Ensimmäinen viikko takana

Kävin ensimmäisellä triathlonkoulun spinnitunnilla. Aika rankka... Huomattavasti rankempi, kuin normi spinnitunti. Mutta pitää ajatella positiivisesti, vaikka nyt onkin hieman jyrän alle jäänyt olo, että kevään tullen pääsee pyörällä ainakin kovempaa! 

Torstaisin on uintitreeni, se oli aivan loistava. Opin jo miten pitää hengittää vapaauinnissa tai miten se ylipäätään tapahtuu ilman, että vetää puoli litraa vettä henkeen. Keskiviikkoisin käyn muuten vaan salilla lihaskunnon merkeissä. Maanantaisin on ns. normi spinni. Sunnuntait vietän hiihtäen tai uiden.

Pieniä edistysaskelia on havaittavissa, hyvä niin, ei tätä muuten varmaan jaksaisi. Työn ohella kuitenkin aika raskasta puuhaa. Onneksi on sen verran kova tahdonvoima, että jos on jotain päättänyt niin periksi ei anneta millään. Itsensä ylittäminen joka kerta, kun huomaa onnistuvansa on ehkä parasta. JEAH! Minä pystyin tähänkin. Yksistään jo se, että olen oppinut uimaan kunnolla, on merkittävä saavutus elämässäni. Juoksemisesta ja pyöräilystä puhumattakaan, koska en ole ollut niistä kamalan innoissani ikinä. Välttämättömiä pahoja. Pyörän olen kokenut vaan kulkuvälineeksi ja juoksemisen turhaksi, koska kävellenkin pääsee. 

Kun pääsee pahimman yli alussa, huomaa, että tämähän on ihan kivaa. Jää koukkuun. Se ei ole mielestäni ollenkaan huono asia. Voin tämän kaiken rääkin ansiosta niin paljon paremmin. Nukun yöni kunnolla, jaksan töissä paremmin ja olen paljon paremmalla tuulella, mikä on suoraa seurasta kunnon kohenemisesta. Pitää vaan muistaa pitää järki päässä ettei meni yli.

Vantaa tri enimmäiseltä kokeilulta. Hauskaa oli alussa, mutta kyllä se hymy hyytyi loppuun.