Olen nyt onnistunut pitämään venyttelyn säännöllisenä, väsymyksestä huolimatta ja kerran viikossa puoli tuntia dynaamista ja rullailua ym. Auttaa kummasti ;)
Nyt pääsin taas tiistaina suunnistamaankin. Kaveri tuli hakemaan ja mentiin asemiin odottamaan kolmatta. Pelipaikalla alkoi satamaan, mutta se oli onneksi lyhyt kuuro, että ei siinä pahemmin kastunut. Valittiin B reitti, vaikka siinä olikin 17 rastia ja pituutta 4.2 km. Luotin siihen, että konkarit kanssani vetävät homman helposti.
 |
| Siellä ne meni edellä, kun itse häikäistyin kauniista maisemasta ja kuvasin |
Ai että oli mahtavaa saada juosta taas kunnon ryteikössä. Huomattavasti märempi syksy on kyllä nyt kuin vuosi sitten, koska silloin ei tainnut olla kertaakaan kengät niin märät kuin nyt olivat jo melkein alkumatkasta, lopusta puhumattakaan.
 |
| En ainakaan maastoutunut noilla väreillä :D |
Suunnistus muuten meni aika näppärästi ja matkaa tuli oman kelloni mukaan 5.2 km, mutta olin laittanut juoksumoodin päälle, niin se stoppasi aina kun vauhti tippui tarpeeksi eli ei hyvä. Matkaa tuli siis varmaan vähän enemmän. Kartassa reitin pituudeksi oli merkattu 4.2 km eli vähän tuli ekstraa, mutta ei se mitään. Kivaa oli metsässä 1½ h edestä. Itse vaan kämmäsin housuvalinnassa, kun huomasin kesken matkan miksi en ollut käyttänyt kyseisiä housuja aikoihin... Ne oli hajonneet sisäreiden saumoista... Massiiviset reiteni olivat hiertäneet ompeleet rikki ja sitten olikin sisäreidet kivasti nilellä reissun päätteeksi. Nauratin jotain isää ja poikaakin, jotka olivat myös suunnistamassa, kun mennä koikkelehdin ja manasin asiaa :D
Ratsastamassa keskiviikkona totesin jälkeen päin, että vähän kärttyisenä stressin ja väsymyksen takia ei pitäisi mennä hevosen selkään, kun se tarttuu siihenkin... Olin pahoillani heposen takia, kun se katsoi aavistuksen pahasti päästessään laitumelle. Koitan jättää sen fiiliksen matkalle seuraavalla kerralla. Ei siitä muuten nauti kumpikaan.
Torstaina tuli notkahdus. Tosin sitä edesauttoi parin tunnin kierros kirpputorilla kaverin kanssa. Uudet kengät olivat saapuneet ja olisin halunnut lähteä niitä vielä testaamaan, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Tyydyin siirtämään kenkien testaamisen seuraavaan päivään.
Ensituntemusta hain kuitenkin kengistä pitämällä niitä vaan jalassa pari tuntia. En ollu kauhean vakuuttunut äkkiseltään. Kyseessä on siis Sauconyn fastwitch 7. Kevyet kisakengät melko minimaalisella kantavaimennuksella, mutta sitäkin paremmalla päkijän vaimennuksella.
Perjantaina pääsin sitten koittamaan miltä niillä tuntuu juokseminen. Fiilis vaihtui heti ja kengät yllättivät täysin. Niillä ei vain pystynyt juoksemaan hiljaa! Ah sitä fiilistä. Juoksin sen vähän reilun 6 km lenkin aika reippaasti, kun jalat vaan menivät. Lenkin jälkeen ei sattunut mihinkään jalkapohjissa. Olin todella positiivisesti yllättynyt kengistä ja uusi kenkärakkaus syttynyt.
Lauantaina lähdin juoksemaan peekoota. Pari tuntia tuli tallustettua vähän reilua 16 km. Teepaita oli vähän vilakka valinta jo melko viileisiin iltoihin varsinkin pk-lenkille, kun itselleni ei tule kunnolla edes hiki enää niillä. No, umpijäässä kotiin ja saunaan sitten lenkin jälkeen.
Sunnuntain kuittasin venyttelyllä.
Pari viikkoa vielä enkä ole vieläkään ihan varma millä kengillä se maratoni pitäisi juosta. Vauhti ei kuitenkaan päätä huimaa, että siinä mielessä nuo pk kengätkin menisi. Toisaalta sitten taas eihän sitä koskaan tiedä, niin kevyet kisakengät olisi hyvä vaihtoehto. Vanha koulukaveri, joka on juossut paljon, totesi, että ihan sama millä juokset, niin kyllä ne jalat on aina kipeät maratonin jälkeen. Harjoitukset jatkuu siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti