Himos ja SM-sprintti (viikko yhdeksän)

Mahti viikko, vaikka fiilikset menneet laidasta laitaan. Tällaista tämä "urheilijan" elämä taitaa välillä olla :D

Väsymyksen kourista selvittyäni kävin maanantaina pyöräilemässä kevyesti reilun tunnin. Kulki ihan kivasti, eikä selkäkään esittänyt enää vastalauseita. 

Tiistaina menin uimaan ja kylmää peläten päätin käydä korkkaamassa maanantaina avatun uuden Rajamäen uimahallin. Se oli ihan kiva. Vanhasta ei ollut enää muistoakaan. Samalla paikalla, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäikin. Uin yksin sen melkein tunnin mitä siellä polskuttelin ja oli vähän hämmentävää, kun oli niin paljon tilaa ja valoisa halli. Lopuksi kävin vielä vähän terapia-altaan poreissa ja höyrysaunassa.

Keskiviikkona oli muuta elämää pitkästä aikaa ja torstaina kävin taas pyöräilemässä. Kirosin mennen tullen puuskaista sivutuulta, joka aiheutti muutaman kerran vähän pelkoa, kun nappasi niin hyvin, että olin ihan varma kaatumisesta. Ihme kyllä pysyin koko matkan pystyssä. Totesin, että jos pitää valita niin ennemmin se saatanan vastatuuli kuin puuskainen kova sivutuuli.

Perjantaina lähdettiin Keski-Suomeen ja kävin illalla juoksemassa vähän vetoja, että ei jalat olisi ihan pökkelöt autossa istumisesta. Aamulla sitten Himokselle reilu tunti ja siellä sitten törmättiin ensimmäiseen haasteeseen, kun ei päästykään kisapaikalle siitä mistä piti. Tie oli suljettu. Ei siitä oltu kyllä pahemmin missään ilmoiteltu. Satuttiin olemaan ensimmäisiä siinä, kun taakse ilmestyi aikamoinen jono sitten, että ei oltu yksin. Ei siinä kierrettiin toista kautta, mutta vähän se ärsytti tietysti. Kisapaikalla ei ollut kauheasti opasteita, mutta löydettiin kuitenkin kisakansliaan aavistuksen perusteella, kun on käynyt siellä ennenkin. 

Siitä sitten pienen jonottelun jälkeen sain chipit ym. ja lähdin numeroineni vaihtopaikkaa kasaamaan. Vaihto oli katetussa hallissa. Ajatuksena ihan hyvä... Vaihto ja maali olivat vähän hankalassa paikassa mielestäni, koska sinne oli vaan kapeat pyörätiet, jotka oli jaettu kahtia juoksua ja pyörää varten. Vähän jännitti, kun niitä katseli.

Verrailua

Näyn puoliksi portin aukosta :D

Lähtö lähellä

Sitten syöksyttiin hyiseen veteen

Olin laskenut perjantaina, että omassa startissani olisi 129 tyyppiä lähdössä samaan aikaan ikäsarjoissa. Miehet ja naiset yhdessä. Kisainfon jälkeen hyppäsin kumipukuuni ja järveen verraamaan. Vesi oli KYLMÄÄ. Sattui kasvoihin ja niskaan. Olin oikeasti huolissani selästäni, kun se oli heittäytynyt niin kipeäksi perjantaina, että en ollu ihan varma onko fiksua lähteä kisaamaan. Totesin, että menen niin pitkälle kuin pääsen. 

Uintiin startattiin kauhealla tohinalla ja itse lähdin oikeasta laidasta. Pitäisi olla vaan rohkeampi ja mennä edemmäksi. En vain ole vieläkään sisäistänyt uintivauhtiani kunnolla... Koska lähdin heti niin vauhdilla etenemään, sain jonkun miehen kantapään otsaani... En onneksi silmään. Otsani kestää vähän paremmin :D Koitin päästä ohi, mutta olin taas jumissa. Hetken päästä aukesi paikka oikealle ja onneksi pääsin pois ja sitten se olikin vaan hanaa. Viimeisellä suoralla oli melkoinen vasta/sivu aallokko. Ei pahemmin itseäni haitannut.

Ajan tsekkaus

Sitten pukua vaan pois

Mielestäni koitin taas hymyillä :D

Vedestä noustessa olin ihan tyytyväinen aikaan joka alkoi 14:sta. Alun junnaaminen maksoi noin minuutin. Enempää en ehitnyt katsomaan, kun aloin jo kiskomaan pukua pois. Se meni ihan hyvin tällä kertaa.

Siinä sitten normisti pyöräkamat päälle ja matka jatkui melkoisen alamäen kautta pyörän päälle. Vähän jännitti pitääkö kengät, mutta ei lipsunut. Klossit meni kyllä vaihtoon, mutta se nyt ei itseäni haittaa. Seuraavaksi jännitin miten mahdutaan varsinaiselle pyöräreitille vievälle pätkälle. Ilmeisen hyvin, kun mitään ei sattunut tietääkseni. Ympyrän kautta sitten baanalle. Lenkki oli n. 6.5 km ja se ajettiin kolme kertaa. 

Karrrmea alamäki noilla kengillä

Melkein lankulla

Vihdoin pyörällä

Kovaa ajoa ensimmäisen kierroksen lopulla

Peesijunia näkyi varsinkin miehillä mikä oli melko ikävää peesikieltokisassa. Mietin vaan siinä itsekseni, että eikö niitä hävetä...?! Pitääkö sitä oikeasti aina odottaa, että saa sen rankun ja voiko omasta ajastaan olla sitten ylpeä, kun sen on ajanut noin. Itsellä ei ainakaan luonto anna periksi moiseen huijaamiseen.

Viimeiselle kierrokselle kääntyessä lähdin kiihdyttämään ympyrästä vähän liian aikaisin niin alkoi eturengas lipsumaan. Sitä kauhun tunnetta ei voi sanoin kuvata mitä siinä koin. Olen muutenkin kauhean varovainen, niin tämä ei yhtään auttanut asiaa... Joltain oli lähtenyt kuulemma tuubi vanteelta siinä. Onneksi ei ole tuubeja :D Pyöräily oli tasaista vahvaa ajoani huolimatta toiseen suuntaan olleesta melko rapsakasta sivu/vastatuulesta huolimatta.

Ympyrästä taas uudelle kierrokselle

Vaihtoon pujottelua ja pienempää silmään

Pyöräilyn jälkeen tajusin miksi se hämärä vaihtoteltta ei ollu ihan paras vaihtoehto. En nähnyt mitään, kun tulin kirkkaasta auringosta sinne. Olin pieniä haasteita löytää oma paikka. Löysin hetken pällisteltyäni, hyppäsin lenkkareihin ja matka jatkui juosten.

Vähän oli vielä juostava

Alkaa näyttämään jo oma lyllerryskin juoksemiselta

Juottopiste oli heti alkuun, mutta vetäisin urheilujuomat henkeen... Siinä sitten köhin aika pahasti jonkun matkaa ja sain kerättyä itseni lopulta. Oli vielä melko mäkistä alkuun niin teki vähän pahaa. Olin ottanut geelin jämät pyöräilystä mukaan, kun en saanut kaikkia imettyä pyörällä, niin koitin pusertaa loput juostessa. 

Maalimäkeen hampaat irvessä :D

Juoksu oli asvaltilla pyöräreitin vieressä 2.5 km suuntaansa. Juoksussa tein koko homman suurimman parannuksen, kun juoksin vitosen kovempaa kuin koskaan. Silti se on edelleen aika hitaasti, jos vertaa muihin. Aina puhutaan omasta suorituksesta, mutta kyllä sitä vertaa aina muihinkin :) Loppukiri oli ihan turha ajatus ainakin itselleni, kun maali oli siellä samalla mäellä missä vaihtokin. Riitti, että juoksin sen ylös, niin olo oli sama kuin viikko sitten :D Eli takahampaat oksennuksessa.

Well done

Ja aika

Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin ja selkäkin kesti kylmästä vedestä huolimatta. Ehkä sen pelasti lämmin ilma. Loppuaikani oli 1:25 ja olin sarjani seitsemäs. Voi voi :D Ehkä se siitä. Juosta pitäisi huomattavasti kovempaa. 

Nyt on väsy. Kolme viikkoa puolikkaaseen. Vähän ehkä jännittää jo. Onhan se nyt ihan eri juttu, kuin tällainen puolentoistatunnin rypistys.