Hartiat alas ja sukset taas jalas

Oli kyllä taas ihan maukas viikko. Tein myös hassuja havaintoja lisää kropastani ja sen liikuttamisesta. Tuntuu myös siltä, että parin viikon takainen itsensä suoristaminen on oikeasti auttanut selkäkipuihinkin, koska niitä ei enää ole.

Aloitin viikon koittamalla olla kauhean reipas ja menin aamulla heti hiihtämään ennen töitä. Lunta oli satanut lisää, mutta ei oltukaan tehty vielä latuja puistoon. Ajattelin, että onhan sitä ennenkin umpihangessa hiihdetty. Tosin silloin on ollut oikeat murtomaasukset eli kunnon lankut. Nuo upposi hankee kuin kuuma veitsi voihin ja lumi oli sen verran nihkeää, että kertyi vaan suksen pohjaan viiden sentin paakuksi. Seison n. 20 m yrittämisen jälkeen keskellä kenttää ja mietin mitähän hittoa... Mistä on lyhyin reitti pois täältä :D 

Ei oikein luistanut...

En antanut epäonnisen hiihtoretken lannistaa vaan lähdin juoksemaan. Vaikka juoksin ihan super hiljaa tuntui, että keuhkot halkeaa. Ei ole aamu urheilu minua varten selvästikään. 45 min hissuttelin menemään ja sitten olikin jo melkein kiire bussiin loppujen lopuksi, vaikka kuvittelin, että hyvin ehtii käymään suihkussa, syömään ja pukemaan lenkin jälkeen. Ehdin kuitenkin ja pääsin töihin.

Iltapäivällä oli liian pitkästä aikaa kasvohoito. Viikkoa aikaisemmin olin jossain vaiheessa katsonut itseäni peilistä, varmaan liian tarkkaan, ja todennut, että tälle pärställe pitää tehdä jotain. Varasinkin ajan Hydra Facial kasvohoitoon Hoitohuone Lightnessiin, jossa olin käynyt ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten ja todennut sen todella toimivaksi vaihtoehdoksi. Olihan se aika ihana hemmottelu heti ja tuli oikeasti heti paljon parempi olo, kun tiesi, että kaikki sonta on imetty pois.

Vaikka olen tottunut elämään huonon ihoni kanssa, niin ei se ole kauhean mieltä ylentävää katsoa sitä enemmän tai vähemmän kukkivaa naamaa peilistä joka aamu. Varsinkaan, kun töissä ei saa käyttää meikkiä ja urheillessa käytän vielä vähemmän. Eli perus look aika räjähtänyt :D Niinpä jatkoa seuraa vielä tästä aiheesta.

Viime tiistaina tein venytellessäni tämän uuden havainnon. Olen kuullut useasti siitä, että hartiat alas. Olen mielestäni tehnyt niin ja ihmetellyt vähän, kun ne mielestäni olivatkin alhaalla. Katsoin siinä ikkunasta heijastusta, kun heiluin kepin kanssa (meillä ei ole peili kuin eteisessä... Kunnon man cave) ja yks kaks jostain syystä "keksin" mikä siinä on ollut vikana. Tapahtui puoli vahingossa siis. Olen aina vetänyt epäkkäät jotenkin mukana. Johan alkoi tuntumaan ihan eri tavalla venytykset, kun keksin jättää ne matkasta. Hämmästyin niin, että lopetin hetkeksi ja testailin muutosta. Sitten nauratti, että onpas taas ollut tyhmä "moka" ja miksi tämänkin tajuamiseen on mennyt niin kauan?!

Venyttely toimi myös alkuverrana tunnin pyörittelylle trainerilla. Tunnin siinä taas potkin menemään animea katsellessa.

Hieronta "hemottelu" oli taas keskiviikkona. Ihmettelin vähän hierojalle edelleen vaihtelevasti kipuilevaa oikean polven sisäsyrjää. Liikkeessä kun helpottaa ja istumisen jälkeen on pahimmillaan. Hän vahvisti epäilykseni siitä, että selän asennon korjauksesta se johtuu. Todettiin yhteistuumin, että laitan kesän selkävaivasta jäänyttä vahvempaa Voltarenia siihen viikon verran ja jos ei auta, niin...? Mitähän sitten? Täytyy pohtia asiaa.

Torstaina uidessa sen huomasi miten tämä hartiat alas ja parantunut selkä teki uinnille. Oh mään se oli taas oikeasti kivaa. Vitsit, että oli mahtavaa. Edes se jarruvarjolla ja lättäreillä uiminen ei ollut kauhean paha. Raskastahan se on, mutta silti se meni helpommin kuin kertaakaan aikasemmin. Olin alkanut jo epäilemään, että en osaa enää uida, kun se tuntui pitkään niin raskaalta ja hankalalta. Ei se vaan näemmä paljoa vaadi, että menee perseelleen.

Perjantaina otin taas uudestaan, että en vaan kuvitellut ja hoplaa, uin kilometrin vihdoinkin putkeen. 500 m meni vaan niin mukavasti, että en malttanut lopettaa ja jatkoin. Pää siinä meinaa kyllä hajota. Sitten oli jo niin jano, että oli pakko pysähtyä juomaan. 2,5 km uin kaiken kaikkiaan.

Aamu alkaa kahvilla, kuinkas muutenkaan :)

Alan kyllä jo vähän epäilemään omaa mielenterveyttäni, kun lauantai aamuna (klo 13) syöksyin hiihtämään! Siis mitä?! Minä hiihtämään :D Hämmästyin itsekin sitä, että olin 10 min ulkona, kun tajusin, että tänään on parempi sää kuin huomenna. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli pari astetta. Ladulla oli aika paljon porukkaa hiihtämässä, mutta hyvin sinne sopi kaikki. Hiihdin 80 min 12,3 km. Pakko se on myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni pidin hommasta. Kai se on se, kun en ole enää ladun hikisin ja hitain tulppa. Lisäksi tuollainen 1,5 km lenkki keskellä puistoa on aika miellyttävä. Itselleni meinaa iskeä ahdistus keskellä metsää jostain syystä. Kai sekin liittyy lapsuuden traumoihin, kun on henkihieverissä joutunut hiihtämään liian pitkiä matkoja liian pitkillä ja/tai huonoilla suksilla keskellä ei mitään, pelko perseessä hitaimpana ja hikisimpänä.

FPS =first person shooter eikun skiing

Eetullakin oli kivaa

Tänään taas pyöräilin. Rattoisaa sunnuntai viihdettä. On vaan ihan hiton hikistä hommaa tosiaan. Onneksi tuli ostettua se kunnon matto pyörän alle tai parkertti kelluisi ilman sitä. Koitin taas ajaa sitä Hawaiin reittiä, mutta en vieläkään päässyt loppuun 2 h 20 min aikana. Joko oli pahempi tuuli tai kikkailin kovemmat asetukset kuin viikko sitten. Koitan kovasti tutustua härvelin ominaisuuksiin siinä polkiessani, joka saattaa tietysti vähän kostautua matkalla.

Hiki lentää

Siellä se Hawaiin kartta näkyy

Ensi viikolla muuttuu vähän treenikuviot ohjelman mukaisesti kuitenkin, että saas nähdä miten sitä jaksaa taas. Vähän lisää kaikkea luvassa. Täydenmatkan kisaan ei ole enää kuin 22 viikkoa! Aika menee yllättävän nopeasti...