Reidet räjähti

Tässä on ollut niin tasaisen tappavaa puurtamista treeneissä sen verran mitä on pystynyt, eikä sinällään mitään erikoista mistä olisin keksinyt/muistanut/jaksanut kirjoittaa joitain järkevää, niin meni taas kuukausi näköjään. Sauvakävelyä ja pyöräilyä trainerilla pääsääntöisesti. 

Viime viikolla sain vihdoinkin ehjän viikon treeneissä. Sitä ennen oli lokakuun lopusta puolitoista viikkoa todella tuhnu fiilis. Se näkyi Omegawavessakin stressinä ja vastaanottavaisuuden laahaamisena. Sitten simsalabim, yksi lauantaiaamu oli hyvä olo jo herätessä ja ei haittannut edes kaatosade tunnin sauvakävelyä. Alkaa vissiin kroppa normalisoitua.

Silloin joskus lokakuun puolella, kun tuli sitä lunta tännekin hetkeksi. Mäkitreenin kesken piti pysähtyä ottamaan kuva, kun oli niin kaunis maisema.

Viimeksi, kun kirjoitin oikein treenaamisesta, valittelin reisieni kipuilua polvien yläpuolelta. Ollut aika kivuliasta kaikki istuminen ja ylös nouseminen, kun repivä kipu häirinnyt. Missään muussa tilanteessa sitä ei ole tuntunut ja levossa vaan paheni. Luovuin jo melkein toivosta, kun kaikkeni taas tein. 

Kunnes tuli viime lauantaina 90 min sauvakävelyn sekaan askelkyykkyjä 6x30m minuutin palautuksella. Ensimmäisen jälkeen reidet räjähti. En meinannut pystyä enää kävelemään ja mietin mitän h***ssä saan tehtyä loput ja käveltyä vielä kotiin :D Mutta, ei sattunut polvien päälle askelkyykkyjä tehdessä, niin kuin pelkäsin, eikä setin jälkeenkään. Reisiin ja persaukseen kyllä sattui muuten. Kiukulla tein loput viisi ja köpöttelin kotiin. Tuli kyllä vähän sellainen olo, että tätä jalkani olivat kaivanneetkin.

Kotona vähän hihitytti oli jalat niin kaikkensa antaneen tuntuiset. Sunnuntaiaamuna ei enää naurattanut niin paljoa, koska piti lähteä pikku pyöräilyn päälle uudestaan kävelemään ja kyykkäämään samaa settiä. Toivoin pyöräilyn vähän aukovan reisiä, mutta eipä ollut mainittavaa apua, kun jouduin työntämään sauvoilla itseäni aluksi eteenpäin, että pääsin edes liikkeelle. Sitten tuli se hetki taas, kun piti aloittaa askelkyykyt. Melkein huusin ääneen keskellä puistoa, mutta selvisin. Ja kummasti alkoi helpottamaan joka setillä. Sillä se lähtee millä se on tullutkin.

Se lauantai, kun vettä tuli kaatamalla koko tunnin lenkin ajan, mutta ei haitannut!

Eilen oli sitten aamulla kiva koittaa tulla portaita alas yläkerrasta 10 kg lisäpainon kanssa. Sitä ennen oli pitänyt ravata koko yö lohduttamassa sitä punnusta, kun iski nuha ja nenä tukossa on ilkeä nukkua. Jossain vaiheessa yötä en päässyt enää sängystä ylös, kun jalkoja särki jo niin vietävästi ja väsytti kuolettavasti. Sitten piti valitettavasti herättää teräsmies apuun. Mietin särkylääkkeenkin hakemista, mutta olisi pitänyt mennä taas alakertaan ja portaat eivät juuri houkuttaneet sillä hetkellä ihan kamalasti. Kärsin kaikessa hiljaisuudessa aamuun asti.

Illalla pääsin onneksi LPG:hen ja siitä oli huomattava apu. Tänään onkin päässyt jo liikkumaan melko normaalisti. Koitin vielä elvyttää lisää venyttelemällä. Ehkä sitä huomenna pystyy taas polkemaan pyörää.

Tänään satoi sitten ihan kunnolla taas märkiä rättejä

Ai niin ja uutena juttuna tuli hankittua vastuskuminauhat uinnin kuivaharjoitteluun valmentajan ohjeistuksesta. Vetäisin reteästi ensimmäisen kerran 4 liikettä 4x30s toistoilla ja totesin sen jälkeen teräsmiehelle, että en varmaan nosta Akselia huomenna... Piti siinä pieni tauko pitää ennen seuraavaa kertaa ja kerätä käsiä ja rohkeutta, kun nyt tiesi miten petolliset ne kumpparit voi olla :D