Maanantaina jalkoja särki liikkumattomuus. Se alkoi joskus iltapäivällä, mutta pääsin onneksi kotiin sopivasti, että ei tarvinnut töissä kärsiä. Olo oli karmea, kun ahdisti ja särki, mutta ei nyt vielä uskaltanut mitään hikilenkkiä lähteä vetämään, vaikka jalat huusivat sellaista. Tein sitten dynaamiset venyttelyt ja rullailut, jotka auttoivat varmaan tunnin. Sen tunnin oli lämmin ja euforinen olo. Sitten särky palasi...
Suunnistaminen kariutui kaatosateeseen tiistaina. Minähän olen sokerista edelleen, niin minua ei saa kovin helposti sateella ulos. Istuin siinä ja tuijotin sadetta ja mietin mitäs sitten. Jotain pitäisi tehdä. Käännyinkin siis koko kesän taas vaatetelineenä, kalliina sellaisena, toimineen wattbiken puoleen. Polkaisin tietokoneenkin käyntiin ja laitoin animet tulille. Siinä vierähti mukavasti 50 min.
Puoli senttiä liian korkealla olleesta satulasta kipeää ottanut nivunen ei tainnut vaan oikein lämmetä asiasta. Se oli taas kipeä ja turvonnut verihyytymä siellä kiusaamassa. Tämä siis lähti siitä, kun ostin ne uudet pyöräkengät ja pikkuhiljaa hiertymä paheni, mutta en jotenkin tajunnut asiaa. Ahvenanmaan 90 km jälkeen ei sitten oikein lähtenyt paranemaan, vaikka satulaa oli laskettu... Pahin oli ehtinyt jo tapahtua. Kävinkin ostamassa trombosolia ja toivoin, että sillä lähtee. Jos ei, niin kai se on pakko mennä lääkäriin, kun ei pysty pyörällä ajamaan ja muutenkin se on niin arka.
Ratsastaminen sai jälleen ihan fiiliksiin keskiviikkona. Saan onneksi ratsastaa samalla hepalla, niin totutaan toistemme temppuihin. Jälleen alkoi löytymään vanhat temput paremmin, vaikka laukatessa oli edelleen sellainen olo, että ristus kun näyttää varmaan karmealta... Olo oli kuin ensikertalaisella... Hevonen ja kuski oli molemmat yhtä piipussa sen jälkeen :D Toinen yritys meni jo vähän paremmin, vaikka rankkaa se oli silti. Ajatelkaa ratsastaminen! Sitähänä vaan kuvittelisi istuvansa siellä kyydissä...
Torstaina otin ja juoksin vihdoin. Reippaan puoleinen reilu 6 km. Juoksun jälkeen oli taas sisäreidet niin turvoksissa jostain syystä, että meinasi olla vaikeaa kävellä. Huomasin myös yhdessä alamäessä, että oikea jalka meni muutaman sentin vasempaa pidemmälle. Sitä kun alkoi korjaamaan, niin alkoi sattumaan keskeltä läpi selästä tai jotain sinne päin. Ei se ihme ole, kun ontunut menemään... Kipu meni ohi onneksi pian ja vauhti parani!
Viikonloppu meni mukavasti kaikkea puuhastellessa. Kävin ostamassa vähän uutta ratsastustavaraakin, kun edelliset on vähän niin ja näin. Hanskat tarvitstin ja eurohunterin turvakengissä ei ole ollut kauhean hyvä ratsastaa, niin vähän ajattelin uusia kenkiäkin siihen hommaan. Meinasin kaatua hämmästyksestä, kun menin Horzen liikkeeseen Vantaalla.
Minun muistikuvani ratsastusvälineistä oli tyyliin viidet eri väriset housut, kokonahkapaikalla tai polvipaikoilla, mustat samettipäällysteiset kypärät eli merkistä riippumatta kaikki samanlaisia, ja kaikkea muutakin oli tyyliin ne viisi väriä. Ja varaa oli ostaa vain ne halvimmat. Nyt oli niin paljon kaikenlaista, että huhhuh. Nahkapaikat korvaantuneet jollain säämiskän tapaisella ja joissain vielä silikonia.
Ensimmäiset 10 min vaan katsoin kaikkea suu auki ja vähän hypistelin. Kypärissä oli vaikka mitä, tosin kahden vuoden päästä pitää uusia hyvä vanha Mark Owen viimeistään, koska vakuutusyhtiöiden hyväksymä suoja standardi muuttuu. Kypärän pitää siis suojata paremmin sivustakin tai jotain.
Olin katsonut netistä 13€ hanskat mitkä halusin, mutta ei ollut tietenkään kokoja jäljellä. Siinä sitten sovittelin saman hintaluokan hanskoja, mutta kun ei, niin ei. Joko joku sauma painoi tai liian lyhyt joku sormi tai ei niin hyvä materiaali. Päädyin sitten ostamaan vastaavat mitä olin lainannut tunnilla. 42€ hanskoista! Nnngghhhh... Kengät oli sitten se toinen juttu. Sovittelin tarjouksess olevia, mutta ei... Pohja liian kova tai ei vaan istunut meikäläisen koipeen. Löysin kuitenkin, mutta en niitä edullisimpia niitäkään. No mutta, nyt on.
 |
| Ja vaihdoin ikuisesti mustan tyylinkin kokojen puutteessa ruskeaan näemmä :D |
Illalla kävin vielä juoksemassa vähän reilun 8 km.
 |
| Iltalenkin maisemat |
Tänään, sunnuntaina, juoksin 12.6 km. Se meni yllättävän helposti ja lopussa keksin taas lisää juoksuuni korjattavaa, kun havaitsin tällä kertaa, että pingerrän jotenkin oikean jalan nilkkaa, niin että se ei tule rennosti maahan. Sitä siinä sitten mietin rennoksi, niin tapahtui sellainen muutos, että aloin käyttämään oikean jalan lonkan lihaksia kunnolla vihdoin. Olen huomannut nimittäin, että hanuri on vähän toispuoleinen, mutta en vain ole osannut tehdä asialle mitään aikaisemmin. Ehkä se iskiaksen aiheuttama päkiä vaivakin jää nyt historiaan, kun ylempänä jalassa olevat lihakset jalassa vahvistuu. Nyt ainakin tuntuu, että on käyttänyt horroksessa olleita lihaksia :D
Ensi viikolla pitää taas juosta vähän lisää. Nostan määrää vähitellen ja koitan huijata itseäni, että ei tuntuisi niin pahalta :D Uudet kengätkin tulevat varmaan huomenna, kun perjantaina ei kusti polkenut, niin ei posti kulkenut. Kolme viikkoa maratoniin. Tuntuu edelleen ajatuksenakin pahalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti