Taas tanssimaan

Viikonloppuna siivosin vihdoin yhtä kaappia, jonne olen vain tyyliin työntänyt tavaraa kaikki kolme vuotta mitä ollaan tässä asuttu. Siellä oli myös pari pientä laatikkoa, jotka olen vain pakannut mukaan, kun muutin kotoa kymmenen vuotta sitten. Sieltä löytyi kaikkea jännää sälää, joka lähinnä huvitti, kun mietti, että näitä sitä on pitänyt sillon aarteinaan. Eli kaikkea epämääräistä ryönää, josta suurin osa meni roskiin. Löysin myös balettitossuni. Ne eivät varsinaisesti olleet edes hukassa, mutta en ole niihin koskenut sen jälkeen, kun ne sinne olin tuupannut muutossa.

Olen ostanut tossut 2008 syksyllä, kun baletin tanssimiseni oli jo edennyt niin pitkälle, että olin valmis siirtymään kärkitossuihin. Sitä ei siis tehdä heti ensimmäisellä tanssitunnilla. Pohjalla taisi olla kolmisen vuotta alkeita tai jotain. Muisti pätkii. Totesin parin kerran jälkeen kuitenkin, että oikea vammajalka ei kestä yhdellä jalalla seisomista niillä. No tanssi vaihtui muutenkin tankotanssiin siinä. Nyt, kun kaivoin ne esiin, niin olihan ne pakko pistää jalkaan ja vähän kokeilla :D Iloisena yllätyksenä totesin oikean jalan vahvistuneen jo niin paljon, että pystyn seisomaan nyt silläkin jalalla ilman nyykähdystä. Huokailin hetken ja mietin, että tuleekohan näitä enää käytettyä. Kävikin sitten niin iloisesti, että Rock the Pole ilmoitti facebook sivullaan uusista tunneista/kursseista ja siellä oli kärkitossu kurssi. Vähän tiedustelin, että voiko tällainen vanha pieru tulla sinne, kun on vähän taidot ruosteessa ja vaikka mitä, mutta sinne sitä ollaan nyt menossa. Kurssi alkaa ensi viikon torstaina eli 21 pvä. Iik!

Valmistautuminen Nastolan perusmatkaa varten on myöskin kovassa vauhdissa. Maanantaina venyttelin, kun tuntui, että selkä menee jumiin töihin paluusta. No niinhän se meni ja pahentunut vaan joka päivä. Eilen vetäisin valmistavan treenin eli uin, pyöräilin ja juoksin. 

Uinti oli jännä, kun oli niin hurja aallokko Sääksissä. Vasta aalloissa ensimmäiselle poijulle aalto heitti välillä niin, että läsähdin takaisin veteen. Takasuoralla sivuaalloissa mietin välillä, että olenkohan jotenkin teleporttautunut mereen. Oman jännityksensä hommaan toi myös purjelautailijat, jotka eivät olleet ilmeisesti kovin taitavia vastatuuleen menemisessä, kun suhasivat laiturin ja poijujen välissä, missä eivät saisi mennä uimareiden takia. Ei paljon oransi poijukaan siinä aallokossa lämmittänyt... En jäänyt kuitenkaan alle ja seurakaveri kävi sanomassa niille, kun tulivat rantaan, että pitäisi pysytellä poijujen vasemmalla puolella. Eivät reppanat näyttäneet pääsevän enää mihinkään sen jälkeen, mitä siinä näin enää sitä :D

Siitä pyöräilin sitten kotiin pienen mutkan kautta ~19 km. Vauhti oli huima, keskari melkein 36 km/h. Oli niin siistiä. Vähän jännitti, että pystynkö juoksemaan enää sen jälkeen.

Vastatuuleen vanhallatiellä

Juoksu lähti kuitenkin hämmästyttävän helposti ja juoksin 3 km 5:30 min/km. Vauhtikin oli yllätys minulle. Juoksun lisääminen ja pyöräilyn vähentäminen ei ole ihme kyllä haitannut ainakaan pyöräilyä. Se on sitten eri juttu miten lauantaina kulkee...

Tänään kävin taas koiran ja teräsmiehen kanssa metsässä 6.5 km kävelyllä. Taas sen takia kun viimeksi käytiin lauantaina. Koitan edelleen parantaa aktiivisuuttani kaikinpuolin, mutta se on vähän haasteellista näköjään vähän passiivisen työni puolesta. Istumista olen vähentänyt sielläkin ihan tietoisesti ja nostin säädettävän pöytäni heti maanantaina ylös, että voin seistä. Tosin tuntuu nyt siltä, että selkäni ei oikeen tykkää siitä jostain syystä. Ehkä se ei vain ole tottunut :D Tällainen röhnöttäjä kun olen...

GoPron huumaa...

Nyt ei tarvitsisi kuin päästä enää aikaisemmin nukkumaan, niin alkaisi olemaan homma hanskassa, eikä hanskatkaan enää ihan niin hukassa :D 

Vähän alkaa jännittämään miten selviydyn lauantaina ja saanko persmatkan nyt alle kolmeen tuntiin. Se taitaa olla ainoa tavoite ja sitä lähden tavoittelemaan, mutta se on niin monesta asiasta kiinni onnistuuko.

Ryhdistäytyminen

Huomenna on taas paluu arkeen ja kuukauden ihana loma on takana. Palaan kyllä ihan hyvillä mielin töihin. Lomalla tuli tehtyä niin paljon kaikkea, että se tuntui oikeastaan pidemmältä. Normi arkirutiinitkin ovat kuitenkin tuttuja ja turvallisia myöskin. Kesää on kuitenkin päässäni vielä kolme viikkoa jäljellä, tapahtuin lämpötiloille mitä tahansa ja niin on kisojakin. Koitan nyt selvitä pari viimeistä perusmatkaa ja seuran sprintin ilman, että sairastun, niin kuin viimevuonna. Se taas taisi johtua siitä, että kroppa oli jo ihan finaalissa. Tänä kesänä en ole tehnyt ainakaan sitä virhettä, että olisin teenannut liikaa... Laatu korvaa määrän linjalla olen koittanut mennä.

Onnistuneen loman lisäksi olen onnistunut laihtumaankin. Luulen, että suurin kunnia menee tästä uudelle kellolle ja sen aktiivisuusmittarille. Se on paljastanut sen ikävän tosiasian, että istun ihan liikaa. Enkä taida olla ainoa ainakaan Hesarin artikkelin mukaan. Olenkin koittanut nostaa päivittäisen aktiivisuuteni istumismäärän yläpuolelle ja pikku hiljaa olen alkanut onnistumaan siinä. Tarkoittaa vaan vähemmän dataamista tässä nojatuolissa. En kyllä koe sitä mitenkään huonona asiana, koska olen pirteämpi ja tietenkin tottakai saanut paljon enemmän aikaiseksi :) Tänä aamuna vaaka näytti yllättävää lukemaa, joka oli 68.9 kg. Olin aivan äimistynyt. Mitään muuta en ole tosiaan muuttanut kuin aktiivisuuttani. Kesäkuun alussa painoin siis vielä 74 kg.

Toinen asia mitä olen koittanut parantaa on ryhtini. Fustra on antanut minulle hyvän pohjan asiaan, mutta ei se yksin ole riittänyt. Koko loman olen koittanut aktiivisesti pitää itseni mahdollisimman ryhdikkäänä ja alkaa se vähitellen luonnistumaan. Suurin vaikutus sillä tuntuu olevan juoksuun ja uintiin, kun keskivartalon lihakset vahvistuvat. Luulen että liiallinen istuminen on aiheuttanut myös tämän lysähtämisenkin. 

Vähän asennosta, lähde

Se, että olen keskittynyt omaan asentooni on saanut minut myös vähän katsomaan muidenkin ryhtiä. Aika pahalta näyttää, jos totta puhutaan. Todella monella on melkoinen yläselän kyttyrä. Se ei ole ihan helppo korjata, kun kroppa tottuu asentoon, mutta se aiheuttaa kipuja mm päänsärkyjä, kun kannattelee päätään kaulan lihaksilla. Itsekin luulin seisovani suorassa ennen fustraa, mutta minulle valkeni siellä, että ei se yläselän oikaisu riitä, jos alaselkä menee notkolle... Vatsalihaksilla pitää tietysti pitää vastaan, että pysyy koko ruoto suorana :P Sitä on niin vaikea hahmottaa joskus mitä se kroppa tekee, kun ei sitä sillai näe.

Pikku ukkonen torstai iltana

Onhan tässä tietenkin tullut vielä vähän urheiltuakin. Torstaina piti mennä juoksemaan, mutta olin niin jumissa, että koitin vain venytellä. Siitä ei tosin tuntunut olevan mitään hyötyä, mutta perjantaina aamulla pakaroiden mitkälie pisteet saivat taas kunnon painallukset. Kamalan kivun saattelemina lähti pahimmat jumit ja loppu hieronta olikin sen jälkeen lähes kivutonta :D Illalla menin rentoa uintia Elisan kanssa. Lauantaina kävin juoksemassa vähän kiukkuisemman 6 km ja tänään 32 km kisavauhtia pyörällä. Kummasti kulki, kun ei ollut etureidet jumissa.

Kotityöt mitä olin suunnitellut tekeväni tulivat melkolailla tehtyä mm. puolen vuoden silittämistä vaativa vuori hävisi. Tosin siihen meni viisi päivää... Nyt pitäisi vielä ryhdistäyty tämän nukkumaan menemisen kanssa. Kello lähentelee taas puoltayötä ja tässä sitä naputetaan. Ai ai ja aamulla itkettää, kun väsyttää herätyksen soidessa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Liljat joiden tuoksu on ihan mieletön

Ensi viikko on sitten töihin totuttautumista ja valmistautumista Nastolan perusmatkaan.

Harkkakisaa ja oikeeta kisaa

Viimeistä viikkoa lomasta viedään, mutta ei se kyllä mitään haittaa. Kaiken laista tapahtumaa sitä vielä tähänkin on saanut mahdutettua. Itse kävin maanantaina TT226 järjestämässä harjoitustriathlonissa Nokialla. Teräsmies puolestaan kävi eilen Hauhon jokamiestriathlonissa. Kotityöt eivät ole suuremmin edistyneet, mutta kyllä sitä nyt jotain on jo saanut aikaiseksi. Voi vaan käydä niin, että kaikki mitä suunnitteli ei taaskaan toteudu :D

Maanantai oli yllättäen lämmin päivä, kun iltasella lähdin harkkatriathloniin. Paikka oli Linnajärven uimaranta ja se oli minulle ihan vieras mesta. Onneksi Jaanaba tulikin sinne opastamaan minne uidaan ja mitä tehdään jne. Uinnin rantautumisesta varoitteli, kun siinä kasvoi kaikkea vesiheinää ja muuta. Nyt oli myös loistava tilaisuus testata ennen oikeaa kisaa kellon triathlon ominaisuutta. Ei ollut meinaa aavistustakaan miten lajinvaihto tapahtuu siinä jne. Paikalla oli ainakin yksi, jolla oli samanlainen V800 ja neuvoi sitten miten helposti homma toimii. Se on sitten eri asia miten muistan plärätä kellon kanssa kisatessa...

Vietiin pyörät telineeseen ja muut releet paikoilleen ja lähdettiin uimaan verraksi uinnin lähtöpaikalle, joka oli jonkun yksityisen laiturin edestä. Onneksi mentiin siitä mistä tullaan uinnissa rantaan, niin ei tulleet heinät yllätyksenä. Ne olivat melko veemäiset, kun tarttuivat niin pahasti kiinni käsiin, jalkoihin ja kelloon. Niiden takia olin päättänyt uida märkäpuvussa vaikka vesi olikin lämmintä. Se kun ne kasvit eivät pääse suoraan iholle vähentää itselläni ainakin paniikin mahdollisuutta. (Seuraavat neljä kuvaa otti Timo Sokka)

Jaanaban kanssa kohta uimaan

Au au au kiviä

Asentoon asettautumista

Maantiejyrä tulee

Uinti meni ihan näpsäkästi, mutta heinät stoppasivat vauhdin itselläni aika totaalisesti, kun ole sellaiseen tottunut, niin tiennyt oikein miten niistä selvitä kunnialla. Pyörälle oli vähän matkaa ja hiekkatie sinne aiheutti vähän pientä kipua jalkapohiin, selvisin kuitenkin :D Pyöräily oli melko mäkinen, mutta sain silti pidettyä aika hyvän vauhdin. Juoksu lähti yllättävän kepeästi, unohdin vain ottaa satulan takaa juomapullon mukaan, joten jano vaivasi aika pahasti. Pyöräilyssä en ollut ottanut kuin pari pientä huikkaa pullosta, kun matka oli niin lyhyt. Ei pystynyt, kun olisi jäänyt muuten niin paljon...

Aikaa koko hommaan meni juuri ja juuri alle 50 min eli virallisten tulosten mukaan 49:56. 

Uintiin meni kelloni mukaan 7:31 ja ensimmäiseen vaihtoon 2:35 eli onnistuin jotenkin sen kanssa. En kyllä muista yhtään missä kohtaa painelin nappuloita, mutta suunnilleen. Pyöräilystä tullessa unohdin pysäyttää kellon vaihtotilaan, mutta pyöräilyyn meni ~18 min ja risat pyörän mittarin mukaan eli vaihto kesti reilun minuutin. Juoksun jyräsin sitten 20 min ja siihen tuli vähän ekstraa, kun meinasin juosta harhaan :D Onneksi Jaanaba oli varoittanut, että siinä ison parkkipaikan kohdalla voi mennä ainoastaan huti, kun kävelytie haarautuu. Lähdinkin juoksemaan väärään suuntaan, kunnes noin 20 m myöhemmin aloin katsomaan, että nyt lähtee kyllä tie ihan väärään suuntaan ja hetkinen tämä taitaa olla se parkkipaikka. Onnekseni näin vielä punaisen haalarin menevän kauempana sinne oikeaan suuntaan niin tajusin stopata välittömästi ja juosta takaisin oikealle reitille, niin ei tullut totaali eksymistä :D Hiton hyvä treeni kaikinpuolin ja keskisyke 165. Tällaisia pitää saada meidänkin seuralle.

Tiistaina käytiin uimassa ja kellumassa Sääksissä illalla. Elisakin oli lähdössä kokeilemaan triathlonia Hauholle, joten hänkin tuli testaamaan kuinka uinti sujuu. Hyvin sujui :) Lämpimässä vedessä tuli kelluttua yhteensä tunti ja pidettyä kunnon torikokous keskellä järveä. Uimista tuli oikeasti vain puolisen tuntia. Kivaa tuollainenkin vaihteeksi ja sain tarvitsemaani rauhallista treeniä.

Keskiviikko aamuna teräsmies huolsi yhden pyörän ja sitten alkoi kisan jännittäminen. Taisi hermoilu tarttua minuukin... Kolmelta pakkasimme kamat autoon ja lähdettiin Hauhoa päin. Matkalla käytiin Tiiriön ABCllä Hesessä tankkaamassa. Tuli itsekin syötyä kunnon ähky... Hauho lähestyi, mutta Google maps päätti ohjata meidät jonkin maatalon pihaan. Tosi kiva. Sitten mentiin loppumatka Nokian navilla onnellisesti perille.

Vaihtoalue

Perillä ensimmäisenä hoidettiin teräsmiehen ilmoittautuminen ja kun päästiin takaisin autolle löydettiin Elisan mies kasaamassa heidän pyöriään. Sitten tavarat vaihtopaikalle ja jonottamaan naisten vessaan. Oli melkoinen jono, mutta ei siinä onneksi mennyt kauaa. Tämän jälkeen, kun todettiin vielä, että kaikki on vaihdossa paikoillaan lähdettiin kohti rantaa. Uintipaikka paljastui mutaiseksi ja matalaksi, onneksi ei itse tarvinnut uida :D 
 

Porukka valuu veteen

Yleisen sarjan lähtijät

Yleisen startti

Ikäsarjat

Teräsmies nousemassa vedestä, jos kuvasta nyt jotain näkee...

Rannasta oli aika pitkä matka ylämäkeen vaihtoalueele. Juoksin teräsmiehen rinnalla mäen ylös ja kipitin siitä pyöräilyn alkuun.

Menossa

Tulossa

Vaihdossa

Sitten siirryinkin jo katsomaan, kun yleisen sarjan miehet tulivat maaliin räkä poskella. Sitä oltiin kiskottu menemään ihan huolella oli ne niin puhki. Kai Söderdahl voittajana ajalla 31 min.

Mitä lyhyempi matka, sitä rankempi se on

Teräsmies tuli maaliin niin yllättäen, että en saanut kuvaa, vaikka olin valmistautunut siihen... Hänen aikansa oli 42:49. Aika hyvä melkein kylmiltään :D 

Kisa oli kisaajien mielestä ainakin hyvä ja minunkin silmiin se näytti todella hyvin toteutetulta ja järjestetyltä chippeineen. Parasta oli ehkä se, että mahdollisimman moni pyrittiin kuuluttamaan vahdoissa ja maalissa. Siitä pisteet, koska se piristää kummasti, kun kuulee oman nimensä ja muuta informaatioo siitä missä mennään. Hinta laatusuhteeltaan todella hyvän oloinen kisa. 

Nyt on vähän darrainen olo, kun päästiin kotiin niin myöhään ja tuli nukuttua pitkään. Jotain pitäisi varmaan tehdä kuitenkin... Pyykkien kuivumaan laittamisella voisi aloittaa.

Lomalla lomalla

Pieni maiseman vaihdos tekee aina hyvää. Pääsee mm. irti rutiineista, joita on kotona. Meille se oli tällä kertaa matka Viroon Saarenmaalle Kuresaareen. Sellainen mukava mummopakettimatka :D Eli bussillinen eläkeläisiä seurana. Rauhallista oli ainakin bussissa. Matka kesti vain to-su eli kolme yötä perillä. Se oli kyllä ihan tarpeeksi, koska Kuresaari on pieni paikka, mutta siitäkin huolimatta todella viihtyisä. Se vain tuli kierrettyä läpi aika täysin parissa päivässä. Jos menee pidemmäksi aikaa Saarenmaalle kannattaa varmasti käydä siellä muuallakin.

Matkaan lähdettiin torstaina aamulla anivarhain, meille, eli ennen yhdeksää. Paatti viroon lähti 10:30 ja Tallinnasta lähti bussikuljetus. Bussimatka kesti nelisen tuntia, mutta maisemat olivat mahtavat, kun ei ole ennen nähnyt. Melkoista ukkostakin oli mennessä. Köröttelyn katkaisi mukavasti 30 min lauttamatka mantereelta Saarenmaalle. Vähän sen jälkeen oli vielä hieno silta. Siitä ei kestänyt enää kauaa matkaaminen.

Silta, auton tuulilasin läpi

Maisemaa sillalta, ikkunan läpi

Hotellimme oli Grand Rose Spa. Hotellin sivuilla kerrotaan "Jopa parhaimmista ruusutarhoista ei löydy kahta samanväristä ruusulajiketta, samoin myös meiltä ei löydy kahta identtistä hotellihuonetta." Huoneemme oli todella kaunis ja siisti ja sisäpihalle eli hiljaista oli, ehkä siellä nukutti myöskin harvinaisen hyvin sen takia. 

Melkoinen kristallihärpäkelamppu hotellin aulassa, kelpais mullekin

Kun kristallikruunun ihailemisesta oli toivuttu, pystyin ihastelemaan muutakin

Ihana

Huoneessa oli söötti puhelinkin

Sisäpihalle

Ensimmäisenä syöksyimme tietysti syömään jonnekin. Paikka löytyi läheltä, La Perla, ja myöhemmin selvisi, että kaikki oli siinä pääkadun varrella 1 km sisällä :D

Ravintolan terassinäkymää

Kun vatsa oli täynnä syöksyimme testaamaan hotellin kylpylää. Se oli kiva erilaisine saunoineen. Pääsimme sinne vielä ihan huoneemme vierestä. Sen jälkeen kävimme hotellin terassilla umpiväsyneinä hörppäämässä lasilliset. Minä punaviiniä ja teräsmies olutta. 

Aamulla koitimme herätä ajoissa, että pääsisimme spa hoitojen jälkeen rannalle. Sitä ennen harhauduimme kuitenkin kiertelemään niitä kylän kauppoja. Se mikä sitten nauratti jälkeenpäin, että normi vaatekaupassa en jaksa edes katsoa naisten vaatteita ym, mutta sitten urheiluvaatteet kun sattui kohdalle ostin niitä ison kasan :D No Suomessa on vähän heikko tarjonta Niken Dri Fiteissä naisille ja jos niitä on, niin hinta on tähtitieteellinen, sori vaan Suomen urheiluvaateliikkeet. Ostin siis kaksi paitaa, juoksushortsit, 3/4 trikoot ja lippiksen. Happy happy.

Sitten lähdettiin kävelemään rantaa kohti hotellilenkin jälkeen. Rantaan oli ~ 800 m ja pari nättiä puistoa sattui kohdalle. Linnaa tyydyimme katselemaan ulkoapäin vielä tänään, mutta siihen tutustuminen oli myöskin suunnitelmissa. Rannalla oli päivällä hiljaista, mutta sinne alkoi valumaan porukkaa koko ajan enemmän. Huomasin myös jossain vaiheessa, että siellä oli vähän kauempana kolme poijua 25 m välein. Päätin, että lauantaina laitan paremmin päällä pysyvät bikinit ja menen uimaan siihen. 

Ihme pelleilijä...

Käskinkin sen pois pilaamasta kuvia

Piispanlinna

Piitsi ja uintirata 75 m

Kalaparvi vallihaudassa

No loppupäivä meni sitten taas syödessä ja tutkiessa paikkoja.  

Aika komeita kuvia löyty Kohdun varrelta, hilpeä kadun nimi

Tollaset mäkin haluun ovenpieleen

Lauantai alkoi samalla tavalla eli parilla spa hoidolla ja sitten suunnattiin taas rannalle. Uiminen sai pientä takapakkia, kun havaitsin, että olin unohtanut toisista bikineistä puolet kotiin eli alaosan. Totesin vaan, että sitten täytyy vain toivoa, että mukana olevat vain pysyy päällä, mutta uimaan menen. Rannalla oli lauantaina beach volley kisat, joten porukkaa ja elämää oli. Ranta oli kyllä kaikin puolin ihan mahtava. Siellä oli kahvila, suihku, vessat jne. Kävin räpiköimässä sen 150 m eli rata ees taas, bikinien yläosa meinasi lähetä heti karkuun ja vedessä oli ällöjä kasveja rannan tuntumassa. Menin siellä yhhyh paniikissa. 5 min uinti oli tarpeeksi ja vesi ei tuntunut edes suolaiselta sen Välimeren pulahduksen jälkeen.

Biitsi ja bileet

Linna ja sen hauta, meinaa vallihauta. Tonne ois kyl ollu ikävä puota haarniskassa

Melko jykevä portti

Linna oli mielenkiintoinen. Siellä oli myös Viron historiaa esitelty aika kattavasti. Sekin oli mielenkiintoista. Tämän jälkeen hotellille ja tietty syömään. Oli kyllä vähän ryytynyt olo sen jälkeen ja taisimme molemmat nukahtaa, jonka jälkeen menimme vain syömään ja nukkumaan. Aamulla oli edessä taas aikainen herätys ja paluumatka.

Tuulimyllyjä mantereella, lautalta kuva

Paluumatka meni nopeasti Tallinnaan, varmaan siksi, että onnistuin nukahtamaan. Laiva oli ihan täynnä, mutta ei se vaatinut muuta kuin vähän pitkää pinnaa. Se mikä aavistuksen häiritsi oli suomalaisten valitus "ruuhkasta", mutta siitä huomaa, että Suomessa saa kulkea aika väljästi. Mietin vain mitenköhän ne raukat selviäisivät, jos joutuisivat oikeasti kunnon tungokseen...

Kotiin päästyämme kävin illalla juoksemassa rauhallisen melkein 7 km lenkin ja mietin matkalla, että ei puutu enää kuin se meren ranta vierestä niin voisi kuvitella olevansa vaikka Floridassa juoksemassa. Sellainen auringonlasku ja lämpö puoli yhdeksältä illalla. Teräsmieskin kävi vetäisemässä kesän ensimmäisen pyörälenkin, 18 km, keskiviikon Hauhon jokamiestriathlonia varten. Juoksi se vielä sen päälle reilun 5 km reippaasti.

Nyt sitten hakemaan Eetu koira kotiin sen kesälomalta Nokialta ja illalla osallistun vielä Triathlonteam226 harjoituskisaan, jossa matkoina oli muistaakseni 300-10-3. Huomenna takaisin ja viimeisen viikon kunniaksi pitää tehdä ne kaikki tekemättömät kotihommat, jotka eivät jostain syystä ole hävinneet mihinkään vaikka on kuinka toivonut ja odottanut :D