Painoraja ja noita tuli kylään

Kyllä, olen asettanut pitkällisen empiirisen tutkimuksen tuloksena painorajan itselleni, joka tarkoittaa sitä millon pitää levätä. Koko hommahan lähti siitä alunperin, varmaan jo kolme vuotta sitten, kun toivoin painon putoavan. Välillä sitä tuli seurattua tarkemmin toisinaan taas ei pitkään aikaan. Nykyään se ei enää niinkään kiinnosta ja viimeisin "kuivapaino" taitaa olla 68.4 kg.

Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota siihen, että paino lähti nousuun aina, kun rasituin ja seuratessani tuloksia havaitsin sellaisen kriittisen rajan. Painon nousu korreloi hyvin Omegawaven tulosten kanssa ja raja tuli vedettyä noin kahteen ja puoleen kiloon ylimääräistä eli varmaan nestettä lihaksissa se ylimääräinen. Tuossa vaiheessa sen kyllä alkaa huomaamaan siitäkin, että ei oiken enää jaksa, treenit ei kulje ja tuntuu koko kroppa kauhean painavalta.

Viime viikon lepolomapäätökseen vaikutti Omegawaven huonojen lukemien lisäksi painon hilautuminen 71 kg. Se taisi olla perjantai aamuna. Totesin, että juuh... Taidan olla oikeasti vähän väsynyt. Laitoin toivoni kuitenkin viikonloppuun, mutta huonot unet olivat ryydyttäneet täysin. 

Sunnuntain uiminen meni kuitenkin ihan kivasti, koska uiminen, vaikka kovakin, on omalla tavallaan palauttavaa liikuntaa lihaksilleni veden paineen ansiosta. Uskaltauduin vihdoin uimaan ihan kunnolla ilman räpylöitä. 8x50 m vedot vetäisin ilman niitä, mutta tuntui edelleen, että kuski kiihtyy vaan vaikka vauhti ei... Onneksi märkkärin kanssa ei tarvitse niin potkia...

Maanantaina vähän venyttelin ruuanlaiton ja tiskaamisen ohessa. Kaalilaatikko onnistui yli odotusten siinä samalla :D Tiistaina oli sitten hyvä lähteä juoksemaan. Väsytti kyllä edelleen eikä olisi huvittanut. Pääsin liikkeelle puoli seitsemän aikoihin ja ulkona oli KYLMÄ! Ei sellainen viileä, vaan suorastaan jäätävä. Rakeitakin satoi jossain välissä. Ei oikeastaan palellut, mutta kyllä se jäätävä ilma otti kasvoihin alun peekoilun aikana. Vetojen jälkeen ei sitä tosin huomannut enää. Juoksu kulki ja kyllä se vauhti vaan on alkanut paranemaan, vaikka en vieläkään mitenkään kovaa mene... Kotona menin äkkiä saunaan sulamaan. 

Nukuin viimeyönä hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin. Hätkähdin hereille jossain vaiheessa yötä samasta asennosta mihin olin nukahtanut. Mietin siinä vessaan mennessä, että ei hyvä, kun hartiaan sattui. Nukahdin toiselle kyljelle. Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, kun oli noita hyökännyt niskaan. Voi p*****e! Päästä piti pitää kiinni, että pääsin ylös. Polarin käppyrää katsoessa tajusin, että olin nukkunut hitto kuusi tuntia vasemmalla kyljellä. En suosittele kenellekään...

En lähtenyt töihin sen jälkeen, kun olin aikeissa pukea ja meinasi taju lähteä. Menin vaan nöyränä takaisin sänkyyn makamaan. Tiikerirasvaa, panacodi ja niskatuki, niillä aloitin. Nukuin pari tuntia, kunnes karmea nälkä herätti. Söin ja jatkoin pötköttämistä. 600 burana oli seuraava. Siitäkään ei ollut hirveästi apua. Seuraavaksi Voltarenia niskaan. Se auttoi! Ooh mikä ihana tunne kun ei niin sattunutkaan. Sain laitettua astianpesukoneenkin pyörimään. 

Päätin pyöräillä 1½ h wattbikella. Peekoota ja 10x15 s vetoja. Ihan kuin se olisi auttanut siinä mielessä, että veri lähti ainakin kiertämään. Nyt sentään pää kääntyy jo vähän enemmän, vaikkakaan ei vielä läheskään normaalisti. Aamuun verrattuna tilanne on jo huomattavasti parempi. Tankotanssin joutuu huomenna skippaamaan, mutta balettiin menen. Nyt voisi koittaa voltarenia suun kauttakin ja toivoa, että niillä ja geelillä suoraan niskaan noita lähtee nuolineen takaisin Kyöpelinvuorelle odottamaan pääsiäistä :D

Loppukevennykseksi meitsi töissä. Tuli vaan palohälytys pilaamaan päivän eilen. Väärä hälytys onneksi.