tiistai 19. joulukuuta 2017

Pienin askelin

Edellisen postauksen jälkeen, ette ikinä arvaa! Tulin kipeäksi. Taas. Meinasi vähän verkkarit revetä, mutta ei jaksanut repiä. Akselille tuli silloin, kun viimeksi kirjoitin, maanantaina ensin taas flunssa. Sitten itsellä alkoi keskiviikkona teräsmiehen kanssa. Samalla alkoi pikkumiehen maha löystyä. Ajateltiin sen johtuvan jostain ruuasta tms. 
 
Se keskiviikko oli kuitenkin kamala, kun toinen valittaa mahaansa ja itse on ihan raato. Torstaina teräsmieskin jäi kotiin sairastamaan, mikä oli ihan hyvä, kun sitä paskaa alkoi tulemaan kiihtyvällä tahdilla ja vaippoja vaihdettiin melko tiuhaan tahtiin... Illalla sitten selvisi todellinen syy, kun vaihdettiin vaipan lisäksi vaatteita taas ja lakanoitakin. Oksennus lensi kaaressa, onneksi kodinhoitohuoneen lattialle. Itse hajosin väsymyksen ja huonon olon takia hetkeksi ihan atomeiksi, mutta palasin pienen keräilyn jälkeen vaihtamaan niitä lakanoita. Jossain vaiheessa sain toisen oksennuksen päälleni. Siinä meni jo peittokin lapselta vaihtoon...

No kaikesta selvittiin ja muut parani, mutta minä en. Viikkoa myöhemmin hain taas antibiootit poskiontelotulehdukseen. Olin koittanut edellisenä iltana pyöräillä, kun päivällä rattaita hangessa työntäessä oli ollut ihan hyvä olo, mutta pyöräillessä alkoi ottamaan henkeen niin pahasti, että luovutin ja totesin, että ei toimi. 

Törkee keli välillä

Lauantai aamuna päivystyksessä istuessani mietin ja synkistelin, että pitääköhän perua kaikki ensi kesän kisasuunnitelmat kuitenkin, kun ei tästä taas tunnu tulevan yhtään mitään...

Resepti kourassa kotiin

Tuli käytyä hammaslääkärissäkin, kun hampaat murenee suuhun

Mutta nyt on taas viikko treenejä takana! Melkein sain kaiken tehtyäkin, mutta viikonlopun reissaamisen takia ei jäänyt aikaa yhdelle 30 min pyöräilylle enää. Koitin juoksuakin yli vuoden tauon jälkeen ja se oli ihanaa. Pieniä minuutin pätkiä, jotka oli ihan tarpeeksi, kymmenen kertaa. Kyllä, tätä lisää.


Juoksun jälkeen on helppo hymyillä

Sarvan nastalenkkarit on edelleen ihan parhaat omaan jalkaan ainakin

Eilen tuli käytyä LPGssä ja selkä on taas kunnossa. Taisin jossain vaiheessa kipeänä nostaa Akselia yöllä vähän huonosti, kun ollut selkä pari viikkoa vasemmalta niin kipeä. Syy taisi olla yhdessä kylkiluussa, joka hoidettiin nyt paikoilleen tai jotain sen suuntaista. Huomattavan paljon parempi olo, kun pystyy taas hengittämäänkin kunnolla.  

10 kg etureppu olikin aika rankkaa kannettavaa tunnin kävelyllä

Vähän laittoi kyllä taas universumi jännitysmomenttia viikkoon, kun pikkumiehelle tuli nuhan tynkää. Olin ihan kauhuissani, että ei taas... Ehkä ne on ne hampaat, kun maha on myös löysällä ja ruokakaan maistu normaaliin tapaan... Toivottavasti, kun en jaksa enää sairastaa.

Pikku pallero


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti