aina kun vauhti tippui tarpeeksi eli ei hyvä. Matkaa tuli siis varmaan vähän enemmän. Kartassa reitin pituudeksi oli merkattu 4.2 km eli vähän tuli ekstraa, mutta ei se mitään. Kivaa oli metsässä 1½ h edestä. Itse vaan kämmäsin housuvalinnassa, kun huomasin kesken matkan miksi en ollut käyttänyt kyseisiä housuja aikoihin... Ne oli hajonneet sisäreiden saumoista... Massiiviset reiteni olivat hiertäneet ompeleet rikki ja sitten olikin sisäreidet kivasti nilellä reissun päätteeksi. Nauratin jotain isää ja poikaakin, jotka olivat myös suunnistamassa, kun mennä koikkelehdin ja manasin asiaa :D 

Ratsastamassa keskiviikkona totesin jälkeen päin, että vähän kärttyisenä stressin ja väsymyksen takia ei pitäisi mennä hevosen selkään, kun se tarttuu siihenkin... Olin pahoillani heposen takia, kun se katsoi aavistuksen pahasti päästessään laitumelle. Koitan jättää sen fiiliksen matkalle seuraavalla kerralla. Ei siitä muuten nauti kumpikaan.

Torstaina tuli notkahdus. Tosin sitä edesauttoi parin tunnin kierros kirpputorilla kaverin kanssa. Uudet kengät olivat saapuneet ja olisin halunnut lähteä niitä vielä testaamaan, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Tyydyin siirtämään kenkien testaamisen seuraavaan päivään.

Ensituntemusta hain kuitenkin kengistä pitämällä niitä vaan jalassa pari tuntia. En ollu kauhean vakuuttunut äkkiseltään. Kyseessä on siis Sauconyn fastwitch 7. Kevyet kisakengät melko minimaalisella kantavaimennuksella, mutta sitäkin paremmalla päkijän vaimennuksella.

Perjantaina pääsin sitten koittamaan miltä niillä tuntuu juokseminen. Fiilis vaihtui heti ja kengät yllättivät täysin. Niillä ei vain pystynyt juoksemaan hiljaa! Ah sitä fiilistä. Juoksin sen vähän reilun 6 km lenkin aika reippaasti, kun jalat vaan menivät. Lenkin jälkeen ei sattunut mihinkään jalkapohjissa. Olin todella positiivisesti yllättynyt kengistä ja uusi kenkärakkaus syttynyt.

Lauantaina lähdin juoksemaan peekoota. Pari tuntia tuli tallustettua vähän reilua 16 km. Teepaita oli vähän vilakka valinta jo melko viileisiin iltoihin varsinkin pk-lenkille, kun itselleni ei tule kunnolla edes hiki enää niillä. No, umpijäässä kotiin ja saunaan sitten lenkin jälkeen. 

Sunnuntain kuittasin venyttelyllä. 

Pari viikkoa vielä enkä ole vieläkään ihan varma millä kengillä se maratoni pitäisi juosta. Vauhti ei kuitenkaan päätä huimaa, että siinä mielessä nuo pk kengätkin menisi. Toisaalta sitten taas eihän sitä koskaan tiedä, niin kevyet kisakengät olisi hyvä vaihtoehto. Vanha koulukaveri, joka on juossut paljon, totesi, että ihan sama millä juokset, niin kyllä ne jalat on aina kipeät maratonin jälkeen. Harjoitukset jatkuu siis...

Juoksua pukkaa

Tällä viikolla päässyt taas liikkumisen pariin, kun parani loppua kohden olo. Pientä köhää edelleen ja nenä vetää ihmeellisesti tukkoon kyllä vielä, mutta ei sinällään menoa haittaa.

Maanantaina jalkoja särki liikkumattomuus. Se alkoi joskus iltapäivällä, mutta pääsin onneksi kotiin sopivasti, että ei tarvinnut töissä kärsiä. Olo oli karmea, kun ahdisti ja särki, mutta ei nyt vielä uskaltanut mitään hikilenkkiä lähteä vetämään, vaikka jalat huusivat sellaista. Tein sitten dynaamiset venyttelyt ja rullailut, jotka auttoivat varmaan tunnin. Sen tunnin oli lämmin ja euforinen olo. Sitten särky palasi... 

Suunnistaminen kariutui kaatosateeseen tiistaina. Minähän olen sokerista edelleen, niin minua ei saa kovin helposti sateella ulos. Istuin siinä ja tuijotin sadetta ja mietin mitäs sitten. Jotain pitäisi tehdä. Käännyinkin siis koko kesän taas vaatetelineenä, kalliina sellaisena, toimineen wattbiken puoleen. Polkaisin tietokoneenkin käyntiin ja laitoin animet tulille. Siinä vierähti mukavasti 50 min. 

Puoli senttiä liian korkealla olleesta satulasta kipeää ottanut nivunen ei tainnut vaan oikein lämmetä asiasta. Se oli taas kipeä ja turvonnut verihyytymä siellä kiusaamassa. Tämä siis lähti siitä, kun ostin ne uudet pyöräkengät ja pikkuhiljaa hiertymä paheni, mutta en jotenkin tajunnut asiaa. Ahvenanmaan 90 km jälkeen ei sitten oikein lähtenyt paranemaan, vaikka satulaa oli laskettu... Pahin oli ehtinyt jo tapahtua. Kävinkin ostamassa trombosolia ja toivoin, että sillä lähtee. Jos ei, niin kai se on pakko mennä lääkäriin, kun ei pysty pyörällä ajamaan ja muutenkin se on niin arka.

Ratsastaminen sai jälleen ihan fiiliksiin keskiviikkona. Saan onneksi ratsastaa samalla hepalla, niin totutaan toistemme temppuihin. Jälleen alkoi löytymään vanhat temput paremmin, vaikka laukatessa oli edelleen sellainen olo, että ristus kun näyttää varmaan karmealta... Olo oli kuin ensikertalaisella... Hevonen ja kuski oli molemmat yhtä piipussa sen jälkeen :D Toinen yritys meni jo vähän paremmin, vaikka rankkaa se oli silti. Ajatelkaa ratsastaminen! Sitähänä vaan kuvittelisi istuvansa siellä kyydissä...

Torstaina otin ja juoksin vihdoin. Reippaan puoleinen reilu 6 km. Juoksun jälkeen oli taas sisäreidet niin turvoksissa jostain syystä, että meinasi olla vaikeaa kävellä. Huomasin myös yhdessä alamäessä, että oikea jalka meni muutaman sentin vasempaa pidemmälle. Sitä kun alkoi korjaamaan, niin alkoi sattumaan keskeltä läpi selästä tai jotain sinne päin. Ei se ihme ole, kun ontunut menemään... Kipu meni ohi onneksi pian ja vauhti parani!

Viikonloppu meni mukavasti kaikkea puuhastellessa. Kävin ostamassa vähän uutta ratsastustavaraakin, kun edelliset on vähän niin ja näin. Hanskat tarvitstin ja eurohunterin turvakengissä ei ole ollut kauhean hyvä ratsastaa, niin vähän ajattelin uusia kenkiäkin siihen hommaan. Meinasin kaatua hämmästyksestä, kun menin Horzen liikkeeseen Vantaalla. 

Minun muistikuvani ratsastusvälineistä oli tyyliin viidet eri väriset housut, kokonahkapaikalla tai polvipaikoilla, mustat samettipäällysteiset kypärät eli merkistä riippumatta kaikki samanlaisia, ja kaikkea muutakin oli tyyliin ne viisi väriä. Ja varaa oli ostaa vain ne halvimmat. Nyt oli niin paljon kaikenlaista, että huhhuh. Nahkapaikat korvaantuneet jollain säämiskän tapaisella ja joissain vielä silikonia. 

Ensimmäiset 10 min vaan katsoin kaikkea suu auki ja vähän hypistelin. Kypärissä oli vaikka mitä, tosin kahden vuoden päästä pitää uusia hyvä vanha Mark Owen viimeistään, koska vakuutusyhtiöiden hyväksymä suoja standardi muuttuu. Kypärän pitää siis suojata paremmin sivustakin tai jotain.

Olin katsonut netistä 13€ hanskat mitkä halusin, mutta ei ollut tietenkään kokoja jäljellä. Siinä sitten sovittelin saman hintaluokan hanskoja, mutta kun ei, niin ei. Joko joku sauma painoi tai liian lyhyt joku sormi tai ei niin hyvä materiaali. Päädyin sitten ostamaan vastaavat mitä olin lainannut tunnilla. 42€ hanskoista! Nnngghhhh... Kengät oli sitten se toinen juttu. Sovittelin tarjouksess olevia, mutta ei... Pohja liian kova tai ei vaan istunut meikäläisen koipeen. Löysin kuitenkin, mutta en niitä edullisimpia niitäkään. No mutta, nyt on.

Ja vaihdoin ikuisesti mustan tyylinkin kokojen puutteessa ruskeaan näemmä :D

Illalla kävin vielä juoksemassa vähän reilun 8 km.

Iltalenkin maisemat

Tänään, sunnuntaina, juoksin 12.6 km. Se meni yllättävän helposti ja lopussa keksin taas lisää juoksuuni korjattavaa, kun havaitsin tällä kertaa, että pingerrän jotenkin oikean jalan nilkkaa, niin että se ei tule rennosti maahan. Sitä siinä sitten mietin rennoksi, niin tapahtui sellainen muutos, että aloin käyttämään oikean jalan lonkan lihaksia kunnolla vihdoin. Olen huomannut nimittäin, että hanuri on vähän toispuoleinen, mutta en vain ole osannut tehdä asialle mitään aikaisemmin. Ehkä se iskiaksen aiheuttama päkiä vaivakin jää nyt historiaan, kun ylempänä jalassa olevat lihakset jalassa vahvistuu. Nyt ainakin tuntuu, että on käyttänyt horroksessa olleita lihaksia :D

Ensi viikolla pitää taas juosta vähän lisää. Nostan määrää vähitellen ja koitan huijata itseäni, että ei tuntuisi niin pahalta :D Uudet kengätkin tulevat varmaan huomenna, kun perjantaina ei kusti polkenut, niin ei posti kulkenut. Kolme viikkoa maratoniin. Tuntuu edelleen ajatuksenakin pahalta...

Voi räkä

Kulunut viikko päättyi sitten tautisesti. Teräsmies valitteli reilu viikko sitten kurkkukipua ja oli viikonlopun kipeänä. Itselläni alkoi kaihertamaan tiistaina ja loppua kohden vain paheni.

Maanantaina ehdin käydä juoksemassa vähän reilun 4 km lenkin. Otin varovaisesti viikon tauon jälkeen. Jalat tuntuivat alkuun omituisilta, etenkin reisistä, mutta hetken päästä kulki kuin unelma. Mietin, että tekisi mieli juosta enemmänkin, mutta jos nyt en kuitenkaan ala intoilemaan... Se oli ihan hyvä, koska lenkin jälkeenkin tuntui vielä hyvältä. 

Tiistaina oli ensimmäinen suunnistus tälle syksylle ja vähän harmitti kurkkukipu. Otin sitten iisisti ja kävelin reitin (2.2km merkattu pituus) 2.4 km kaverin kanssa. Oli ihana ilma ja mukavaa kaivattua vaihtelua.

Keskiviikkona oli vielä ryytyneempi olo, mutta oli päästävä illalla myös syksyn ensimmäiselle ratsastustunnille. Ui jui kuinka siistiä ja yllättävän rankkaa! Katselin kellon käppyröitä illalla kotona ja tulin siihen lopputulokseen vähän kieli poskessa, että sykkeen nousuni korreloivat vauhdin kanssa. Johtuu varmaan siitä, kun ilmanvastus kasvaa vauhdin noustessa ;)

Vauhti ja sykkeet samassa suhteessa :D

Torstai ja perjantai menikin sitten melko pitkälti vaakatasossa pää täynnä räkää joka ei halunnut tulla ulos...

No eipä tässä viikonlopussakaan ole hurraamista ollut. Kenkiä kävin sovittelemassa 4runnerssilla, koska en vieläkään tiedä millä juoksen sen maratonin 10.10. Päkiä-hermo-kipu ei ole kauhean tervetullut vieras ja koitan keksiä jotain ratkaisua siihen. Kokeilin Hokan Huakaa ja Sauconyn Zealot ISOa.

Hoka olisi lähtenyt varmaan heti matkaan muuten, mutta kenkä tuntui omituisen kapealta. En uskalla ostaa kohtuu arvokasta kenkää ja todeta hetken päästä, että en pysty juoksemaan sillä. Saucony, saukko, tuntui ihan hyvältä ja pehmeältä, mutta se oli se pehmeys mikä sai minut jälleen perääntymään. Jäänyt niin paha trauma tuon tuntuisista kengistä, kun jalkateräni kipeytyivät yhdellä 2.5 km matkalla niin pahasti, että en meinannut päästä enää edes kotiin kävelemällä. 

Nopeasti kokeilin vielä Sauconyn Kinvaraa, mutta siitä ei ollut oikeaa kokoa. Se oli heti paljon miellyttävämpi, mutta silti pieni mutta. Tutkiskelin kotona mitä internezillä oli tarjota asiaan helpotusta ja päädyin pitkällisen tutkimisen ja pohtimisen jälkeen tilaamaan Sauconyn Fastwitchit. Ne vastaavat aika pitkälti Newtoneitani, ainakin ymmärsin niin, joten uskallan kokeilla varsinaisesti kokeilematta ja tarjouksesta vielä löysin, niin ei pääse köyhtymään niin pahasti.

Toivottavasti ensi viikolla pääsisi jo juoksemaan, kun alkaa se maratoni painamaan päälle uhkaavasti. En ole ainakaan henkisesti vielä ihan valmis siihen...

Ei mitään

Lyhyestä virsi kaunis. En ole tehnyt tällä viikolla mitään :D Ajattelin suoda sen itselleni, koska vaihtelu virkistää. Hektinen työviikko ei yhtään auttanut palautumista ja perjantaina aloinkin jo näyttämään pelottavan väsyneeltä. Illat töiden jälkeen nuokuin vaan nojatuolissa, enkä saanut tehtyä yhtään mitään.

Punkkua, peliä ja musaa

Keskiviikkona oli tosin parin tunnin kokovartalohieronta lepokauden kunniaksi. Hieroja vaan ihmetteli, että mitä olen tehnyt, kun jalat eivät olleet niin jumissa mitä hän oli odottanut. Totesin taas "en yhtään mitään". Nojatuolissa, melkein makuuasennossa, olen viettänyt aikaa. Koiraa tuli kyllä ulkoilutettua kolme kertaa päivässä, kun teräsmies oli työmatkalla koko viikon, että menkööt se sitten palauttavasta liikunnasta.

Koira pötköttää

Tänään kyllä alkaa tuntumaan vihdoin, että elämä alkaa voittamaan. Siivonnut taas treenikauden eli viimeisen 8 kk aikana vaivihkaa syntyneitä läjiä. Vähän tuskastuttaa, kun niitä on niin paljon :D 

Oho hups :D Kaikkee sitä päätyy pesukoneeseen

Tänään voisi kyllä ottaa dynaamiset venyttelyt ja ensiviikolla pääsee taas suunnistamaan ja keskiviikkoisin alan käymään ratsastamassa! Aivan mahtavaa. Vähän pitää tehdä näitä vakio lajejakin, varsinkin juoksua, kun se maratoni häämöttää kuukauden päässä. En ole kyllä henkisesti ainakaan valmis siihen hommaan vielä mitenkään...

Käringsund Triathlon 2015

Näin on nätisti taputeltu kisakesä 2015. Neljäs kesä triathlonin parissa. Ensi vuonna tulee sitten tämä viisivuotis suunnitelma täyteen, kun starttaan Lahdessa ensimmäiselle täydelle matkalle. Ensi kesä on täynnä yllätyksiä muutekin... Nyt voi alkaa seuraava 3 kk rentoilun kautta sitten keskittymään siihen mm. maratonin merkeissä lokakuussa :D

Teräsmiehen fiilistelyjä kisasta vuosien takaa

Viimeiseen kisaan valmistauduin aika rennosti. Olihan tässä jo niin monta pohjilla. Viikon alkuun piti olla maanantaina hieronta, mutta se siirtyi keskiviikolle. Kävin pyöräilemässä sitten kevyen 18 km naapurin kanssa, joka polki helposti "mummopyörällä" messissä. Noh, ei ne hyvät pohjat häviä vuosien varrella, jos on kerran sellaiset hankkinut :) Tiistaina vielä reipas 6 km lenkki, jonka lopuksi koitin hakea maksimisykkeitä, mutta ei irronnut vieläkään. 182 asti pääsin, toisaalta loivaan alamäkeen.

Keskiviikkona avattiin jumit jaloista aika hyvin, kun en ole sen pahemmin tullut koskaan kipeäksi hieronnasta. Päin vastoin. Nytkin se tuntui toimivan todella hyvin. Selkäkin oli hyvän tuntuinen vihdoin. Lupaili hyvää kisan kannalta.

Turun keskustan heppamies

 
Torstaina töiden jälkeen lähdettiin kohti Ahvenanmaata. Ensimmäinen yö aloitettiin Turussa yöpymisellä Park Hotellissa. Aika symppis mesta. Perheyritys ja sen tähden aika erilainen. Hotelli on varmasti ollut uudenkarheana häikäisevä, olihan se edelleenkin hieno, mutta vähän back to the 80's. Saatiin varmaan koko hotellin värimaailmataan karmein huone, kaikki huoneet on siis erilaisia. Se oli pinkki... Pinkit rottinkikalusteet ja kaikkea, mutta oli sentään hotellin ainoa parveke ja mahtavat maisemat. Totesin väristä, että väliäkö sillä, kun ei sitä näe silmät kiinni :D

Maisema parvekkeelta

Söpöt parvekekalusteet

Hotelli parvekkeen suuntaan, parveke vasemmassa reunassa vähän puun takana

Etupiha ja meidän ikkuna yläoikealla

Plussana mestalle vielä älyttömän hyvä aamupala ja papukaija respassa! Minusta lintu ei niin piitannut, mutta teräsmieheen rakastui :D Taisivat olla samalla aaltopituudella...

Papukaijan reaktio, kun näki minut

Ja sitten, kun teräsmies saapui paikalla

Perjantaina aamulla laiva lähti Turusta Maarianhaminaan klo 8:50. Sinne siis ja laivalla törmäsi todella moniin tuttuihin yllättäen :D Matka meni mukavasti vähän shoppaillen ja syöden. Perillä ajettiin sitten majapaikkaamme pieneen ja sievään Björnhufud B&B:iin. Siitä ei ollut pitkä matka sitten itse kisakohteeseen, ehkä joku 12 km. Levittäydyttiin huoneeseen, huilattiin hetki ja jatkettiin matkaa.

Käringsudin leirintäalueella oli kisakeskus ja kaikki. Kävin ensin ilmottautumassa ja sitten pizzaa. Havaitsin ilmottautuessani, että kisassa oli ylipäätään harmillisen vähän naisia. Omassa sarjassanikin vain kaksi eli minä ja se toinen... No ei siinä. Kävin uimassa Nastolan tyyppien kanssa reippaan vähän vajaan 400 m. Oli sen verran reipas, että olisi tullut uusi ennätys tuolla matkalla. Lisäksi iloitsin sitä, että tuntuma uintiin alkaa olemaan kevään tasolla vihdoinkin. 

Meidän huone

Alakerta

Päärakennus

Siellä me nukuttiin yläkerrassa

Vähän siinä vielä hömpöteltiin ja lähdettiin majapaikkaamme syömään herkullista illallista paikallisista aineksista. Meidän lisäksi siellä yöpyi kanadalainen eläkeläispariskunta. Huippuja tyyppejä :) Nukkumaan päästiin melkein ajoissa, joten aamulla naama tuttuun tapaan turvoksissa aamupalalle kahdeksalta. Sitten olikin jo lähdettävä kisapaikalle jännäämään omaa lähtöään. Ei ihme kyllä jännittänyt ihan hirveästi vielä tässäkään vaiheessa.

Ehdittiin juuri ennen klo 9 startannutta sprinttiä paikalle. Saatiin pyörä ja kamat vaihtopaikalle juuri oikealla hetkellä ja sitten piti väistää sprinttiläisiä. Märkkäri päälle ja perserasvaa varpaisiinkin. Venyttelin siinä kisainfoa kuunnellessa vielä. Homma oli aika selvä vaikka ei sitä suomeksi ihan saanutkaan. Uinnissa kolme keltaista, sitten oranssi ja vielä keltainen poiju, rannassa pöydän ympäri ja uudelle kierrokselle. Pyörä ja juoksu neljä kierrosta. Lisäksi Alcatrazin paikoista kisaaville merkittiin A käsivarsiin, kuten itselleni. Sitten vaan pulahtamaan vielä. Tuuli aavalta mereltä oli jäähdyttänyt vettä sen verran, että kyllä se kävi kasvoihinkin ja melko rapsakka aallokko näytti olevan toisella poijulla...

Uimaan melkoisessa sumpussa

Vähän huikkaa

Time check ja uudelle kierrokselle

Seuraavaksi jännättiin rannassa lähtöä ja sieltähän se tuli. Tajusin muutaman kymmenen metrin jälkeen, että en taaskaan katsonut yhtään mistä lähdin... Oli aika ahdasta siellä miesten seassa, mutta selvisin kunnialla ensimmäiselle poijulle missä alkoi jo helpottamaan. Aallokko oli tosiaan melkoinen toisella poijulla, mutta sitä kestänyt kuin hetken. Suunnistaminen pienelle oranssille poijulle oli vähän hankalaa ja piti oikein pysähtyä katsomaan missä hitossa se on. Sieltä, kun käännyin rantaan päin, lähdin väärä keltaista kohti ensin... No ei tullut isoa mutkaa onneksi. Rannassa otin huikan urheilujuomaa, kun kurkkua kuivasi ja vilkaisin kelloa. JESH 19 min ja jotain. Samaa settiä toinen kierros kiitos, ajattelin. Se menikin sitten ihan mukavasti, kun oli ensimmäisen kierroksen sekoilut jo pohjilla. Tosin tällä kertaa meinasin uida päin kallioluotoa oranssilta... Aina väärään suuntaan :D

Toinen poiju ja aallot. Ei kyllä näy kuvassa mitenkään. Kauempana merellä oli vaahtopäitä.

Oho! Onneksi ei osunut uidessa kohdalle :D

Aika, mjoo

Missähän vessa...?

Rantaan tullessa oli vähän liejuinen pohja ja se yllättäen ällötti hienohelmaa. Siitä päätin juosta kusiputkaan, koska en halunnut viettää taas seuraavaa vajaata kolmea tuntia kärvistellen. Vaihto meni sukkelasti tai ainakin se tuntui siltä. Uintiin itseensä meni ehkä vähän vähemmän aikaa kuin Joroisilla, mutta tuli sekoiltua enemmän aallokon takia. 

Vähän huikkaa lähtiessä

Taisin olla lähdössä kolmannelle kierrokselle

Pyöräily oli neljänä kierroksena. Maasto oli melko kumpuileva, mutta hyvää tietä koko matkan. Ja mikä parasta, sai ajaa ilman peesijunia. Tosin minun persauksessa roikkui toiselta kierrokselta asti herra nro 168, että terveisiä vaan hyvin vedetystä kisasta! Herra voi totta tosiaan olla ylpeä "omasta" suorituksestaan. Juoksu kulki varmasti paremmin kuin itselläni. Kahdesta järjestäjän huomautuksesta huolimatta jatkoi menoa, mutta risteyksissä, käännöksissä meni ohi tai jättäytyi hetkellisesti tämän jälkeen. No aika nopeasti tuli sitten takarengas edellä vastaan ja jouduin taas ottamaan veturin paikan... Vaihtoon tullessa kaveri sitten pyyhkäisi tuoreen oloisilla jaloillaan reteästi vaihtoon ohitseni. Kihisin raivosta ihan vaan periaatteesta.

Pyörä oli selvästi rankempi kuin Joroisilla, ainoa vertailukohta tällä hetkellä. Kova tuuli vielä lisäsi vähän haastetta. Olin kuitenkin tyytyväinen pyöräilyyn ja aika oli suunnilleen samoissa, kuin Joroisillakin, missä en tosiaan pystynyt ajamaan kunnolla. Aika oli 2:55. 

Ensimmäinen kierros takana

Kolmas edessä

Kipujen kanssa neljännelle

Kiukusta kihisten lähdin sitten juoksemaan. Jalat oli tönkömmät kuin Joroisilla, yllättäen, mutta ensimmäinen viisi kilometriä eli melkein yksi kierros meni kuitenkin alle puoleen tuntiin. Vaikutti lupaavalta. Toinen kierros meni jo helpommin ja nappasin toisen salmiakin. Ensimmäisen olin ottanut jo pyörän päällä ajoissa ennen juoksua. Toinenkin kierros meni vielä hyvin, mutta kolmannella siinä 12-13 km kohdalla tuli tämä ensimmäiseltä puolimaratonilta tuttu kipu oikean jalan päkiään. Aargh sitä kipua, joka kiristi pohkeen ja takareidenkin, niin että ylämäkien juokseminen oli sitten ontumista. Vauhti alkoi hiipumaan ja taistelin itseni viimeiselle kierrokselle. Kääntöpaikalla totesin vaan teräsmiehelle, että ei siinä paljon salmiakkikaan auta, kun jalat tippuu. 

Välikevennys

Loppukiriä

It's over!

But first... let me sit down.

Jotenkin sinnittelin vauhdin kuitenkin hiipuessa harmikseni. Onneksi teräsmies tuli pyörällä tsemppaamaan ja sanoi, että pääsen vielä alle kuuden tunnin. Viimeiselle kilometrille keräsin jalkani ja laitoin vähän vauhtia. Toivoin vain, että mikään paikka ei pamahda teki niin kipeää. Pääsin maaliin juuri alle kuuden tunnin 5:59:33 ajalla! HAHAA! Juoksuun meni 2:19. Muutamia minuutteja tuli lisää kääntöjen juomapisteillä puuskuttamisesta viimeisellä kierroksella, mutta ei se mitään :) Aika parani ensmmäisestä ja rankemmalla reitillä vielä.

Vankilaan menijät

Sain oman sarjani hopeaa, yllätys yllätys, ja paikan Escape from Alcatraziin. Olin salaa toivonut, että ei olisi mitään saumaa, mutta sieltä se napsahti. Se on sitten matka San Franciscoon edessä ensi kesäkuussa! 

Heh heh... Nyt ois pari sponsoria paikallaan... Tai menee koko talvi ylitöissä.

Ilta jatkui sitten vielä syömingeillä ja juomingeilla, mutta itselläni jäi juomiset aika vähälle olin niin väsynyt. Laiva lähti Maarianhaminasta 23:45, että sinne asti piti sinnitellä hereillä. 

Väsymys on edelleen kamala, jalat soseena ja oikean jalan akkavarvas vieläkin tunnoton. Ehkä se siitä ja jos ei... Niin pitää varmaan alkaa miettimään lääkäriä.

Iso kiitos järjestäjille jälleen mahtavasti kisasta. Pidän kovasta tästäkin kisasta, koska siellä on niin hyvä henki ja paikka on mahtava.