Nenä tukossa viikko

Voisi kuvitella, että olisi jo täysin terve, kun flunssasta on jo pari viikkoa. Jostain syystä se vaivaa edelleen vähän. Nenä on nimittäin tukossa enemmän tai vähemmän koko ajan, paitsi urheillessa jostain syystä. Tuntuu kuin limakalvot olisivat vaan niin turvoksissa koko ajan. Taisi olla jo ennen flunssaa, koska ihmettelin lenkeillä musiikkikuulokkeitani, kun kuuluu niin huonosti. Vika oli kyllä kirjaimellisesti käyttäjän päässä :D

Treenaaminen onkin ollut aika maltillista tämän takia. Tuntuu vähän lihaksissakin oudolta. Ihan, kun ne eivät oikeen jaksaisi. Maanantaina otinkin rennosti ja venyttelin taas dynaamisesti. Säännöllisyys taitaa olla se, mikä siitä tekee hyödyllistä. Luin nimittäin artikkelin "Miksi venyttely ei toimi (niin kuin luulet sen toimivan)". 

Tiistaina sekosin ja menin töiden jälkeen hiihtämään! Edellisestä kerrasta on sen... kolme vuotta varmaan. Hiihdin tuossa läheisen puiston lenkkiä, joka on vähän reilun kilometrin suunnilleen. Tällaiselle suksien kanssa tumpelolle oivallinen latu, kun ei juurikaan ole nousuja tai laskuja eli aika tasainen. Latu oli kuitenkin enimmäkseen jäätä ja alkuun vetinenkin. Sellaista vesi- ja jäähiihtoa. Oikeaa lunta oli ehkä muutamat kymmenet metrit. Mutta täytyy kyllä kehua noita nanogrip suksia, kun ne luisti, no jäällä nyt menee varmaan mikä tahansa ja niillä pystyi kuitenkin hiihtämäänkin. Alkuun oli kyllä homma ihan hukassa :D Tunnissa suksin kuusi kierrosta ja 8.5 km. Ehkä sitä uskaltautuu kokeilemaan vielä uudestaankin.

Mites nää taas toimikaan...?

Kaunis iltakin vielä

Keskiviikkona testailin taas Tacxia. Melkoinen rahastus systeemi, kun kaikesta pitää maksaa, jos haluaa yhtään mitään muuta, kun vain polkea omiaan. Jotenkin se koko höskä antoi ymmärtää, että ne kaikki reitit on siinä paketissa mukana. Aavistuksen kiukutti, kun meni siihen halpaan... Pitihän sitä sitten uteliaana maksaa itsensä kipeäksi ja tajuta, että ei vieläkään kaikkea... Parhaat reitit maksaa sitten jokainen erikseen vielä. TAATANA. Tulisi jo kesä tai edes kevät, että pääsisi ulos polkemaan... Enkä ole vielä ihan sinut sen automaattisesti säätyvän vastuksenkaan kanssa... Liian hieno vekotin.

Keskiviikkona kello sekosi. Meni jotain hiihdosta sekaisin, en yhtään ihmettele :D, koska sen jälkeen näytti, että olisi aktiivisuus pykälät siftanneet yhdellä. Eli istumisesta tuli seisoskelua, seisoskelusta käyvelyä ja kävelystä juoksua. Hätkähdin vain vähän, kun tuohon aikaan aamusta näytti jo kolmostason aktiivisuudella melkein täyttä. Tokeni sitten resetoimalla.

Uimaan pääsi taas torstaina ja perjantaina. Torstaina uitiin mm. kovaa 2x75 m, 2x50 m ja 4x25 m. Väleissä oli tietysti kellumista ja taukoja, mutta kyllä tiesi taas uineensa. Hiihdosta oli tullut lonkankoukistajat tai jotain siitä suunnilta niin kipeäksi, että en loppuverrassa pystynyt enää potkimaan... Perjantaina, kun menin keskenäni polskimaan kipu oli onneksi melkein kadonnut, mutta yläkroppa oli edellisen päivän riennoista sitten ihan poikki. Oli melko raskaan tuntuista menoa se uinti.

Eilen piti mennä wattbike kisoihin, mutta olon takia, joka oli edelleen vähän epämääräinen, päätin jättää taas väliin. Piti sitten kirmata heti aamusta (eli puoli yksi) juoksemaan, kun näytti lunta tulevan siihen malliin, että kohta ei pysty enää, kun on kävelytiet ihan ummessa ja ne aurataan yleensä viimeisenä. Olihan sitä jo sellainen 5 cm kertynyt ja melko raskasta oli juokseminen aika märässä lumessa. Ei se mitään, kirmasin sellaisen 70 min ja melkein 10 km. Sykkeistä kyllä huomasi, että joutui tarpomaan hangessa, mutta voisin melkein sanoa, että teki ihan hyvää.

Oikean vammajalan kanssa, kun on ollut se, että meinaa välillä laahata eli kenkä osuu maahan eteen tuodessa. Varmaan nuo nastakengät ja lumi on sitten pakottanut nostelemaan jalkoja enemmän, kun sitä ei ole ollut enää niin havaittavissa. Tulee askeleestakin pyörivämpi, kun ei juokse kinttu/kintut suorina :D

Tänään oli ihana kotipäivä. En edes pukenut koko päivänä, vaan kuljin kylpytakissa :D Sain kyllä tiskattua, silitettyä, siivottua ja vähän kokkailtua. Sen lisäksi hyppäsin taas pyörän selkään ja poljin 2 h 10 min. Reitiksi valitsin jonkun tekemän 61 km pätkän Hawaiin Ironmanin pyöräilyä. Se oli siis ensimmäinen kolmannes. 

Hohhoh kyllä tulisi äitiä ikävä sillä reitillä vielä tällaisella amatöörillä :D Kauheita mäkiä ja sitten, kun tuo inhorealistinen vastus muistaa sellaisenkin asian, ku vastatuulen. Odota siinä sitten alamäkeä sen pahimmillaan 15 % 3 km nousun jälkeen, kun mikään ei oikeastaan muutu... Vauhti ehkä, mutta ei sitä tuossa paikallaan huomaa... Ehdin ajamaan tuossa ajassa 51 km, mutta pitää ottaa uudestaan, kun olihan tuo nyt hiton hyvä treeni kuitenkin.

Sama setti jatkuu vielä ensiviikollakin, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä hullutuksia voin keksiä taas :D