Viikko seitsemän

Se oli aika normi viikko se. Tunteja ei tullut ihan tolkuttomasti, mutta meininki ollut kivaa ja tekeminen mielekästä. Se on tällä hetkellä se ydinajatus, koska toipilas meininkiä ollut kuitenkin. Jossain vaiheessa viikkoa leposyke kohosi normaalille tasolleen aamulla eli se siitä ylirasituksesta. HUH!

Mitä sitä sitten tuli tehtyä. Tiistaina päädyin wattbikeen, kun oli vähän epävakaa sää. Ulkona satoikin pientä ärsyttävää tihkua, niin poljin sisällä pari tuntia. Tuskaisen tylsää ja hikistä, mutta tulipahan tehtyä hyvä treeni.

Keskiviikkona avasin avovesikauden kaverin kanssa Kuusijärvellä. Vesi oli 16 asteista ja eniten se tuntui ihme kyllä vaan kasvoissa, kun meni veteen. Totesin kyllä jossain vaiheessa, että Kiskolla oli viime kesänä jotain samaa luokkaa se vesi ja ihan hyvä, että uinti lyhennettiin silloni kilometriin, kun uitiin siinä sama matka ja suunnilleen aikakin. Olin ihan jäässä. Uinti sujui kuitenkin muuten ihan mukavasti eikä ollut tietoakaan aikaisempien vuosien ahdistuksesta ja muusta paniikista. Se oli ihan huvittavaa kuinka rennosti sitä meni siellä.

Tarkoituksena oli vielä juosta uinnin päälle, mutta kaverilla alkoi ikävästi pistämään vatsaan. Hölköteltiin kerran sitten kisareitti ja luovutettiin siltä päivältä. Oli kyllä ihan hyvä treeni kokonaisuudessaan kaikesta huolimatta. Ainakin itselläni...

Torstaina olikin sitten kevään viimeinen tanssitorstai. Tanssin uusilla tossuilla, jotka olivat ihan superhyvät, vaikka ei se niillä vielä ihan täydellisesti sujunut. Aina on hyvä syyttää välineitä ;) Varpaat olivat kyllä kipeät, mutta tällä kertaa ihan eri tavalla kuin edellisillä tossuilla. Nyt pystyi sentään kävelemään kunnolla tunnin jälkeen. 

Uudet ja vanhat, huomaa varmaan eron

Pientä poseerausta :D Viimeisellä tunnilla ollut jengi, opettaja keskellä. (kuva Iiris Ojakangas)

Tankotunnilla selvisi, että ei se väärin ole jos ei taivu tekemään kaikkea :D Tässä tapauksessa siis taas tuli vastaan käsien liikkuvuus. On vaan enemmän voimaa, niin pystyy tekemään sitten asioita eri tavalla. Käytän siis miehille tyypillisempää otetta joihinkin liikkeisiin, mihin naiset käyttävät toisenlaista. Eli mulla perusote mihin toiset käyttää twisted otetta. Itselläni jälkimmäisessä loppuu puristusvoima, kun käsivarren lihakset tai hermot tai jänteet tai jotain alkaa kinnaamaan vastaan. Perusotteella ei mitään ongelmaa. Ehkä vähän ranteisiin sattuu riippuen siitä onko ylä vai alakäsi, että miten se sattuu eli kohdistuuko siihen veto vai työntö. Alaruumis painaa kuitenkin sen verran, että ei tahdo vieläkään riittää yläkropassa kunnolla voimaa sen kannatteluun.

Perjantaina kävin juoksentelemassa 70 min ja 10.5km. Täytyy todeta vaan, että ei se juostenkaan ole kauhean turvallista tuolla autotien reunassa aina, vaikka menee vasenta laitaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Yksi oman elämänsä rallikuski oikoo mutkissa niin, että pyyhkii ihan vierestä ja en ollut varautunut siihen mitenkään, että takaa tuleva auto voi olla noin vaaraksi. Sitten muutamat "minähän en väistä, että menis muualle juoksemaan" kuskikin tuli vastaan. Nooh onneksi en nyt vie ihan hirveästi tilaa tieltä, mutta ihme asenne näyttää olevan joillakin. Yhden kaljapullonkin sirpaleet piti pysähtyä potkimaan pois, kun tiesin pyöräileväni siitä lauantaina. Muuten oli kyllä oikein ihana lenkki :)

Pyöräilmään lähdin sitten lauantaina iltasella tunnin palauttavan lenkin. Toinen tällainen laatuaan. Kokeilin uusia ajolaseja kypärän visiirin alla ja toimii todella hyvin. Nyt ei käy viima silmään.

Juu en ole lyönyt päätäni vaikka otsassa onkin tuollainen läntti ;)

Sunnuntain sää ei ollut ihan omiaan houkuttelemaan ulos. Karmea tuuli ja vettäkin alkoin satelemaan. Odotin iltaan asti ja peruin ajatuksen pyöräillä Kuusijärveltä kotiin tuulen takia. En vain jaksa vääntää hirveässä vastatuulessa yhtään mihinkään, kun ei se ole edes enää kivaa. Säästän nämä kohtaukset sitten kisoihin... Kävin uimassa 1500 m eli pari kierrosta, hetken lämmittelyllä maalla kierrosten välissä. Sitten kotiin ja pyöräilin 18 km "täysiä". Pyörä kulki ihan eri tavalla, kuin 20 km tempoajossa, hirveässä tuulessakin! Juoksin vielä päälle 2.5 km lenkin, mutta se ei ollut enää kauhean sujuvaa. Olin niin jäässä. Ei jotenkin ollut mennyt jakeluun, että ulkona olikin niin kylmä ja olisi pitänyt olla pitkät housutkin.

Tänään ihmettelin hetken töissä hieman aristavaa leukaani. Muistin että sain pyöräillessä suoraan vastapalloon jonkun ison möttiäisen. Taisi olla jokin iso koppakuoriainen. Kyllä se aika kovaa kumahti, kun itse menin 35 km/h pyörällä ja mitä nyt koppakuoriaiset kulkee. Kops ja naps :D Kannattaa varoa.

Tulevalla viikolla valmistaudutaan sitten kisoihin. IHANAA! Koko talvi taas odotettu tätä! Näitä varten sitä on treenattu perse homeessa. Nautitaan kesästä ja treenin tuloksista :)