Hävyttömän rankkaa

Kyllä tämä tuntuu olevan joka viikko yhtä arvuuttelua omasta jaksamisestaan. Päivä kerrallaan, mutta se tuntuu olevan jo aika fakta, että ei tässä paljoa jaksa enää ylimääräistä. 

Maanantain ja keskiviikon hyötyliikunta kävelylenkit olivat ehkä kovin suoritus viikolla. Tiistai ja torstai menikin siinä välissä sitten ihan nukkumiseksi. Perjantaina jaksoin vihdoin joogailla. Siitä tulee hyvä olo vaikka kuinka olisi kuuppa jumissa. Itsensä liikkeelle saaminen alkaa vaan olemaan niin suuri ponnistus, että ennemmin jää vaan makaamaan hiljaa paikoilleen. 

Pikkukaveri alkanut taas laajentamaan reviiriään mahassani ja ollutkin vähän kiristystä ja kipuja sen tähden taas pidemmän paremman jakson jälkeen. Onneksi sai tuon selän edes paremmaksi, niin se ei ole niin rassannut enää.

Oli taas yksi kaunis aamu ja auringon nousu

Töissä pitäisi jaksaa käydä vielä 19 päivää. Tykkään kyllä, mutta jaksaminen voi olla sitten oikeasti kohta ongelma. Useina aamuina haluaisin pukeutua vaan peittoon ja jäädä nukkumaan. Alkaa olemaan oikeasti kamalan nihkeää pukeminenkin, kun on niin pahuksen turvoksissa. Sitten on kuuma kuin helteellä vaikka istuisit t-paidassa toimistossa. Ja turvottaa vaan lisää. Onneks on noita kompressio kuteita, niin voi yrittää hakea niillä edes pientä helpotusta jalkoihin. Pinkeä sitä on silti.

Ja nälkä. Se tuntuu olevan koko ajan. Tiistaina neuvolassa terkkari totesikin, kun katsoi sokerirasituksen tuloksiani, että syö. Verensokerini tulevat niin nopeasti alas eli aineenvaihdunta pelaa, että tulee heikotus nopeasti. Tuntuu, että kulutuan suunnilleen saman verran kuin treenatessa, niin paljon saan syödä. Vähän koko ajan, kun ei välttämättä mahdu paljoa kerralla. 

Pitäisi vielä jaksaa panostaa laatuun enemmän. Ei sillä, että herkut edes pahemmin maistuisi. Ruisleipä on alkanut maistumaan paremmalta aamukahvin kanssa töissä kuin pulla. Jos otan pullan, niin parin haukun jälkeen tulee sellainen olo, että miksi otin tämän, kun eihän tämä ole edes hyvää... Kummallista pakko myöntää :D Ehkä se on sitä, että kun kuuntelee itseään, niin tietää mitä tarvitsee.

Pitää varmaan luopua uimisestakin. Tänään oli ensimmäiset 100 m mukavaa, sitten alkoi vähitellen väsymään. Kilometri meni pitkillä tauoilla höystettynä. Olo ei ole kauhen rento kuitenkaan enää uinnin jälkeen vaikka menisi rauhassa ja selällään ja vaikka mitä. 

Ensi viikonloppuna koitan raahautua GoExpoon joutessani. Vähän jännittää miten jaksan, en ainakaan kauhean pitkää aikaa kerrallaan varmaan.