Neulatyynynä

Taas vaihteeksi parempi viikko paketissa. Alkuviikosta olin vielä huomattavan väsynyt ja meni aika nukkumiseksi töiden jälkeen. Tiistaina otin taas itseäni niskasta kiinni ja jatkoin jooga linjalla. Auttoi, pakko myöntää, turvotukseen ja selkään taas.

Keskiviikko aamuna oli ihan häikäisevän kaunista

Ei ollut vielä aavistustakaan millaiseksi sää muuttuisi

Keskiviikkona pakotin teräsmiehen kuskiksi sinne akupunktioon. Onneksi, koska sääkin oli melko karmea. Melkein myöhästyinkin sieltä, kun oli niin tahmeaa liikennettä... Lumi yllätti taas autoilijat, ainakin jotkut. Kyllä se tie on siinä missä se on ollut ennenkin... 

Selkääni laitettiin yhteensä kuusi neulaa. Kaksi alaselkään, kaksi puoleenväliin ja kaksi hartioihin. Pelkään pistämistä tai ahdistun siitä ainakin ja kaksi ensimmäistä meinasi aiheuttaa pientä paniikkia, mutta sain itseni rauhoittumaan kuitenkin. Vähän se nippaisi, kun neula laitettiin, mutta sitten en oikeastaan edes huomannut niitä. Siinä sitten kyljelläni pötköttelin ~20min ja onnistuin nukahtamaankin itseltäni salaa. 

Torstai aamuna, kun lunta oli tullut enemmän kuin koiralla jaloissa pituutta

Se mitä piikittely teki ei ole ehkä niin konkreettisesti kuvattavissa tai itse en ainakaan löydä sanoja miten sen saisin kuvattua. Kyllä se ainakin rentoutti. Olin ihan unessa koko illan ja odotin, että pääsisin nukkumaan. Ja kyllä sitä sitten nukuttikin harvinaisen hyvin. Se oli kyllä maailmanluokan ihme, kun heräsin torstaina ja minua ei väsyttänyt! Oli todella kummallista herätä niin. Eikä kiristänyt vanne, niin oli helppo hengittää.

Illalla otin toisen kerran joogat tälle viikolle. Selässä tuntui huomattavasti paremmalle, mutta jostain syystä alkoi taas yöllä kiristymään. Ei meinannut löytyä mitenkään päin hyvää asentoa ja ahdisti. Pikkukaverikin piti sellaiset potkunyrkkeilyt, että eipä paljoa helpottanut nukkumis yrityksiä. 

Ja koira tuijotti. Sen on nyt tällä viikolla ottanut tavakseen vahtia minua todella ärsyttävästi eli tuijottaa sängyn laidalta minua ja eihän siinä voi nukkua! Joutunut pakottamaan sen omaan petiinsä nukkumaan monta kertaa. Voi vahtia minun puolesta sieltä... En kestä sitä haisevaa tuijotusta ja vaikka olisi selin niin siihen herää lopulta. 

Perjantai meni ihan silmät ristissä töissä, kun väsytti vaihteeksi niin paljon. Töiden jälkeen nukahdin sohvalle taas tunniksi, mutta sain potkittua itseni pyörän päälle vielä puoleksi tunniksi. Kannatti. Sen jälkeen oli ehkä vähän vähemmän tärähtänyt olo.

Seuraavan yön nukuin ehkä vähän paremmin, ja kun oli satanut vihdoni tännekin sen verran lunta, että puistoon oli saatu pertsan latu, niin lähdinkin hiihtämään ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä, vaikka siltä se uhkaavasti näyttää. 

Voi luoja, en ole ikinä nauttinut hiihtämisestä niin paljoa. Kai se on, että sekin menee nyt paremman puutteessa :D Pitkästä aikaa sain kunnolla töitä jalkalihaksille ja varmaan koko kropalle. Ensimmäisellä 1.5 km lenkillä sattui käsiin ja jalkateriin, kun ei ole tottunut ja tehnyt mitään noinkaan rasittavaa. Kolmas kierros neljästä taisi olla paras, kun latu alkoi kovettumaan ja suksetkin luistamaan. Ainut miinus oli toppatakki, jossa tuli karmean kuuma, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta vielä, mutta kun en mahdu kuin kahteen takkiin enää ja toinen on valkoinen untuvatakki ja toinen perus toppatakki, musta vielä. Olevinaan hengittävä, mutta meinasin tukehtua silti. Eli viimeisellä kierroksella oli niin kamala hiki ja pissittikin jo, että alkoi vähän haitata tunnelmaa.

Sieltä se tyyris tyllerö vaappuu ja ensimmäinen kierros takana

Parastahan tuossa hiihtämisessä oli se, että vaikka puskin menemään kuusi kilometriä, niin ei tullut mikään paikka kipeäksi. Ei edes lonkat. Kaupassa käyminen vei sitten taas mehut ja jaloista voimat. Se on melkein rankempaa nykyään :D

Tänään lyllersin taas uimaan. Uidessa itseasiassa huomasi taas parhaiten selän kunnon. Kulki ihmeen hyvin, mutta ei sitä silti jaksa uida kauhean pitkää matkaa, kun alkaa vatsaa kiristämään. Kilsan sain polskuteltua kuitenkin mukavasti.

Huomenna akupunktioon uudestaan. Saa nähdä montako kertaa ottaa, että oikenee kunnolla. Lupaavalta näyttää vihdoinkin.