Hilavitkuttimeni osa 1

Voisin hieman esitellä millä tuolla pyörin eteenpäin. Mitään hirveää hifistelyä en ole vielä aloittanut, vaikka insinöörinä kaikki ihme kikkailu kiinnostaa.

Pyörä

Tietysti desing pyörä. No ei. Pyörä vaikutti näppärältä ihmiselle joka ei ole koskaan omistanut vaihdepyörää ja se miellytti myös esteetikon silmää.

 

Kokonaan valkoinen erottui edukseen joukosta. Ja lokasuojat oli ehdottomasti plussaa, vaikka niistä tuleekin lisäpainoa niin kuin napavaihteistakin. Pääasia alkuun on kuitenkin päästä edes eteenpäin.

Vain kahdeksan vaihdetta oli helpotus, mutta käsikäyttöiset jarrut ja lukkopolkimet pelottivat aivan silmittömästi.

Aluksi pyörä tuntui, "mummopyörien" jälkeen, kamalan kiikkerältä. Mieheni tosin totesi että "Ompas tukevan tuntuinen, tosi hyvä"... Noh, mihin kukin on tottunut. Jonkin ajan kuluttua kyllä pystyin sanomaan ihan samaa. Jarrut ovat järjettömän tehokkaat. Kerran olen vasta kaatunut lukkopolkimien ansiosta. Sekin oli ihan vaan aivopieru. Yleensä irroitan oikean jalan polkimesta ensin, mutta sillä kerralla olin jostain syystä irroittanut vasemman jalan. Pysähtyessä yritin sitten kuitenkin laskea oikeaa jalkaa maahan ja nurinhan siinä mentiin. Takaperinkuperkeikalla viereiseen ojaan, siellä ei onneksi ollut vettä tai mitään, mutta bussipysäkillä oltiin varmaan ihmeissään huutonaurusta ojanpohjalla.

Kengät ja polkimet ovat Shimanon. Kenkien malli on WM50 SPD ja polkimet XT T780 MTB Single Sided SPD.


Kädensijatkin menivät vaihtoon. Merkki on Spectra.

Kuva

Pyörässä olleen satulan vaihdoin jossain vaiheessa, koska totesin, että pyrstö tulee, yllättäen miehille suunnatussa pyörässä on miehille suunniteltu satula, niin kipeäksi että pelkäsin sen puolesta Tour de Helsinkiä. Tilalle tuli Selle Italian Diva. Ja takamus kiittää. Alkuperäinen satula oli yksinkertaisesti liian kapea istuinluilleni, naisilla kun taitaa olla vähän leveämpi lantio.

Kuva


Jossain vaiheessa on alkanut mietityttämään, kun tajusin vaihteiden merkityksen pyörässä, että kuinka kauan kahdeksan vaihdetta tulee riittämään? Voi olla, että ensi kesän jälkeen pitää alkaa etsimään oikeaa maantiepyörää. Muuten pyörä on ollut aivan loistava. Pistosuojatut renkaatkin on pelastanut kerran varmalta rengasrikolta, kun takarenkaaseen tarttui tienpientareelta rautalankaa! 

Loppuun vielä kuva minusta Helsinki City Triathlonissa.