Kovaa yritystä ottaa rennosti

On se kummallista, että pitää oikeen koittaa asennoitua siihen, että ei ole pakko tehdä mitään, jos ei jaksa. Kun nyt ei ihan oikeasti tahdo jaksaa. Mieli tekisi ja hinkuisi, mutta voimat riittävät juuri töissä käymiseen. Lopun ajan koittaakin sitten vaan selvitä. Eli päivät koostuu nykyään lähinnä siitä, että käyn töissä, nukun ja syön. Kaikki muu on plussaa. Viikonloput ovat pieni helpotus, kun jaksaa tehdä muutakin, kun ei tarvitse väsyttää itseään töissä. 

Maanantaina kävin toisen kerran akupunktiossa. Tällä kertaa neulat keskittyivät alaselän alueelle. Nyt ei tullut myöskään ihan niin totaalista nukahtamista siitä. Tiistaina kävin LPGssä ja jalat olivat ihanan kevyet sen jälkeen hetken aikaa. Nestettä on, koska olen ihan pinkeä ja jopa hoitopuku jätti painaumat.

Ihan parhaita patukoita! On niin maku kohdillaan. Näillä jaksaa töissäkin, kun välipalaksi vetäisee

Kroppa otti ja pullahti kauttaaltaan viikko sitten. Ne piilossa pysytelleet +15 kg ilmestyi sitten vihdoin turvotuksen muodossa jostain. En saanut enää liivejä kiinni viikko sitten sunnuntai aamuna ja olin ihan järkyttynyt suorastaan. Ajattelin sen olevan ohimenevää. Töissä tuli pientä vinoilua parilta työkaverilta sitten, mutta siis meillä se on ihan normi päivä. Leikkimielistä vittuilua puolin ja toisin :D Mutta se todisti sen, että en ollut vain kuvitellut asiaa. Koska siinä vaiheessa, kun miehet huomaa jotakin, niin se on jo paljon ;)

Lounas torstaina Myyrmannin Just vegessä. Oli aika kivaa vaihtelua pizza, kebab, burgeri ym linjaan tuo paistetut kananmunat aavistuksen tulisessa tomaattikastikkeessa, seuranaan kuskusta, herkullista salaattia ja vuohenjuustoa. Ja tuo lämmin vastapaistettu leipä. Omnomnom.

Olen alkanut syvästi katumaan sitä, että joskus nuorempana tuli naurettua isosiskolle hänen raskaana ollessaan, että "ootpas melekonen ryhävalas". Kovin vähän sitä silloin tiesi, että taitaa olla sukuvika :D Kyllä tässä on odotettavissa varmaan vielä vähintään 5-10 kg lisää siis. Oh mään. Kateeksi meinaa käydä niitä joilla on pieni maha ja paino nousee vaan pari kiloa. Se ei vielä haittaa elämää. Nyt ei meinaa jaksaa kiivetä portaita, kun tulee hiki jo siitä ja hengästyy...

Hyötyliikuntaa olen koittanut jossain määrin harrastaa edes ja keskiviikkona tuli käveltyä. Torstaina joogasin taas. Perjantaina tuli samaa kuin keskiviikkona eli kävelyä koiran kanssa.

Eilen pääsin pitkästä aikaa hierottavaksi, kun en ollut saanut varattua sopivaa aikaa aikaisemmin. Akupunktio oli nostanut sen vaivan tuolta vasemmalta puolelta selästä vihdoin esiin. Ja se oli kipeä. Kamala pahkura ihan rangassa kiinni puolessa välissä selkää. Sitä sitten hieroja moukaroi ainakin 20 min ja sitten se alkoi vähitellen aukeamaan ja vaiva alkoi siirtymään alaspäin.  

Nukkumaan mennessä huomasin, että selkä oli siitä kohdasta ihan kosketusarka. Mutta nyt tässä kirjoittaessa huomaan, että en ole pitkään aikaan pystynyt istumaan tässä nojatuolissa näin kauaa eli taitaa olla parempaan päin. Olihan se melkoinen jumi kuitenkin ja seurannut elokuusta asti.

Uidessa oli myös kiva huomata, että vartalonkierto tasapainottui vihdoin. Ei ollut enää niin toispuoleisen tuntuinen. Mutta ei sitä tahdo jaksaa kuitenkaan enää uida. Kilometri tuntuu toisaalta ihan hullun lyhyeltä, mutta alkaa sekin olemaan jo liikaa.

Viisi viikkoa vielä loman alkuunkin. Täytyy koittaa jaksaa. Toisaalta töiden ansiosta sitä jaksaakin, kun on jotain tekemistä päivissä ja aika kuluu nopeammin.