On ollut kiva katsella muiden onnistuineita kisakuvia ja lukea rapsoja, mutta jossain vaiheessa en vain pystynyt. En pystynyt edes avaamaan facebookia tms, kun aina tuli jonkun maalikuva tai vastaavaa eteen ja itseäni alkoi ahdistamaan, sitten kiukuttamaan ja lopulta itkettämään. Tuntui epäreilulta ja epäonnistuneelta.
 |
| Lonkassa vielä kämmenen kokoinen läntti, mutta muuten ehjät jalat |
Jäänyt vähän juuri se epäonnistunut olo tästä kesästä, vaikka onnistuin pakenemaan Alcatrazista. Jetlaginen sprintti ja migreeni puolikas vielä. Vähän pidempi perusmatka meni nestehukkaa lukuunottamatta aika hyvin Kangasalla. Täysmatkan katastrofi kyllä vetää hiljaiseksi. Piti mennä swimruniin tänään ja lupauduin lähtemään vielä Ahvenanmaalle viestijoukkueeseen pyöräilemään, mutta saa nähdä tuleeko sitäkään, kun on niin raato kipeä vieläkin. Tuntuu vähän siltä, että jäi homma ihan kesken. GRAAAH miten tästä selviää?!
Kai se oli tämmöinenkin vielä kohdattava, kun tähän asti mennyt niin hyvin tai ainakin ilman mitään pahempaa. Olisi pitänyt muistaa, että eipä ole ennenkään minulla mikään onnistunut, niin kuin olen suunnitellut... Varsinkaan mitkään isommat tavotteet.
 |
| Näissä maisemissa tuli korjattua tyhjää päätä |
Miten olen sitten toipunut tällistä? Mitään sen ihmeempiä kipuja ei ole ilmennyt enää tällä viikolla, mutta vähän pisti häiritsemään tyhjä olo päässä. En oikein tiedä miten muuten sitä kuvailisin. Päässä ei liikkunut mitään. Yleensä päässäni kuuluu sellainen ns. pulina, kun miettii huomaamattaan vähän kaikkea tai on sellainen tiedostava olo. Se puuttui monta päivää. Ehdin jo pelästyä, että tuliko tästä nyt pysyvä olotila. Ei se välttämättä olisi haitannut, mutta ei ollut ihan terve olo kuitenkaan.
 | ||||
| Melomistakin pääsin koittamaan ensimmäisen kerran elämässäni. Kuvasta ja elämyksestä kiitos Kanervalle |
Väsymys yllättänyt iltaisin niin, että en saanut pidettyä silmiä auki. Silti olen nukkunut aika ohuesti. Vähän aloin pelkäämään jo masennustakin, kun oli niin outo olo kaiken kaikkiaan. Taisi vaan aivot olla säpissä korjaus ja kunnostustöiden ajan.
 |
| Päiväkävelyllä |
Eilen onneksi palasi normaali pörinä päähän. Olihan se aikamoinen helpotus kuulla taas elämää päänupissaan. Selkäkin kävi nyt vasta oikeastaan kipeäksi. Vasen kylki on sen verran arka edelleen, että en pysty nukkumaan sillä puolella. On siellä jotain pientä murtumaa, kun mm. aivastaminenkin sattuu edelleen ja menin painamaan, kun niin kiristää ja yök mitä rutina tuntui. Tainnut vaan pahimmat lihasjumit helpottaa, niin alkaa vasta kipua ilmaantumaan. Koko viikon olen ottanut iltaisin särkylääkkeen ja lihasrelaksantin, koska paikoillaan ollessa, lihasten jäähtyessä kivut yllättävät edelleen.
Tänään homman kruunasi sitten noidannuoli vasemmassa hartiassa... Pää ei käänny ja edes neljä tuntia Flamingon spassa ei helpottanut tilannetta, vaikka monta saunaa ja allasta tuli kokeiltua. Huomenna sitten töihin. Saa nähdä mitä tästä surkeudesta vielä tulee, kun pää väsyy edelleen vaikka mitään ei kauheasti tekisikään.
 |
| Kotimatkalla Flamingosta odottikin kunnon hirmumyrsky. Oli vähän jänniä hetkiä autossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti