GoExpoilua

Nyt olen antautunut levon valtaan. En jaksanut edes yrittää väsymyksissäni ja se on tuntunut auttavan. Jaksan sentään töissä. Näihin kellojen aktiivisuusmittareihin pitäisi saada raskaus asetus, koska normipäivänä alimman tason aktiivisuudesta riittää itselleni 50%, että olen aika well done, mutta en kuitenkaan niin, että en seuraavana päivänä jaksaisi. Täysi tolppa kostaa sitten seuraavana päivänä.

Alkuviikosta maanantaina kävelin ja tiistaina kävin LPG hoidossa naprapaatilla. Sain hoitoa jaloille ja yläselkään. Se teki hyvää. Aluksi tuntui todella kiristävältä, kun oli iho niin pinkeänä turvotuksesta, mutta 5 min jälkeen varmaan huomasin eron. Maijukin sanoi, että eron huomasi hoitopäässä miten se otti ihoon kiinni eri tavalla, kun alkoi helpottamaan.

Keskiviikkona oli kova yritys lähteä töiden jälkeen kävelylle, mutta kävelin syötyäni suoraan sänkyyn ja nukuin puolitoista tuntia. Olin ihan älyttömän väsynyt, kun ei silmätkään meinanneet pysyä auki. Jaksoin jotenkin tehdä ruokaa ja käydä saunassa. 

Torstai aamuna selvisi sitten väsymyksen ja parin päivän aivosumun syy. Migreeni. Herätessäni mietin, että sattuu päähän. Onko migreeni? Sitten, kun sain kammettua itseni ylös totesin sen todeksi ja otin lääkkeen suoraan tyhjään vatsaan, että vaikuttaa nopeammin. Lääkkeestä tulee aina se hivenen vihlova tunne varsinkin käsiin ja kasvoihin, liittyy varmaan jotenkin verisuonten supistumiseen ja se kestää noin vartin. Nyt se kesti yli tunnin. UAARGH, kun olikin inhottavaa. Töissä en meinannut saada salasanaa kirjoitettua koneelle, kun kädet tuntuivat niin inhottavilta. Mutta, kun tästä selvisi oli harvinaisen pirteä ja skarppi olo. Ainakin sen aivosumun päälle tuntui varmasti siltä. Päikkärit tuli kuitenkin nukuttua töiden päälle ja joogattuakin vielä.

Perjantaina otin chillisti, kun lauantaina odotti messurupeama. Ei yhtään ylimääräistä rasitusta, että jaksan. Se kyllä kannatti.

Tältä siellä näytti kun aloitettiin kiertely

Messuilla oltiin joskun puolenpäivän aikoihin lauantaina ja ei ollut vielä ihan kamala ruuhka. Näytteilleasettajia oli selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna. Triathlonin puolella on käynyt inflaatio, koska nyt on omat messut sille huhtikuun lopussa. Koitan lyllertää vielä sinnekin. Pyöriä oli vähemmän, mutta paljon oli esillä sähköisiä ja ehkä enemmän peruskäyttäjille soveltuvia pyörämalleja. Juoksupuolta oli kivasti ja siellä oli luentoja ja sai testata kenkiä esimerkiksi. 

Piti vähän tankata ennen aloitusta

Itsekin kävin katselemassa uusia Hokia 4runnersin pisteellä, mutta ei ollut Huaka 2:ia. Melkein ostin Vanquish 3:et, mutta ei tässä kunnossa uskalla mitään kenkiä lähteä ostamaan... Varsinkaan uutta mallia... Väri oli kyllä niissä kohdillaan :D

Oishan ne olleet kivan värisetkin

Siinä tuli kierreltyä ja kaarreltua ja katseltua ja juteltua ja sitten ostin oho hups kypärän. Velo&Oxygenillä oli messutarjouksessa pottia ja löysin sellaisen mihin en koskaan kuvitellut itselläni olevan varaa. Koska kypärissä, vaikka tärkein osa onkin pyörän jälkeen, kipuraja menee siinä 250€. Tämä olikin tyyliin puoleen hintaan ja sen jälkeen, kun iskin siihen silmäni, niin se oli siinä. Giron Aerohead MIPS. Sen lisäksi siitä tarttui vielä uudet pyöräilyhanskat matkaan, kun nekin oli ihanan hintaiset ja käteen sopivat.

Sovittelua

Ja voittaja löytyi

Sairaan nopee. Näyttää ainakin siltä tuo päässä.

Sen lisäksi matkaan lähti Shock Absorberit tätä muutoksen aikakautta ajatellen ja nyt jo toiset Compressportin pitkävartiset kompressiosukat pitämään alati turpoavaa olemusta edes niiden osalta kasassa. Ensimmäiset tuli todettua niin loistaviksi, että piti saada ainakin toiset ja samassa paketissa tuli myös kolmas hikipanta. Ei niitäkään liikaa ole oikeastaan, kun yksi on jo niin käytetty :D

Yhteenvetona messut olivat paremmat mielestäni kuin vuosi sitten. Ne olivat ehkä löytäneet taas sen punaisen langan ja tarjosivat kuntolijoille ja miksei kokeneemmillekin uutta ja vaihtoehtoja ja tietoa. Tuoltahan minäkin alunperin keksin triathlonin.

Hieno pyörä

Teräsmiehen Polarit olivat aikoinaan tätä. Vähän on kehitys kehittynyt.

 

Messuilla tuli vierittyä melkein viisi? tuntia. En oikein edes tiedä enää. Hepat piti saada tarkastaa lopuksi ja sitten piti lähteä ihan oikeasti syömään. Verensokeri tuli pidettyä sopivana kaiken maailman maistiaisilla koko ajan, mutta kyllä se ruoka sitten maistui, kun päästiin Jumboon pastalle. Kaupassa käyminen oli melkein ylivoimainen koettelemus, mutta jotenkin siitäkin selvisi, kun oli pakko. 

Tänään en ole jaksanut mitään. Siivota juuri ja juuri, mutta siihenkin piti kerätä monta tuntia voimia. Ja taas mennään alati painavampana uuteen viikkoon ja koitan selvitä.