Käringsund Triathlon 2015

Näin on nätisti taputeltu kisakesä 2015. Neljäs kesä triathlonin parissa. Ensi vuonna tulee sitten tämä viisivuotis suunnitelma täyteen, kun starttaan Lahdessa ensimmäiselle täydelle matkalle. Ensi kesä on täynnä yllätyksiä muutekin... Nyt voi alkaa seuraava 3 kk rentoilun kautta sitten keskittymään siihen mm. maratonin merkeissä lokakuussa :D

Teräsmiehen fiilistelyjä kisasta vuosien takaa

Viimeiseen kisaan valmistauduin aika rennosti. Olihan tässä jo niin monta pohjilla. Viikon alkuun piti olla maanantaina hieronta, mutta se siirtyi keskiviikolle. Kävin pyöräilemässä sitten kevyen 18 km naapurin kanssa, joka polki helposti "mummopyörällä" messissä. Noh, ei ne hyvät pohjat häviä vuosien varrella, jos on kerran sellaiset hankkinut :) Tiistaina vielä reipas 6 km lenkki, jonka lopuksi koitin hakea maksimisykkeitä, mutta ei irronnut vieläkään. 182 asti pääsin, toisaalta loivaan alamäkeen.

Keskiviikkona avattiin jumit jaloista aika hyvin, kun en ole sen pahemmin tullut koskaan kipeäksi hieronnasta. Päin vastoin. Nytkin se tuntui toimivan todella hyvin. Selkäkin oli hyvän tuntuinen vihdoin. Lupaili hyvää kisan kannalta.

Turun keskustan heppamies

 
Torstaina töiden jälkeen lähdettiin kohti Ahvenanmaata. Ensimmäinen yö aloitettiin Turussa yöpymisellä Park Hotellissa. Aika symppis mesta. Perheyritys ja sen tähden aika erilainen. Hotelli on varmasti ollut uudenkarheana häikäisevä, olihan se edelleenkin hieno, mutta vähän back to the 80's. Saatiin varmaan koko hotellin värimaailmataan karmein huone, kaikki huoneet on siis erilaisia. Se oli pinkki... Pinkit rottinkikalusteet ja kaikkea, mutta oli sentään hotellin ainoa parveke ja mahtavat maisemat. Totesin väristä, että väliäkö sillä, kun ei sitä näe silmät kiinni :D

Maisema parvekkeelta

Söpöt parvekekalusteet

Hotelli parvekkeen suuntaan, parveke vasemmassa reunassa vähän puun takana

Etupiha ja meidän ikkuna yläoikealla

Plussana mestalle vielä älyttömän hyvä aamupala ja papukaija respassa! Minusta lintu ei niin piitannut, mutta teräsmieheen rakastui :D Taisivat olla samalla aaltopituudella...

Papukaijan reaktio, kun näki minut

Ja sitten, kun teräsmies saapui paikalla

Perjantaina aamulla laiva lähti Turusta Maarianhaminaan klo 8:50. Sinne siis ja laivalla törmäsi todella moniin tuttuihin yllättäen :D Matka meni mukavasti vähän shoppaillen ja syöden. Perillä ajettiin sitten majapaikkaamme pieneen ja sievään Björnhufud B&B:iin. Siitä ei ollut pitkä matka sitten itse kisakohteeseen, ehkä joku 12 km. Levittäydyttiin huoneeseen, huilattiin hetki ja jatkettiin matkaa.

Käringsudin leirintäalueella oli kisakeskus ja kaikki. Kävin ensin ilmottautumassa ja sitten pizzaa. Havaitsin ilmottautuessani, että kisassa oli ylipäätään harmillisen vähän naisia. Omassa sarjassanikin vain kaksi eli minä ja se toinen... No ei siinä. Kävin uimassa Nastolan tyyppien kanssa reippaan vähän vajaan 400 m. Oli sen verran reipas, että olisi tullut uusi ennätys tuolla matkalla. Lisäksi iloitsin sitä, että tuntuma uintiin alkaa olemaan kevään tasolla vihdoinkin. 

Meidän huone

Alakerta

Päärakennus

Siellä me nukuttiin yläkerrassa

Vähän siinä vielä hömpöteltiin ja lähdettiin majapaikkaamme syömään herkullista illallista paikallisista aineksista. Meidän lisäksi siellä yöpyi kanadalainen eläkeläispariskunta. Huippuja tyyppejä :) Nukkumaan päästiin melkein ajoissa, joten aamulla naama tuttuun tapaan turvoksissa aamupalalle kahdeksalta. Sitten olikin jo lähdettävä kisapaikalle jännäämään omaa lähtöään. Ei ihme kyllä jännittänyt ihan hirveästi vielä tässäkään vaiheessa.

Ehdittiin juuri ennen klo 9 startannutta sprinttiä paikalle. Saatiin pyörä ja kamat vaihtopaikalle juuri oikealla hetkellä ja sitten piti väistää sprinttiläisiä. Märkkäri päälle ja perserasvaa varpaisiinkin. Venyttelin siinä kisainfoa kuunnellessa vielä. Homma oli aika selvä vaikka ei sitä suomeksi ihan saanutkaan. Uinnissa kolme keltaista, sitten oranssi ja vielä keltainen poiju, rannassa pöydän ympäri ja uudelle kierrokselle. Pyörä ja juoksu neljä kierrosta. Lisäksi Alcatrazin paikoista kisaaville merkittiin A käsivarsiin, kuten itselleni. Sitten vaan pulahtamaan vielä. Tuuli aavalta mereltä oli jäähdyttänyt vettä sen verran, että kyllä se kävi kasvoihinkin ja melko rapsakka aallokko näytti olevan toisella poijulla...

Uimaan melkoisessa sumpussa

Vähän huikkaa

Time check ja uudelle kierrokselle

Seuraavaksi jännättiin rannassa lähtöä ja sieltähän se tuli. Tajusin muutaman kymmenen metrin jälkeen, että en taaskaan katsonut yhtään mistä lähdin... Oli aika ahdasta siellä miesten seassa, mutta selvisin kunnialla ensimmäiselle poijulle missä alkoi jo helpottamaan. Aallokko oli tosiaan melkoinen toisella poijulla, mutta sitä kestänyt kuin hetken. Suunnistaminen pienelle oranssille poijulle oli vähän hankalaa ja piti oikein pysähtyä katsomaan missä hitossa se on. Sieltä, kun käännyin rantaan päin, lähdin väärä keltaista kohti ensin... No ei tullut isoa mutkaa onneksi. Rannassa otin huikan urheilujuomaa, kun kurkkua kuivasi ja vilkaisin kelloa. JESH 19 min ja jotain. Samaa settiä toinen kierros kiitos, ajattelin. Se menikin sitten ihan mukavasti, kun oli ensimmäisen kierroksen sekoilut jo pohjilla. Tosin tällä kertaa meinasin uida päin kallioluotoa oranssilta... Aina väärään suuntaan :D

Toinen poiju ja aallot. Ei kyllä näy kuvassa mitenkään. Kauempana merellä oli vaahtopäitä.

Oho! Onneksi ei osunut uidessa kohdalle :D

Aika, mjoo

Missähän vessa...?

Rantaan tullessa oli vähän liejuinen pohja ja se yllättäen ällötti hienohelmaa. Siitä päätin juosta kusiputkaan, koska en halunnut viettää taas seuraavaa vajaata kolmea tuntia kärvistellen. Vaihto meni sukkelasti tai ainakin se tuntui siltä. Uintiin itseensä meni ehkä vähän vähemmän aikaa kuin Joroisilla, mutta tuli sekoiltua enemmän aallokon takia. 

Vähän huikkaa lähtiessä

Taisin olla lähdössä kolmannelle kierrokselle

Pyöräily oli neljänä kierroksena. Maasto oli melko kumpuileva, mutta hyvää tietä koko matkan. Ja mikä parasta, sai ajaa ilman peesijunia. Tosin minun persauksessa roikkui toiselta kierrokselta asti herra nro 168, että terveisiä vaan hyvin vedetystä kisasta! Herra voi totta tosiaan olla ylpeä "omasta" suorituksestaan. Juoksu kulki varmasti paremmin kuin itselläni. Kahdesta järjestäjän huomautuksesta huolimatta jatkoi menoa, mutta risteyksissä, käännöksissä meni ohi tai jättäytyi hetkellisesti tämän jälkeen. No aika nopeasti tuli sitten takarengas edellä vastaan ja jouduin taas ottamaan veturin paikan... Vaihtoon tullessa kaveri sitten pyyhkäisi tuoreen oloisilla jaloillaan reteästi vaihtoon ohitseni. Kihisin raivosta ihan vaan periaatteesta.

Pyörä oli selvästi rankempi kuin Joroisilla, ainoa vertailukohta tällä hetkellä. Kova tuuli vielä lisäsi vähän haastetta. Olin kuitenkin tyytyväinen pyöräilyyn ja aika oli suunnilleen samoissa, kuin Joroisillakin, missä en tosiaan pystynyt ajamaan kunnolla. Aika oli 2:55. 

Ensimmäinen kierros takana

Kolmas edessä

Kipujen kanssa neljännelle

Kiukusta kihisten lähdin sitten juoksemaan. Jalat oli tönkömmät kuin Joroisilla, yllättäen, mutta ensimmäinen viisi kilometriä eli melkein yksi kierros meni kuitenkin alle puoleen tuntiin. Vaikutti lupaavalta. Toinen kierros meni jo helpommin ja nappasin toisen salmiakin. Ensimmäisen olin ottanut jo pyörän päällä ajoissa ennen juoksua. Toinenkin kierros meni vielä hyvin, mutta kolmannella siinä 12-13 km kohdalla tuli tämä ensimmäiseltä puolimaratonilta tuttu kipu oikean jalan päkiään. Aargh sitä kipua, joka kiristi pohkeen ja takareidenkin, niin että ylämäkien juokseminen oli sitten ontumista. Vauhti alkoi hiipumaan ja taistelin itseni viimeiselle kierrokselle. Kääntöpaikalla totesin vaan teräsmiehelle, että ei siinä paljon salmiakkikaan auta, kun jalat tippuu. 

Välikevennys

Loppukiriä

It's over!

But first... let me sit down.

Jotenkin sinnittelin vauhdin kuitenkin hiipuessa harmikseni. Onneksi teräsmies tuli pyörällä tsemppaamaan ja sanoi, että pääsen vielä alle kuuden tunnin. Viimeiselle kilometrille keräsin jalkani ja laitoin vähän vauhtia. Toivoin vain, että mikään paikka ei pamahda teki niin kipeää. Pääsin maaliin juuri alle kuuden tunnin 5:59:33 ajalla! HAHAA! Juoksuun meni 2:19. Muutamia minuutteja tuli lisää kääntöjen juomapisteillä puuskuttamisesta viimeisellä kierroksella, mutta ei se mitään :) Aika parani ensmmäisestä ja rankemmalla reitillä vielä.

Vankilaan menijät

Sain oman sarjani hopeaa, yllätys yllätys, ja paikan Escape from Alcatraziin. Olin salaa toivonut, että ei olisi mitään saumaa, mutta sieltä se napsahti. Se on sitten matka San Franciscoon edessä ensi kesäkuussa! 

Heh heh... Nyt ois pari sponsoria paikallaan... Tai menee koko talvi ylitöissä.

Ilta jatkui sitten vielä syömingeillä ja juomingeilla, mutta itselläni jäi juomiset aika vähälle olin niin väsynyt. Laiva lähti Maarianhaminasta 23:45, että sinne asti piti sinnitellä hereillä. 

Väsymys on edelleen kamala, jalat soseena ja oikean jalan akkavarvas vieläkin tunnoton. Ehkä se siitä ja jos ei... Niin pitää varmaan alkaa miettimään lääkäriä.

Iso kiitos järjestäjille jälleen mahtavasti kisasta. Pidän kovasta tästäkin kisasta, koska siellä on niin hyvä henki ja paikka on mahtava.