sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyviä havaintoja

Kuluneen viikon aikana pääsin taas varovaisesti treenamisen makuun flunssan jälkeen. Nenä ollut ja on edelleenkin vähän tukossa, mutta edes hikoillessa aukeaa, että henki pihisee vähän paremmin.

Aloitin viikon varovaisesti venyttelemällä. Kauheaa, kun oli niin vaikeaa saada itsensä taas liikkeelle viikon tauon jälkeen. Olisi voinut myös kuvitella, että lihakset eivät olisi olleet enää niin jumissa, mutta jouduin yllättymään. Oli siis ihan hyvä ja aiheellinen aloitus.

Meitsin jumppapallo :D

Tiistaina testasin vihdoin Tacxia kunnolla. Oli ihanan inhorealistinen kokemus, kun ohjelma säätää vastusta automaattisesti ylämäkiin jne. Vähän aikaa siinä ihmettelin mitä sitä polkisi ja otin 30 km ohjelman. Ihan kiva, mutta oletuksena ollut FTP (Functional Threshold Power) 200 W taisi olla vähän liikaa itselleni. Tai äkkiseltään ainakin. Jalat oli ihan töttöröö sen jälkeen. Kikattelin itselleni ja totesin vaan, että pitikö taas innostua... Pitää varmaan tehdä se testi, että ei mene ihan metsään. Laskin kyllä lukeman 150, jos tulee poljettua ennen sitä...

Seuraavana oli vuorossa hierontaa keskiviikkona. Vähän tasapainoilin hierottavan kohteen kanssa, että selkä vai jalat. Molemmissa vaivansa, mutta päädyin selkään, että se ei menisi taas ihan niin kauhean jumiin. Oli taas ihan hyvä valinta. Selän lisäksi osansa sai kuitenkin pakarat ja pohkeet. Pohkeet olivatkin yllättävän jumissa. 

Ihmettelin myös miksi oikeassa jalassa sisäpuolelta polven alta on alkanut kipeytymään jotain. Hieroja sanoi sen olevan reiden lihasten kiinnityksiä. Eli sisemmän reisilihaksen (vastus medialis) tai räätänlinlihaksen (sartorius). Kertoo ainakin siitä, että jotain edistystä on tainnut tapahtua jalassa, kun sen on saanut jo kipeäksi :D

Torstaina oli ihanaa päästä taas uimaan. Torstain uinnit ovat aina vähän kovempia, kun on joku katsomassa altaan reunalla :D Niinpä perjantaina taas läpsyttelin aika rauhassa 2.6 km tunnin aikana. Ai jai, pitää varmaan vähän alkaa tehostamaan toimintaa, että saa uitua enemmän siinä ajassa.

Viikonlopun vietin sitten juoksemalla, että sain treenimäärissä kerrat kohdilleen. Nyt olen siis uinut, pyöräillyt ja juossut 10 kertaa tänä vuonna. Venyttely laahaa perässä vain 6 kerralla... Pitää vähän panostaa siihen, niin kroppakin kiittää varmasti. 

Lauantain lenkin vedin pitkästä pitkästä aikaa vähän kovempaa. 6 km suunnilleen kisasykkeillä. Alkuun tuntui vähän nihkeältä tietysti, mutta hyvin alkoi rullaamaan hetken päästä. Noin puolessa välissä tajusin miksi oikean puolen pitkä selkälihas on ollut niin kiukkuinen, kun alkoi taas pistämään läpi. Silloin, kun tajusin lyhentää oikean jalan askeleen, niin en tietenkään huomannut myös oikaista itseäni. Olen nimittäin ihmetellyt, kun on tuntunut, että olisin koko ajan vasemmalle vähän kallellaan. No kappas, kun olinkin ihan vähän. Että oli typerä olo taas, kun vedin vähän oikeaa kylkeä kasaan ja kipu hävisi. Juoksin vihdoinkin suorassa.

Lenkin lopuksi puhelimen näpläystä

Tänään juoksin uudestaan, mutta todella hissukseen. Mietin samalla eilistä havaintoa. Miksi en ollut tajunnut aikaisemmin?! Ei se nyt ihme ole, että selkä oireileen, kun on kaikki yhden lihaksen varassa melkein ja sekin venytettynä... En keksinyt parempaa selitystä kuin sen, että kovemmassa vauhdissa pikku jutut korostuvat, kun tarvitsee paremman keskivartalopidonkin.

Oli varsin kiva juosta, kun ei sattunut mihinkään ja pystyi hengittämään koko matkan kunnolla. Viimeaikoina n. 40 min kohdalla peekoo lenkillä on alkanut sattumaan läpi puolestavälistä oikealta puolelta ja joskus niin kipeästi, että on pitänyt pysähtyä vetämään henkeä. Tänään sitä ei ollut, mutta vatsa muistaa aina kiittää juoksun jälkeen asennon muutoksista :D 

Leikittiin lämpökameralla, kun on sellainen lainassa. Oikea vammajalka on selvästi viileämpi. Ei taida olla kaikki ihan vielä kotona.

Taitaa homma kompensoitua edelleen enemmän oikean jalan pohkeelle, kun se on noin kuumana. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään mikä viittaisi tulehdukseen, edes selästä. Hyvä kapistus vian tai poikkeamien etsintään ihmisessäkin.

Nyt muutama tunti lenkin jälkeenkään selkään ei satu. Fantastista. Jostain syystä tätä ei tullut matolla. Kai juoksen siinä muuten vaan niin päin peetä, että oli kaikki muut paikat kipeinä, niin selkää ei enää huomannut.

Uutta viikkoa taas putkeen ja ensi lauantaina wattbike 4 km SM-kisat Tampereella. Toivottavasti pysyn terveenä tällä kertaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti