Watteja

Lauantaina odottava koitos pisti vähän jännittämään, kun luin wattbiken kotisivuilta millainen pyörä on. Olin ihan oh my ja totesin, että pitää päästä koittamaan vekotinta ennen kisaa. Katsoin sitten listan missä pyöriä on ja totesin Liikuntamyllyn Myllypurossa parhaaksi vaihtoehdoksi. Ei se sitten ollutkaan niin monimutkainen, kun olin luullut. Kokeilin pyörää HCTssä ohimennen, mutta siitä ei jäänyt oikein mitään mieleeni. Muuta kuin se miltä se näyttää :D

Olin tutkinut testejä samalta sivulta ja päädyin 3 min aerobiseen testiin. Oli kyllä melkoisen rankka, mutta niin pitikin. Siinä oli pari tyyppiä, jotka olivat olleet ennen minua polkemassa ja sanoivat, että tuolla testillä saa kyllä aika hyvän käsityksen omista voimistaan. Poljin sen kolme minuuttia niin täysiä, että ei meinanneet jalat enää kantaa sen jälkeen. Kesti varmaan minuutin, että pääsin edes pois pyörän päältä. Teräsmies oli onneksi mukana ja hänen piti vääntää jalkani irti klosseista, koska jalat eivät totelleet. Sitten menin notkuvin polvin istumaan, puuskuttamaan ja odottamaan, että hän saa tulokset kuvattua puhelimellani.

Matkaa tuli 3 min 1.96 km ja keskinopeus huimat 39.2 km/h ja 239 W

Kisassa pitää aloittaa vähän rauhallisemmin, kun tuossa en tajunnut ensin katsoa oikeaa kohtaa näytöstä ja poljin aivan liian kovaa. 1 km matka, joka on ensin, niin sen pystyn vetäisemään varmaan 4 vastuksellakin niin ei lähde niin lapasesta :D Tämän testin tein 3 vastuksella. Magneettivastus oli 1 eli nollavastus. Ensimmäisen minuutin aikana kiskaisin tässä 720 m eli vähän kun vielä rypistää niin saa sen matkan vähän reiluun minuuttiin. 4 km menee sitten varmaan 6 min ja risat tämän päiväisen perusteella. Ei taida riittää mihinkään kisaa ajatellen :P Mutta, ei se mitään. Kerta se on ensimmäinenkin. 

Wattbiken sivuilla on myös tehoaluelaskuri. Pitää vain tietää maksimisyke ja minuutin maksimiteho eli 3 minuutin testin keskiteho. Ihan hyödyllistä tietoa muutenkin mielestäni.
 

Näillä tietää sitten treenata

Eilen kävin rääkkäämässä nahkaani ja käsiäni tankotanssitunnilla. Ostin vihdoin kuntosalijäsenyyden Hyvinkään Fit24 ja siellä on myös tankotanssia. Oli vain järkytys edelleen herkälle iholleni nämä Fitpolet joissa on parempi pito kuin kromisessa tangossa johon olen tottunut. Ei ihan lähtenyt nahka kämmenistä, mutta sisäreidet on edelleen arat. Jos nyt jaksaisi roikkua kotonakin vähän tangossa niin kestäisi tehdäkin jotain siellä tunnilla ilman tuskaa ja uikutusta.

Huomenna menen uimaan ihan varmasti, koska tiistaina en sitten kuitenkaan jaksanut mennä. Taitaa olla enemmän syysväsymystä eikä oikeaa väsymystä sitten kuitenkaan, koska treenin jälkeen on ihan hyvä olo ja uni tulee huomattavasti paremmin. Nyt sitten taas saunan kauttan nukkumaan :)

Kroppa huutaa treeniä

Mistä sen tietää? Minä ainakin tiedän sen siitä, että migreenit tekevät paluun. Nytkin ollut vähän reilun viikon sisällä kuusi kertaa eli paketillinen lääkkeitäkin mennyt... Täytyy nyt toivoa, että ei mene pahemmaksi säryn muodoksi eli hortoniksi. Sitten saattaa joutua jo menemään terveyskeskukseen lääkittäväksi.

Eilen kävin lääkitsemässä treenien tarvetta n. 8 km reippaalla juoksulenkillä. Kauniissa, mutta vähän kylmässä säässä tuli juostua. Varjossa melkein paleli ja auringossa tuli kuuma.

Pohjalla. Vanhan järven siis.

Vähän erilaista maisemaa viikon takaiseen

Illalla menin vielä intopiukeana triathlonspinniin. Jännitti vähän miten sen jälkeen tulisi uni, kun oli aika rankka puolentoistatunnin setti. Pitää nyt vähän polkea jos meinaan selvitä lauantaina Wattbike setistä Lahdessa. 1 km menee varmaan ihan heittämällä, mutta 4 km voi jo vähän tuntua :D Keskiviikkona jos pääsee uudestaan spinniin niin taitaa olla aika hyvä. Uni tuli kyllä kaikesta huolimatta niin, että heilahti.

Tänään kävin hierotuttamassa jälleen jalkojani. Aina yhtä hyvät eli ihan jumissa :D Etureidet paremmat, mutta sääret ja pohket pahemmat. Mitähän sitä niille keksisi, kun ei se venyttelykään tunnu mitään auttavan. Alaselkä on myöskin yksi iso kipu. Nyt tuntuu jalat vähän kipeiltä, mutta hyvällä tavalla vaihteeksi.

Hankin myös vihdoin sen jäsenyyden kuntosalille, missä käyn näissä seuran spinneissä. Pääsen nyt vähän lähemmäksi ja taloudellisemmin mm. tankotunneille. Juoksumatot ja muut mahdollisuudet mukaan lukien :)

Jos nyt taas vähän unta palloon, kun viime yönä en ehtinyt nukkumaan kuin kuusi tuntia. Ihan liian vähän, joten koko päivä on mennyt vähän koomassa. Huomenna pitää ehdottomasti jaksaa mennä uimaan, koska en ole vielä aivan varma jaksanko mennä perjantaina lauantaita ajatellen. No senkin näkee sitten mikä on olo silloin.

Itävallassa

Täällä ollaan iloisesti vielä pari päivää, työn merkeissä laitekoulutuksessa. Urheilla en ole kauheasti ehtinyt, mutta eilen testasin hotellin ns. kuntosalin. Siellä oli kaksi pyörää, juoksumatto ja mikähän-se-nyt-on crosstrainer? Uima-allaskin löytyy, mutta aika mini. Poreallas kattoterassilla taitaa olla parasta :D

Pyöräilin 30 min ja koitin ensimmäiset 10 min saada jotain selvää saksankielisestä laitteesta. No luovutin ja poljin nousevalla vastuksella 20 min. Kyllä siinä hiki tuli. Sitten juoksin vielä 25 min matolla samalla tyylillä. Sen jälkeen pulahdin vähän altaaseen ja poreisiin.

Olen koittanut olla mättämättä kauheasti ruokaa ja vehnäolutta, vaikka mieli tekisi kaikkea hyvää, koska sain vihdoin painoni alle 70 kg. Yksi syy oli mahtava ripulidietti... Koitan nyt saada itseni sinne 66 kg ainakin.

Muutamia kuvia mahtavista Alpeista, Innsbruck - Radfeld väliltä ja vähän Italian pikavisiitiltä. Piti käydä siellä syömässä pizzaa :D Täällä satoi noin viikko sitten 20 cm lunta. Se rikkoi ja kaatoi paljon puita, mutta enää siitä ei ollut paljoa jäljellä. Tiistai keskiviikko välisenä yönä oli satanut ja vuorten huippuja verhosi ohut lumi. Rajan näki selvästi.

Maanantai aamuna

Dataconin aulassa on kiva lohikäärme suihkulähde

Koitettiin mennä vuorille, mutta kiskovessa ei mennyt enää kuin 850 m

Tätä kuljentinta käytti moni downhill laskija ylös mennessä. On varmaan ihan siistiä laskea noita rinteitä alas.

Olihan sieltäkin ihan kivat maisemat

Pikkuallas

Vekottimet

Lumiset huiput keskiviikko aamuna

Italian visiitille ja Innsbruck eri kulmasta kuin yleensä

Vipitento

Ai että, tuli ihan ikävä Italiaan. Eiköhän sinne pääse vielä joku päivä pidemmäksikin aikaa :)

Treenileiriä odotellessa

Joskus toivoo, että aika kuluisi nopeammin. Nyt on sellainen hetki. Ilmottauduin tuossa alkuviikosta Jarmo Hastin vetämälle triathlon viikonloppuleirille. Odotan sitä aivan hullun lailla. Siitä on hyvä aloittaa taas kunnon treenit. Vähän jännittää miten selviän hengissä viikonlopusta ja pitää pysyä myös terveenä... Olen tottunut menemään tällaisiin juttuihin yksin, mutta kivaa, että Salkin on lähdössä sinne myös, niin tuntee edes yhden ihmisen siellä ennestään. Sinne mahtuu kuulemma vielä, että äkkiä nyt ilmoittautumaan ;)

Tämä viikko on mennyt ihan mukavasti treenien puolesta ja toivottavasti menee jatkossakin. Eilen kävin juoksemassa 5.6 km pimeassä otsalampun kanssa. Olen vähän kyllästynyt juoksemaan noita kävelyteitä, joten päätin lähteä metsään vaellusreitin toiselle pätkälle, joka menee tästä läheltä sopivan lenkin sekin. Tällä pätkälle ei ole pitkospuita ja siksi se sopii mielestäni paremmin juoksemiseen. Soratietä/polkua enimmäkseen. Olen edelleen hämmästynyt siitä miten olen alkanut nauttimaan juoksemisestakin :) Eilen oli myös todella lämmin ilta. Oli aivan hämmästyttävä ero edelliseen parin viikon takaiseen lenkkiin, jolle meinasin jäätyä. Vaatetus oli ihan sama ja eilisellä lenkillä tuli melkein kuuma, kun pari viikkoa sitten meinasin jäätyä vaikka juoksin aika kovaa.

Tänään vielä uimaan ja sitten saan teräsmiehen kotiin vihdoinkin. Huomenna, jos on lämmin, voisi harkita pikku pyöräilyä. Ei mitään pitkää, koska pyöräily lähtee aina lapasesta vauhdin huumassa... Ensi viikosta en osaa sanoa mitään, koska lähden taas työmatkalle, tällä kertaa Itävaltaan. Ehkä uin, jos hotellilla on hyvä allas ja juoksemista voisi harkita, mutta voi olla, että ei ehdi/jaksa. Nyt ruokaa ennen pulikointia :)

Löysin kuvan, jonka olin unohtanut laitta tänne. Tasan kk sitten. Olipas vielä vihreää.

Elpyminen

Alkaa olemaan parempi meno. Eilen oli töissä vielä vähän heikko olo sitten kuitenkin, vaikka sunnuntaina olin käynyt metsäkävelyllä koiran kanssa ja pyörinyt itseni ympäri mukamas ylienergisenä. Miten voi olla ylienerginen, kun ei syönyt melkein viikkoon mitään. Tänään alkanut vasta tulemaan näläntunnetta. Kuten juuri nyt. 

Minulla oli siis stressiperäinen suolistotulehdus. Olen kärsinyt pienen ikäni paksunsuoleni kanssa vaikka mistä ja nyt se sitten taas näytti pahimmat puolensa, kun pitkittyneestä stressistä sitten suuttui totaalisesti. Ei pitäisi stressata... EiPÄ. Tämä kyllä sai taas pohtimaan miksi stressaan ja mitä. En niinkään stressaa asioita vaan sitäkin enemmän ihmisiä. Sosiaalisten tilanteiden kammoni ei kuulemma näy päällepäin, mutta sisällepäin se kyllä tuntuu senkin edestä. Pyrin välttelemään ihmisiä, jotka se aiheuttavat ahdistusta, mutta ei se aina onnistu. Siinä on nyt seuraava asia mikä pitää opetella sietämään ilman ahdistusta.

En ole siis pystynyt palaamaan treenaamisen pariin aivan niin kuin suunnittelin, mutta se nyt ei oikeastaan yllättänyt. Yleensä jos olen erehtynyt suunnittelemaan jotain, niin universumi puuttuu asioihin ja laittaa ne ihan uuteen järjestykseen. Olin kyllä viime viikkoisen nukkumisen tarpeessa, koska kamalat silmäpussitkin katosivat :D Kaikella on joku tarkoitus. 

Sunnuntaina lähdin koiran kanssa kävelylle kahdestaan, kun teräsmies lähti maailmalle kouluttautumaan työnsä puolesta. Sää oli yllättävän lämmin ja ihanan aurinkoinen. Vähän reilun tunnin reipas 6.2 km lenkki tuli tehtyä.

Sinne olisi tarkoitus mennä

Eetfartti kävi vähän pulahtamassa

Pitkospuita pitkin auringossa

Ihana etukamera...

Sieltä tultiin

Tuonne mennään

 Maanantaina kävin hierotuttamassa jälleen jalkojani. Eivät olleet niin jumissa kuin yleensä eli totaali lepo tehnyt tehtävänsä viime viikolla. Nyt päästiin sitten ongelman ytimeen, joka löytyy katkenneen hermon ympräistöstä oikeasta jalasta. Ai että teki kipeää. Alaselkää käsiteltiin myöskin huolella ja se teki todella hyvää. Kotiin ajaessa aloin miettimään, että eipä ole aikoihin tuntunut selässä näin hyvältä. Nyt se on hieman kosketus arka, mutta tuntuu edelleen hyvältä.

Äsken kävin vähän uimassa. Sain uida ihan keskenäni :D Kokeilin myös syntymäpäivälahjaksi itselleni Swimshopista tilaamiani lättäreitä, pullarilautaa ja kameleontti uimalakkia. Kaikki toimi loistavasti. En uinut kuin sen normi 750 m, kun pitää yrittää päästä nukkumaankin ja olen edelleenkin niin hidas.

Uintivermeet

 Nyt äkkiä nukkumaan.

Taas kipeenä

Alkaa kyllä vähitellen riittää mulle nää sairastelut... Tämän kertainen tuli kyllä ihan puskista. Maanantaina HyPyn syyskokouksen jälkeen ihmetteliln vähän vatsaani joka kipuili ja oli turvoksissa. Ajattelin, että olen vain niin väsynyt ja se menee kyllä aamuun mennessä ohi. Vaan kun ei mennyt. Paheni vaan.

Tiistaina alkoi pukata kuumetta, joten lääkäriin. Diagnoosi divertikuliitti. Olin vähän ohhoh eihän mulla mitään ummetusta ole ollut. Vanhusten tauti yleensä ja aiheuttajana useimmiten ummetus ja riskiä lisää vähäkuituinen ruokavalio, ylipaino ja liikunnan puute. Enkä omaa mitään näistä jälkimmäisistäkään. Ajattelin sitten, että ei kai se vanhuus tule yksin ja sopiihan se, kun perjantaina synttäritkin :D Reseptit kirjoitettiin kahdelle tymäkälle antibiootille, kymmenen päivän kuuri. Apteekin kautta kotiin nukkumaan loppupäiväksi. Keskiviikko meni aika unisissa merkeissä myöskin, tosin taudin kuva muuttui hieman.

Kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa eli ei siitä sen enempää

Tänään aamulla raahauduin heikkovointisena verikokeeseen ja myöhemmin iltapäivällä kuulemaan lääkäriltä tulokset, joka totesi, että en tarvitse lääkkeitä. Ihan hyvä, koska en ole antibioottien suuri ystävä. Toinen antibiooteista alkoi jo tulemaan läpi eli suussa maistui pahalle koko ajan. Nyt pitäisi vain koittaa ainakin juoda, alkaa olemaan nestehukkaa, ja syödäkin pitäisi. Vähän vaan turhauttavaa edelleen, kun tulee kaikki läpi.

Aamulla terveyskeskuksesta kotiin kävellessä huomasin yhdessä päiväkodissa olevan ilmeisesti kotieläinpäivä. Ihana ajatus. Sielä oli lampaita, kanoja, ankkoja, pupuja, possu, vuohi sekä aasi ja poni joilla sai ratsastaa.

Vuohi päiväkodin pihalla. Jostain syystä se sai olla aika rauhassa.

Kaunista, mutta kylmää

Kävelin parin kilometrin matkan kotiin aika hiljakseltaan, koska oli niin hutera olo, mutta piti saada raitista ilmaa parin päivän nukkumisen jälkeen. Saattoi hoippuva kulkemiseni vähän näyttää kyllä epäilyttävältä... Ensi viikolla koitan mennä töihin, mutta jää se huomisen tanssitunti kyllä tällä kertaa. Ensi viikolla uusi yritys. Nukkuessa mennyt taas loppupäivä, kummasti tauti vie voimat. Mutta näihin poreileviin tunnelmiin... Ja takaisin nukkumaan.